Top 24 Studio Ghiblin elokuvat

Studio Ghibli on tehnyt tähän mennessä 24 elokuvaa, joista uusin Poika ja haikara on juuri rantautunut Suomeen marraskuussa 2023. Ghiblien järjestykseen laittaminen on melko haastavaa, sillä suurinhan osa näistä on loistavia. Tuntuukin että mielipide joidenkin sijojen kohdalla tulee hyvin todennäköisesti ajan kanssa muuttumaan, tai sitten voi olla että otan tämän turhan vakavasti. (Minkään muiden leffojen rankkaaminen ei oikeasti ole yhtä vaikeaa kuin Ghiblien!) Mutta sanottakoon, että etenkin Top kymmenessä olevat Ghiblit ovat minulle niitä tärkeimpiä. Siinä kohtaa onkin hyvin tuskallista päättää järjestystä.

Ja Kerrohan toki kommenttikentässä, mitkä ovat omia suosikkejasi Ghibliltä!

24. AYA JA NOITA

(Gorô Miyazaki, 2020)

Gorô Miyazakin ohjaama Aya ja noita on harmillisesti kenties Ghiblin ensimmäinen oikeasti huono elokuva. Sen alku lupailee mielenkiintoista tarinaa, mutta siihen se sitten hieman jääkin. Tavallaan viihdyin tämän ääressä ihan hyvin, mutta rehellisesti sanoen se ei tunnu kunnon elokuvalta, sillä sen juoni jäi hyvin keskeneräiseksi. Vaikka moni haukkuu miehen debyyttiä Maameren tarinoita, niin sentään siitä huokuu yritystä ja potentiaalia. Samaa ei voi sanoa Aya ja noidasta, joka tuntuu enemmänkin avausjaksolta animaatiosarjaan kuin kokonaiselta elokuvalta. Ja toivon, että tämä jää Ghiblin ainoaksi 3D-animoiduksi leffaksi, sillä kaunista katseltavaa tämä ei tosiaan ole.

23. MAAMEREN TARINAT

(Gorô Miyazaki, 2006)

Maameren tarinat ei itse asiassa ole mielestäni niin huono kuin mitä sen maine antaa ymmärtää. Pidin yllättävän paljon teemasta, jota leffa pyrkii käsittelemään, mutta toteutus ei ole ihan häävimmästä päästä. Epälooginen juoni ja hahmojen motiivien epäselvyys olivat mielestäni isoimpia ongelmia.

22. AALTOJEN KUOHU

(Tomomi Mochizuki, 1993)

Aaltojen kuohu on ihan jees elokuva, mutta siihen se sitten aikalailla jääkin. Uudelleenkatsomisen jälkeenkin leffa pysyttelee samalla linjalla: se ei sen suuremmin herätä tunteita, vaan on vain ihan kelpo. Helppo katsoa, mutta jotain vain jää puuttumaan. Ehkä en vain saanut yhtä syvää yhteyttä hahmoihin ja tarinaan kuin muissa Ghibleissä.

21. POM POKO

(Isao Takahata, 1994)

Pom Poko on varmasti se "outo lintu" Ghiblin tuotannossa, onhan tarinan keskiössä sukukalleuksiaan levittelevät supikoirat. Elokuva on mielestäni oikein hauska ja viihdyttävä, vaikka sillä lopulta melko melankolinenkin sävy on etenkin lopussa. Kestonsa aikana Pom Pokossa oli muistaakseni vähän muutamia rytmitysongelmia, mutta en muista tylsistyneeni sen ääressä kuitenkaan. Isoin miinus tulee hahmoista, jotka jäävät hyvin pintapuolisiksi ja täten etäisiksi, mikä on varmasti yksi syy ettei elokuva suosikkeihini kuulu.

20. NAAPURINI YAMADAT

(Isao Takahata, 1999)

Naapurini Yamadat on oikein huumorintajuinen ja rento elokuva. Se sisältää monia hauskoja ja jopa samaistuttavia perhetilanteita, joita arjessa voi sattua. Elokuva on aika episodimainen, mutta silti kevyt. Hirveän mieleenpainuva teos ei ole kyseessä, eikä se myöskään herätä kovin isoja tunteita. Viihdyttävä leffa joka tapauksessa.

