tiistai 6. lokakuuta 2020

Arvostelu: Up - kohti korkeuksia (2009)

UP - KOHTI KORKEUKSIA


Ohjaus: Pete Docter, Bob Peterson
Pääosissa: Edward Asner, Christopher Plummer, Jordan Nagai, Bob Peterson
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 36min


Nyt minulla alkoikin kova into katsoa Pixar-elokuvia, joten tällä kertaa olisi arvosteltavana Up

Up - kohti korkeuksia on tuttu elokuva jo lapsuudestani, sillä kävin katsomassa sen kahdesti elokuvateattereissa sen ilmestymisvuotena. Ensimmäinen kerta oli pikkuveljeni kanssa, toinen kerta taas koulun kanssa. Up oli minulle todella iso ja merkityksellinen elämys - se nimittäin taitaa olla ensimmäinen leffa, jonka aikana olen itkenyt elokuvateatterisalissa. Ja voin sanoa, että elokuva yhä onnistuu saamaan minut kestonsa aikana ainakin kahteen otteeseen herkäksi. 

Tarinan keskiössä seurataan yksinäistä vanhusta nimeltä Carl, joka elelee hänen ja edesmenneen vaimonsa talossa. Tontin lähistöllä on kuitenkin meneillään kova työmaa, ja myös Carlin tonttia uhkaa purkaminen. Eräänä päivänä hän päättää vihdoin ja viimein toteuttaa vaimonsa toiveen: hän muuttaisi talonsa kera paratiisiputoukselle Etelä-Amerikkaan.

Upin aloitus on ehdottomasti yksiä parhaimpia ja tunteita herättävimpiä ikinä. Se imaisee heti katsojan tunteellisella tasolla mukaansa. Vaikka myöhemmin ryhdytäänkin seikkailuun ja mukaan mahtuu hauskojakin kohtauksia, ei aloituksen sävy missään vaiheessa katoa. Se kulkee koko keston ajan käsi kädessä kaiken muun kanssa, välillä muistuttaen katsojaa siitä. Joillekin toisaalta voi mykkä-aloituksen jälkeen olla pieni pettymys, että elokuva jatkuukin seikkailun merkeissä.


Carl on erittäin hyvin toimiva päähenkilö, ja häneen on onnistuttu saamaan erinomaisesti syvyyttä. Vaikka hän käyttäytyykin heikkohermoisuuden vuoksi välillä melko tylysti, tekee se vain hahmosta aidonoloisen ihmisen ja eritoten vanhuksen. Mielestäni leffa käsitteleekin vanhuutta yllättävän aidolla ja hienolla tavalla. Yhtenä tärkeänä seikkana pyörii tietenkin myös Carlin hahmokehitys. Seikkailuun lähtee mukaan partiolaispoika-Rasmus, joka saattaa aluksi tuntua hieman ärsyttävältä, mutta on loppujen lopuksi ystävällinen ja helposti pidettävä hahmo. Häneenkin on yllättäen saatu syvyyttä, mikä selviää tarinan edetessä. Hahmoihin välittömästi kiintyy, ja heistä välittää alusta loppuun asti.

Muita hahmoja ovat mm. koira nimeltä Dogi; iso lintu, jonka Rasmus nimeää Keviniksi; sekä Carlin ihailema tutkimusmatkailija Charles Muntz. Dogissa on se hyvä puoli, että hän ei toimi vain lasten viihdyttäjänä, vaan tuo hauskoja tilanteita myös aikuisten nautittavaksi. Myös Kevin on erittäin hauska ja hieman hupsukin hahmo. Tarinaan mahtuu Dogin lisäksi muitakin koiria, ja he ovat kaikki Charles Muntzin lemmikkejä, vai pitäisikö sanoa alaisia. Charles Muntz nimittäin on koko ikänsä etsiskellyt Etelä-Amerikasta isokokoista ja värikästä lintua, jollainen Kevin juurikin sattuu olemaan. Koirilla kun on erittäin hyvä hajuaisti ja ne saavat helposti vainun, niin toimivat ne hänen isona apuna linnun etsimisessä. Leffan aikana paljastuva pahis voi olla hieman ennalta-arvattava, mutta mielestäni se ei mitenkään pistä häiritsevänä asiana. Sitä paitsi, Pixarin leffoissa twist-pahiksilta on hankala tai miltei mahdotonta välttyä.


Animaatiotyyli on tietenkin aivan mahtavaa, siitä tuskin tarvitsee edes erikseen mainita. Ja musiikista sen verran, että se kuuluu ehdottomasti Pixarin parhaimmostoon! Erityisesti aloitusmusiikki on sellainen, että kun sitä edes ajattelee, se saa silmäni kyyneliin. 

Up - kohti korkeuksia edustaa minulle selkeää Pixarin kärkijoukkoa, onnistuessaan yhä aikuisenakin saamaan minut liikuttuneeksi. Sen lisäksi ei tarinan syvempiä tasoja voi millään olla arvostamatta. Elokuva on erittäin mukaansatempaava, kaikenikäisiä viihdyttävä ja ennen kaikkea tunteellinen seikkailu. Vaikka leffassa on sekoitus kaikkea mahdollista (surua, iloa, huumoria, synkkyyttä), pysyy paketti erinomaisesti kasassa! Lisäksi se on yllättävän kypsä, sillä sen teemat kuten vanhuus ja kuolema, onnistuvat puhuttelemaan aikuiskatsojia aidosti. Vaikka tunnetäyteisen alun jälkeen hypähdetäänkin Carlin arkeen ja seikkailuun, pysyy se aloituksen melankolinen sävy mukana aina ihan sinne loppuun asti, muistuttaen katsojaa välillä siitä. Muutama seikka viimeisessä kolmanneksessa menee hiukan överin puolelle, mutta se ei kokonaisuutta hirveästi naarmuta. 








Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: wikipedia.com, hdwallpapers.in, pixar.com


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti