Arvostelu: Toy Story 3 (2010)

 TOY STORY 3

Ohjaus: Lee Unkrich

Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Joan Cusack, Ned Beatty, Don Rickles, Micheal Keaton, Wallace Shawn, John Ratzenberger, Estelle Harris, John Morris, Jodi Benson, Emily Hahn, Laurie Metcalf, Blake Clark

Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h 43min

Toy Story 3 ilmestyi vuonna 2010, eli 11 vuotta kakkososan jälkeen, mikä onkin aika pitkä aika! Muiden saagan leffojen tapaan nauhoitimme sen VHS:lle kun se tuli suoraan televisiosta. Oma leikki-ikäni olikin juuri päättymässä kun näin sen ensimmäisen kerran, joten leffa jollain tapaa jopa sai minut sympatisoimaan omia elottomia lelujani: aionko hylätä ne vai en. Kyseisessä iässä alkoi myös pikkuhiljaa hiipua into animaatioelokuvia kohtaan (kuten varmasti monille muillekin on käynyt), joten kolmososan katseleminen jäi hyvin vähälle. Yllätyinkin noin pari vuotta sitten, kuinka huonosti muistin mitä tässä elokuvassa tapahtui. Toisaalta se oli hyväkin asia, sillä sen ansiosta sain ihan jännityksellä katsoa tätä! 

Andy on jo 17-vuotias ja lähdössä yliopistoon opiskelemaan. Niinpä lelut ovatkin jo lojuneet vuosia laatikossa käyttämättöminä. Pian Andyn pitäisi päättää mitä tehdä leluilleen: antaa ne lahjoitettaviksi Päivänpaiste-päiväkotiin tai varastoida ullakolle. Pian lelut joutuvat sattumusten kautta Päivänpaisteeseen luullen, että Andy todella halusi hylätä heidät. Woody yrittää puhua heille järkeä, että kyseessä oli puhdas vahinko, mutta kukaan ei usko häntä. Niinpä muut lelut kuin Woody päättävät jäädä Päivänpaisteeseen, mutta siellä johtajana toimiva Tuhti-lelunalle aiheuttaa ikäviä hankaluuksia...

Kaikki lelut ovat jälleen koossa lukuunottamatta lammaspaimentyttö Bo Peepia. Woody on tällä kertaa kirjaimellisesti avain lelujen selviytymiseen vankilaksi paljastuvasta päiväkodista. Onkin hyvin mielenkiintoista seurata kaikkia nokkelia ideoita ja yksityiskohtia, mitä hän sen eteen keksii. Buzz on myös hyvin järkevä ja huomaa, että kaikki ei ole kohdallaan päiväkodin lelujen keskuudessa. Pian Buzz joutuu kuitenkin ilkeiden lelujen käsiteltäväksi, ja lopputuloksena on uudelleenohjelmoitu avaruusrangerilelu. Myöhemmin hän näyttää myös espanjalaisen puolensa, mitä onkin erittäin hauskaa seurata! 

Tuhti on hyvin moniulotteisesti toteutettu hahmo, ja varmaankin mielenkiintoisin Pixarin pahis. Hänen taustatarinansa on nimittäin hyvin surullinen, mikä tekee hänestä helposti lähestyttävän. Isoimmat sympatiat minulta kuitenkin sai Iso vauva, jonka tarina on mielestäni vielä koskettavampi eritoten siksi, että Tuhti oli valehdellut hänelle. Muita keskeisiä hahmoja ovat vielä loput tutusta lelugalleriasta, Mollyn Barbielelu, Ken-nukke sekä tyttö nimeltä Bonnie. Ken ja Barbie ovatkin aivan mahtava lisäys, ja heidän väliset kanssakäymiset ovat erittäin hulvatonta seurattavaa! Erityisesti kohtaus, jossa Ken pitää muotinäytöksen Barbielle, on hyvin hauska.

Toy Story 3 yhdistää lelutarinoiden vahvimmat puolet erinomaisella tavalla nousten kahden ensimmäisen osan yläpuolelle: se sisältää hyvin paljon jännitystä, nokkeluutta, syvällisiä ja monipuolisia hahmoja, huumoria sekä liikuttavia hetkiä. Siihen vielä päälle se, että kaikki tuo pysyy täydellisessä tasapainossa! Vaikka olen nähnytkin elokuvan jo muutamaan otteeseen, saa se minut yhä hyvin jännittyneeksi pakenemisoperaation suorituksen aikana, eikä siihen käytettyjä yksityiskohtia voi millään olla ihailematta. Hahmoista, niin uusista kuin vanhoistakin, todella välittää alusta loppuun asti. 