19. POIKA JA HAIKARA

(Hayao Miyazaki, 2023)

Toivoin kovasti Poika ja haikara -leffan yllättävän minut, ja että pitäisin siitä paljon. Leffalla on ehdottomasti hyvät hetkensä erityisesti mitä huumoriin tulee, mutta kokonaisuutta vaivaa epäloogisuus. Miinusta joudun antamaan myös hahmoista, jotka jäävät harmillisen etäisiksi. Teoksen puutosten vuoksi ei leffa onnistunut koskettamaan minua, mikä on hieman yllättävää ottaen huomioon, kuinka lämminhenkisiä ja koskettavia kohtauksia Miyazaki on yleensä teoksiinsa onnistunut loihtimaan. Kokonaisuudessaan ihan katsomisen arvoinen teos kuitenkin, mutta ei parasta Ghibliä mielestäni.

18. TUULI NOUSEE

(Hayao Miyazaki, 2013)

Tuuli nousee ei mielestäni ihan yllä Miyazakin parhaimpien töiden tasolle. Elokuva on silti oikein kaunis ja koskettava, etenkin sen lopetus on yllättävänkin surullinen. Päähenkilössä saisi kuitenkin olla omaan makuuni enemmän särmää, jolloin leffa kenties resonoisi kanssani paremmin. Hieno elokuva siis, mutta ei ihan niitä suosikkejani kuitenkaan.

17. KÄTKIJÄT

(Hiromasa Yonebayashi, 2010)

Kätkijät on oikein hyvä elokuva, mutta toivoisin sen hahmoilta ja juonelta hieman enemmän syvyyttä. Aina ei tietysti juonen tarvitse olla monimutkainen, mutta tässä tapauksessa tuntuu, että sisältöä saisi kyllä olla enemmän. Pidän kuitenkin kovasti leffan rauhallisesta tunnelmasta, ja myös soundtrack on erittäin hyvin onnistunut.

16. KISSOJEN VALTAKUNTA

(Hiroyuki Morita, 2002)

Kissojen valtakunta on hauska ja viihdyttävä leffa, mutta se ei kuitenkaan mielestäni ihan yllä kirkkaimpien Ghiblien tasolle. Sen juoni on lopulta hyvinkin yksinkertainen, ja se tietynlainen syvyys siitä puuttuu. Pidän kuitenkin todella paljon elokuvan huumorista sekä persoonallisista hahmoista.

15. PONYO RANTAKALLIOLLA

(Hayao Miyazaki, 2008)

Ponyo on oikein herttainen vaikkakin myös hieman absurdi leffa kahdesta päiväkoti-ikäisestä lapsesta ja heidän välille syntyvästä ystävyydestä. Itseeni tämä ei joskus aikaisemmin uponnut, mutta nykyään pidän siitä. Tarinansa puolesta leffa ei ihan mielestäni pärjää Miyazakin aiemmille teoksille, mutta hahmot ovat oikein onnistuneita tapauksia. Visuaalisesti elokuva taas on mukavaa silmäkarkkia.

14. KUKKULAN TYTTÖ, SATAMAN POIKA

(Gorô Miyazaki, 2011)

Kukkulan tyttö, sataman poika on oikein rento ja leppoisa elokuva, jonka ääressä aika ei käy pitkäksi. Melko tavanomaista kouludraamaromanssia on tiedossa, mutta upea tunnelma tekee siitä erinomaisen hyvän mielen elokuvan. Leffan vietäväksi kyllä mielestäni uppoutuu helposti, ja tarina tarjoaa mukavasti sekä huumoria että koskettavuutta.

13. LAPUTA -LINNA TAIVAALLA

(Hayao Miyazaki, 1986)

Laputa on muistaakseni ihan se ensimmäinen näkemäni Ghibli ja samalla myöskin anime (siis jos jotain muumeja ei lasketa). Sen jännittävä seikkailu teki minuun erittäin suuren vaikutuksen! Sen ansiosta innostuin animesta oikein paljon, enkä luultavasti olisikaan nyt tässä rankkaamassa näitä leffoja, jos en olisi tätä lapsena nähnyt. Laputan vahvuuksia ovat ehdottomasti sen tiivis tarina ja rikas huumorintaju. Ihan niitä tunteisiin menevimpiä leffoja tämä ei minulle ole, mutta mukaansatempaava seikkailu se joka tapauksessa on.

