Arvostelu: WALL-E (2008)

WALL-E

Ohjaus: Andrew Stanten

Pääosissa: Ben Burtt, Elissa Knight, Jeff Garlin, Fred Willard, MacInTalk

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1h 38min

WALL-E on yksi niistä suosituimmista Pixar-elokuvista, jonka olen jostain ihmeen syystä nähnyt vasta aikuisena. Jotenkin hämärästi muistelen, että veljeni taisi kyllä joskus katsoa elokuvaa, mutta minua ei kiinnostanut se. Ajattelin silloin sen olevan jotenkin enemmän pojille suunnattu, koska se kertoo robotista. Katsoin WALL-En tosiaan vasta vuosi sitten, sillä halusin pikkuhiljaa tulla tutuksi niidenkin Pixarin elokuvien kanssa, joita en ole lapsena nähnyt. Ja ulkokuoren alta paljastui todellakin jotain aivan muuta kuin mitä olin lapsena luullut.

Elokuva kertoo nimensä mukaisesti WALL-E-robotista, joka asustelee yksin saastuneella maapallolla. Muut hänen kaltaisensa romukerääjärobotit ovat nimittäin jo muuttuneet toimintakyvyttömiksi, ja ihmiset ovat jättäneet maapallon taakseen aikoja sitten. Eräänä päivänä planeetalle saapuu ympäristöä tutkiva EVA-luotainrobotti, johon WALL-E väistämättä ihastuu.

Elokuvan ensimmäinen puolisko toimii periaatteessa ilman mitään dialogia, ellei robottikaksikon välisiä muutamia sanoja lasketa mukaan. Dialogipuutteestaan huolimatta leffa imaisee katsojan heti mukaansa. WALL-En yksinäisiä touhuiluja seurailee mielellään, ja tunteet on onnistuttu ilmaisemaan hänen silmien kautta erittäin hyvin. WALL-Esta oppii heti pitämään. Kyseessä on nimittäin erittäin sympaattinen ja ihana robotti! Kun muukalaisrobotti-EVA saapuu maapallolle, haluaa WALL-E tutustua häneen. EVA on hyvin mielenkiintoinen hahmo ja hän tuntuu luonteeltaan sellaiselta, joka toimii ennen kuin ajattelee. Siinä missä EVA vaikuttaa melko rohkealta ja kovanaamaiselta, WALL-E taas huokuu herkkyyttä ja söpöä ujoutta. Mielestäni tuo kaikki kertoo jo paljonkin: siitä huolimatta että hahmot eivät paljoa puhu ja ovat kaiken kukkuraksi vieläpä robotteja, on heihin onnistuttu saamaan aitoa persoonaa.

Kun matka etenee avaruusalukselle puolivälin paikkeilla, tarinaan ilmestyy uusia hahmoja, joita ovat ihmiset ja AUTO. Olen huomannut, että WALL-E jakaa melko vahvasti mielipiteitä sen vuoksi, että alun dialogittomuus ei jatku (vähän niinkuin myös Up). Ennen kuin katsoin elokuvaa suhtauduin siihen melko varauksellisin mielin, sillä ajattelin että voisin itsekin ehkä pettyä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mielestäni ihmishahmot, etenkin aluksen Kapteeni, olivat oikein hyvin onnistuneita tapauksia. Erityisesti loppupuolella tuli aidosti jännitettyä Kapteenin puolesta, joka keräsi itsensä ja ryhtyi taistelemaan pahikseksi paljastunutta hahmoa vastaan. Vaikka itse pahis voi tuntua hieman kliseiseltä, se ei yllättäen pääse haittaamaan näin täydellisessä kokonaisuudessa. 

Vaikka elokuva ottaa melko vahvasti kantaa ilmastonmuutokseen, pidän sitä enemmänkin rakkauselokuvana. Onkin aika uskomatonta, kuinka kahdella robotilla voi olla yksi kaikkien aikojen kauneimmista romansseista, mitä olen elokuvissa nähnyt. Elokuvassa sattuu myös olemaan hyvin liikuttava hetki, jonka aikana WALL-E ja EVA tanssivat avaruudessa. Lopetus on myös sellainen, joka sai minut etenkin ensimmäisellä katselukerralla ihan itkemään.

WALL-E ei ainoastaan lukeudu parhaimpien Pixar-elokuvien joukkoon, vaan se on helposti yksiä parhaimpia animaatioelokuvia ikinä! Tarinassa riittää vähäpuheisuudesta huolimatta hauskoja ja ihania hetkiä, ja WALL-En ja EVAn välinen suhde on yksinkertaisesti erittäin upeasti ja sympaattisesti toteutettu. Animaatiotyyli on tietenkin tuttuun Pixarin tapaan laadukasta ja kaunista, ja myös musiikin kanssa on hienoa työtä tehty. Minulla WALL-E pääsi kyllä nyt viimeistään kolmannen katselukerran jälkeen Pixarin täysosumien joukkoon!

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: wikipedia.com, sites.google.com, empireonline.com