Animaatiotyyli on ehdottomasti kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna huippua. Erityisesti ihmishahmot näyttävät selvästi paremmilta. 

Toy Story 3 on kokonaisuudessaan puhdas napakymppi Pixarilta! Täydellisemmin ei tosiaan olisi voitu trilogiaa tuoda päätökseen. Tarina on tällä kertaa huomattavasti syvällisempi ja monimutkaisempi verrattuna ykkös- ja kakkososaan sisältäen paljon nokkeluutta ja moniulotteisia hahmoja. Huumoria, synkkyyttä, jännitystä ja koskettavuutta riittää, ja ne pitävät katsojan tiukasti otteessaan alusta loppuun asti. Viimeinen kohtaus on eräitä haikeimpia mitä tiedän, ja siinä kohtaa saattaa helpostikin ruveta kaipaamaan omaa lapsuuttaan. 

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com

Arvostelu: Toy Story 2 (1999)

 TOY STORY 2

Ohjaus: John Lasseter, Ash Brannon, Lee Unkrich

Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Joan Cusack, Kelsey Grammer, Don Rickles, Jim Varney, Wallace Shawn, John Ratzenberger, Annie Potts, Wayne Knight, John Morris

Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h 32min

Seuraavaksi voisi palata Toy Story-saagan ääreen arvostelemalla ensimmäisen jatko-osan. Tämä ja ykkösosa olivatkin hyvin iso osa lapsuuttani.

Tarina jatkaa periaatteessa siitä mihin jäätinkiin. Andylla on pian luvassa Länkkärileirille meneminen, ja hän tietenkin haluaisi ottaa Woodyn mukaansa sinne. Hän kuitenkin vahingossa repii Woodyn käden, joten lelu jääkin matkasta paitsi. Rikkinäisten lelujen hyllyllä Woody tapaa pingviinilelu Wheezyn, joka uhkaa joutua kirpparille myyntiin. Hän lähtee päättäväisin mielin pelastamaan Wheezya onnistuen suunnitelmassaan, mutta päätyykiin voromaisen miehen kynsiin. Varas on lelukauppaketju Alin omistaja, ja hän keräilee cowboy-lelujengiä kasaan myydäkseen ne Japanissa museoon. Woodyn kadottua ryhtyvät Buzz ja muut lelut suorittamaan pelastusoperaatiota.

Mikä tekee tämän jatko-osan asetelmasta hyvinkin mielenkiintoisen, on että Woody ja Buzz tavallaan vaihtavat osia keskenään: tällä kertaa Buzz lähtee pelastamaan Woodya ja yrittää puhua järkeä hänelle. Mielestäni sitä kaikkea on jollain tapaa jopa liikuttavaa seurata. Kiinnitin myös huomiota, että tämä on ainoa elokuva koko Toy Story-saagasta, jossa Buzz pysyy tervejärkisenä. Muissa elokuvissa hänellä on ruuvit tavalla tai toisella hieman vinksallaan päässä.

Woody itse joutuu erikoiseen identiteettipyörteeseen kun selviää, että hän on yksi cowboy-jengin keräilyleluista. Alin asunnossa hän tapaa uudet tuttavuutensa: lehmityttö Jessien, Napakymppi-hevosen ja mainari Paukku-Peten. He ovat hyvin helpottuneita ja innoissaan, että ei tarvitsisi enää oleskella pimeässä laatikossa, sillä he pääsisivät vihdoin museoon. Woody ei kuitenkaan ole valmis tuosta noin vain jättämään Andya, vaikka myöhemmin alkaa myös harkita asiaa... 

Napakymppi on ihastuttava lisäys hahmogalleriaan hauskuudellaan. Paukku-Pete taas on hieman ristiriitaisempi tapaus. Oikeastaan sekä Paukku-Petessä että Jessiessä on monipuolista piirrettä mutta kuitenkin sillä tavoin, että heitä katsojana ymmärtää aivan täysin. Puhtaasti pahaa tai hyvää hahmoa ei leffassa lopulta olekaan. Erityisesti Jessie on siitä mieleenpainuva hahmo, että hänen taustatarinaansa avataan hyvin sydäntäsärkevässä kohtauksessa, joka sai minut lapsena ihan herkistymään. Ja yllättäen kyseinen kohtaus saa minulla yhä aikuisenakin tipan linssiin. Sen aikana kuullaan When she loved me-laulu, joka on kyllä varmaankin kaikista herkin ja kaunein Pixarilta (Upin aloituslaulun ohella). Olen jopa opetellut soittamaan sen pianolla.