12. KIKIN LÄHETTIPALVELU

(Hayao Miyazaki, 1989)

Kikin lähettipalvelu on hyvin sydäntä lämmittävä ja rento elokuva, joka on yllätyksekseni kestänyt montakin katselukertaa. Leffassa kun ei lopulta paljon tapahdu, mutta ehkäpä se tietynlainen leppoisuus tulee joskus tarpeeseen ja siitä saa vain niin hyvän mielen? Lisäksi Kiki on hyvinkin helposti samaistuttava hahmo, käydessään läpi itsenäistymisen vaikeuksia. Ja tarinan maailma on erittäin kauniisti luotu, ja rakastan elokuvan musiikkia todella paljon!

11. NAAPURINI TOTORO

(Hayao Miyazaki, 1988)

Naapurini Totoro on Kikin lähettipalvelun tavoin sellainen elokuva, jossa paljon ei tapahdu, mutta kuitenkin se tietynlainen lämminhenkisyys ja leppoisuus juuri tekeekin siitä niin hyvän. Mielestäni elokuva ei lopulta niinkään panosta varsinaiseen juoneen, vaan päähahmojen tunteiden käsittelyyn, mikä ilmenee mielikuvitusolentoina. Tarina pitää hyvin otteessaan ja lämmittää sydäntä kovasti.

10. TUULEN LAAKSON NAUSICAÄ

(Hayao Miyazaki, 1984)

Tuulen laakson Nausicaä ei periaatteessa ole Studio Ghiblin elokuva, mutta koska sen ansiosta Ghibli perustettiin, lasketaan se usein osaksi heidän tuotantoa. Nausicaän post-apokalyptinen asetelma on mielestäni erittäin kiehtova, sen päähenkilö on hyvin onnistunut ja tarina pitää otteessaan alusta loppuun asti. Samanniminen manga on ehdottomasti vielä parempi ja syvemmälle menevä tapaus. Silti tästä elokuvastakin on jo melkoinen klassikko itselleni muodostunut, ja sitä on tullut katsottua yllättävän useaan otteeseen.

9. SYDÄMEN KUISKAUS

(Yoshifumi Kondô, 1995)

Muistan katsoneeni Sydämen kuiskauksen heti Laputan jälkeen, ja voi että kuinka paljon pidinkään tästä! Vaikka reaalimaailmassa pysytellään, on teoksessa jotain hyvin kaunista ja taianomaista. Lisäksi pystyn samaistumaan elokuvan päähenkilöön, joka etsiskelee omaa tulevaisuuttaan. Draamaa, romanssinpoikasta ja huumoria on sekoitettu yhteen mielestäni juuri sopivasti.

8. PORCO ROSSO

(Hayao Miyazaki, 1992)

Maailmanlaajuista suosiota ajatellen, on Porco Rosso varmastikin Miyazakin aliarvostetuin elokuva. Mielestäni tässä elokuvassa juuri yhdistyy herran vahvuudet erittäin hyvin: komediallisuus, tunnelmointi sekä yllättävä syvyys. Etenkin Porcon sotamuistokohtaus kuuluu mielestäni Ghiblin koskettavimpien hetkien joukkoon. Lisäksi tarina on hyvinkin kypsä ja mielestäni enemmän aikuisille kuin lapsille suunnattu.

7. PRINSESSA KAGUYAN TARU

(Isao Takahata, 2013)

Prinsessa Kaguyan taru on erittäin kiehtova ja kaunis joutsenlaulu Takahatalta. Animaatiotyyliltään se tekee suuren poikkeuksen Ghiblin tuotannossa, sillä se on toteutettu vesivärimaalauksen tavoin. Ja kaunishan tämä ehdottomasti visuaalisesti on, ja sitä se myös tarinaltaan on! Prinsessa Kaguyan taru on ehdottomasti tunteita herättävimpiä Ghiblejä, etenkin sen katkeransuloinen lopetus on jotain niin surullista. 

6. TULIKÄRPÄSTEN HAUTA

(Isao Takahata, 1988)

Tulikärpästen hauta on hieno ja tunteisiin vetoava tarina kahdesta sisaruksesta kamppailemassa sodan kurjuuksien keskellä. Vaikka sodanvastaisuus tuntuu ilmeiseltä teemalta, vaikuttaisi leffa käsittelevän myös mm. ylpeyttä.  Elokuva voi tuntua pääosin synkältä ja masentavalta, mutta siinä on silti myös jotain hyvin kaunista ja taianomaistakin. Kovin usein leffaa ei sen surullisuuden vuoksi viitsi katsoa, mutta vaikuttava kokemus se siitä huolimatta on.

5. MARNIE -TYTTÖ IKKUNASSA

(Hiromasa Yonebayashi, 2014)

Marnie -tyttö ikkunassa on hyvin koskettava elokuva, enkä ainakaan itse selviä siitä ilman kyyneliä. Päähenkilön kokiessa itsensä ulkopuoliseksi ja sisäisesti rikkinäiseksi, pystyn heijastamaan häneen jonkin verran entistä itseäni. Vaikka elokuva on pääosin surumielinen, on siinä mainiosti huumoriakin. Mielestäni kyseessä on Ghiblin kauneimpia teoksia, miksi onkin harmillista että se on melko aliarvostettu.

4. EILISEN KUISKAUS

(Isao Takahata, 1991)

Eilisen kuiskaus oli yksiä viimeisimpiä näkemiäni Ghiblejä, ja se yllätti minut ihan täysin! En olisi uskonut, että Takahatalta voisi tällainen "piilossa" oleva timantti löytyä. Koska kyseessä on aika hidastempoinen slice of life elokuva, ei se välttämättä ole kaikkien makuun. Minuun tämä nostalginen lapsuuden muistoja käsittelevä teos on kuitenkin uponnut ihan täysillä, ja pystyn samaistumaan sen päähenkilöön erinomaisesti.

3. PRINSESSA MONONOKE

(Hayao Miyazaki, 1997)

Prinsessa Mononoke on synkkäsävyisimpiä Ghiblejä, mutta samalla myös kauneimpia ja temaattisesti kantaaottavimpia. Tämä elokuva onkin mielestäni paras esimerkki siitä, kuinka tehdä animaatio, jossa maailmaa ei esitetä mustavalkoisena. Mononokessa jokaisella osapuolella on perusteltu syy käytökseensä, mutta silti kukaan heistä ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Muistelen aluksi leffan tarinan olleen aika hankala ymmärtää sen monikerroksisuuden vuoksi. 

2. LIIKKUVA LINNA

(Hayao Miyazaki, 2004)

Liikkuva linna on listalla se teos, johon rakastuin ensisilmäyksellä, ja olenkin katsonut sen ties kuinkakohan monta kertaa. Vaikka ihan ykköseksi en sitä enää laittaisi, niin se on silti ehdottomasti yhä ihan eräitä suosikkileffojani. Rakastan tässä leffassa oikeastaan ihan kaikkea: sen mielikuvitusrikasta maailmaa, sympaattisia hahmoja sekä kaunista juonta. En kyllä kerta kaikkiaan usko koskaan kyllästyväni tämän katselemiseen monien muiden Ghiblien tavoin.

1. HENKIEN KÄTKEMÄ 

(Hayao Miyazaki, 2001)

Henkien kätkemä on vain niin täydellinen elokuva, tarvitseeko oikeasti edes muuta sanoa. On jotenkin edes hankala löytää oikeanlaisia sanoja kuvailemaan tämän leffan upeutta. Suurin syy, miksi Henkien kätkemä on mielestäni paras (Ghiblin) animaatio on, että mikään muu leffa ei ole jättänyt samanlaista ihmeellistä fiilistä katsomisen jälkeen. Elokuvaan vain uppottuu täysin eri tavalla mukaan kuin muihin Ghibleihin, joten siitä ei pääse yli eikä ympäri, että se ansaitsee paikkansa ykkösenä!

Edit: 10.3.2024

Kuvat: www.pinterest.com