Loputkin hahmogalleriasta eli lähinnä Röh, Rex, Herra Perunapää sekä Slinky pääsevät esiin lähtiessään Buzzin kanssa pelastamaan Woodya. Lisätäytettä tuovat vielä ainakin kaksi hahmoa: uusi Buzz Lightyear, joka on Alin lelukaupassa myynnissä; Zurg, joka on tavallaan Buzzin hahmon antagonisti. Erityisesti uusi Buzz tuo paljon huumoria lisää elokuvaan onnistuneesti teeskennellen "oikeaa" Buzzia muille leluille. Sitä kaikkea onkin hyvin hauskaa seurata. Vielä ehdottomasti mainitsemisen arvoisia ovat edellisestä elokuvasta tutut avaruusoliolelut (joita tässä tapauksessa nähdään kolme). Olen lapsesta asti nauranut seuraavalle lauseelle: "Pelastit henkemme, jäämme velkaa sinulle." Se on ehdottomasti yksiä ikimuistoisimpia repliikkejä koko elokuvasarjasta!

Teemoina elokuvassa pyörivät vahvasti hylätyksi tuleminen sekä itsensä löytäminen. Hylätyksi tulemisen teema koskee osittain Woodyn pelkoa Andyn kasvamisesta, mutta pääosin se tulee esille Jessien kautta ja vielä hyvin koskettavalla tavalla. Itsensä löytäminen koskee taas eniten Woodya, sillä hän ei tiedä haluaisiko olla lapsen lelu vai museon koriste.

Toy Story 2 jatkaa saagaa eteenpäin erinomaisella tavalla tuoden esille syvällisiä teemoja ja liikuttavia hetkiä. Woodyn ja Buzzin ystävyys kehittyy ja syventyy mainiolla tavalla, kun nämä tavallaan vaihtavat osia keskenään edelliseen elokuvaan verrattuna. Uudet hahmot ovat loistava lisäys, erityisesti Jessien taustatarina tuntuu surulliselta yhä aikuisenakin. Paukku-Pete ei mielestäni ole aivan niitä parhaimpia Pixar-pahiksia, mutta häneenkin  on onnistuneesti saatu monipuolista persoonaa. Tarinansa puolesta kakkososa tuntuu kuitenkin jäävän  hieman heikommaksi kuin ykkösosa, vaikka yllättäen lapsena tämä oli niistä kahdesta se suosikkini.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com

Arvostelu: Julieta (2016)

 JULIETA

Ohjaus: Pedro Almodóvar

Pääosissa: Emma Suárez, Adriana Ugarte, Daniel Grao, Inma Cuesta, Darío Grandinetti, Michelle Jenner, Pilar Castro

Genre: draama, mysteeri

Kesto: 1h 39min

Kun katsoin pari kuukautta sitten minulle ennestään tuntemattoman elokuvaohjaajan Pedro Almodóvarin Iho jossa elän, vaikutuin niin kovasti sen erinomaisesta ja intensiivistunnelmaisesta tarinasta, että päätin tutkiskella muitakin kyseisen herran teoksia. Julietan katsoin seuraavaksi.

Madridissa asuva keski-ikäinen Julieta aikoo muuttaa yhdessä miesystävänsä kanssa Portugaliin. Hän on elänyt jo yli kymmenen vuotta ilman minkäänlaista kontaktia tyttäreensä Antiáan, ja sattumoisin hän törmääkin Antián lapsuudenystävään. Tämä kertoo Antián asuvan Sveitsissä kolmen lapsensa kanssa. Niinpä Julietan mielen valtaa muistot tyttärestä, eikä hän haluakaan muuttaa Madridista pois. Vaikka hän oli alunperin haudannut menneisyytensä haamut, alkavat ne nyt vaivaamaan häntä.

Tarina alkaa keski-ikäisen Julietan elämänvaiheesta, mutta hyppää hyvin pian hänen menneisyyteen, jolloin hän vasta tapasi ensimmäisen miesystävänsä Xoanin. Leffa kulkee eteenpäin nopeasti, joten etenkin alussa tulee tunne että hahmoihin ei saa kunnolla otetta. Koin melkein samanlaisen reaktion aikaisemmin katsastamani Almodóvarin teoksen kanssa, joten uskoin että jokin käänne tarinassa kyllä vielä selventäisi kaiken ja toisi tarinaan ydintä lisää.

Julietan entisen miesystävän lisäksi tutuksi tulee heidän tyttärensä Antiá, joka jää kuitenkin lopulta Xoanin tavoin hyvin etäiseksi hahmoksi. Julieta itse onnistuu kyllä pitämään tarinan mielenkiintoisena, mutta kaikki muu tuntuu jäävän harmillisen ohueksi. Tavallaan sen ehkä kuului olla yksi leffan "jujuista", että kaikkea ei kerrota ja jotain jännittävää saattaisi paljastua jossain vaiheessa, ja sillä tavoin katsoja olisi palkittu. Valitettavasti niin ei käynyt. Minulla nimittäin suorastaan loksahti suu auki, kun yhä odotellessani leffan jonkinlaista kohokohtaa ruudulle ilmestyikin jo lopputekstit. 

Tarinan tunnelma nojaa rauhalliseen mysteerin tuntuun, vaikka itse tarina harmillisesti etenee loppuun asti aivan liian nopeasti. Siksi leffa jäi myös aika sekavaksi. Muutamissa kohdissa tavoitetaan kyllä hieman jännitystä, mutta kunnon tyydytystä ei paketti lopulta onnistu katsojalle antamaan.

Kokonaisuudessaan Julieta on ikävä pettymys erinomaisen Iho jossa elän-elokuvan jälkeen. Leffa tuntui yrittävän tavoitella samantyylistä henkeä kuin siinä, mutta lopulta se ei oikein annakaan paljon mitään katsojalle. Tarina pitää kyllä otteessaan mysteeriä huokuvan tunnelmansa ansiosta, sillä se vaikuttaa sen perusteella hyvin mielenkiintoiselta ja lupaavalta. Hahmot jäävät lopulta aika pinnallisiksi itse Julietaa lukuunottamatta, ja lopetus oli omaan makuuni harmillisen vaisu.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.highonfilms.com, www.rogerebert.com

Arvostelu: Toy Story - leluelämää (1995)

 TOY STORY

Ohjaus: John Lasseter

Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Don Rickles, Jim Varney, Wallace Shawn, John Ratzenberger, Annie Potts, John Morris, Erik von Detten

Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h 21min

Toy Story - leluelämää on ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty pitkä animaatioelokuva, ja se on myöskin Pixarin klassikko numero yksi. Saagan kaksi ensimmäistä osaa olivat minulla kovassa suosiossa lapsena, ja ne taisivatkin olla Upin ja Ihmeperheen ohella niitä suosikkejani Pixarilta. Kolmas leffa taas ilmestyi ollessani murrosiän kynnyksellä, joten sen katsominen jäi vähemmälle. 

Tarina kertoo Andy-pojan leluista, joista Woody-cowboynukke nousee päähenkilöksi. Pian Andy saa syntymäpäivälahjaksi uuden lelun, Buzz Lightyearin, joka uhkaa viedä Woodyn suosion niin lelujen kuin Andynkin keskuudessa.

Vaikka nostalgialaseja ei minulla juurikaan olisi päässä, onnistuu elokuva yhä tempaisemaan minut mukaansa. Siitä löytää näin aikuisena uusia asioitakin. Ensinnäkin tarina selvästikin käsittelee mustasukkaisuutta ja ystävyyttä erittäin mainiolla tavalla. Lisäksi leffassa on hyvin paljon vitsejä ja nokkelaa dialogia, jotka näin aikuisena tajuaa paremmin, eli nauraa saa useaan otteeseen jopa ääneen. Tietyt repliikit ovat mielestäni suorastaan legendaarisia! Kuten esimerkiksi lause, jonka Buzz sanoo Woodylle tämän väittäessä häntä leluksi: "You are a sad strange little man, and you have my pity. Farewell." 

Muistan lapsena pitäneeni vähemmän tästä ensimmäisestä osasta juuri Woodyn ärsyttävän käyttäytymisen vuoksi, mutta nyt vanhempana hahmoa yllättäen ymmärtää paremmin. Woody selvästikin kehittyy tarinan aikana itsepäisestä persoonasta parempaan suuntaan. Buzz Lightyear on toiseksi suurimmassa roolissa, sillä juoni keskittyy pitkälti hänen ja Woodyn välisen ystävyyden kehittymiseen. Buzz elää omassa "kuplassaan" uskoen, että hän on ihan oikea avaruusrangeri eikä mikään lelu. Hän käy myös erittäin mielenkiintoisen hahmokehityksen läpi oppien hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Voisi jopa sanoa, että nähtyään lelumainoksen itsestään, Buzz masentuu. Hänen "sekoileva" käytös oli vain hassua ja outoa lapsena, mutta nyt oikeasti tajuaa että leffa käsittelee aika raskastakin aihetta.

Loputkin Andyn leluista pääsevät loistamaan omalla tavallaan, mutta omaavat tässä ensimmäisessä osassa huomattavasti pienemmän roolin verrattuna kakkososaan. Muita leluja kuin Woody ja Buzz ovat mm. lammaspaimentyttö-Bo Peep, Herra Perunapää, dinosaurus-Rex, säästöpossu-Röh ja vieterikoira-Slinky. Muita hahmoja ovat sitten vielä Andyn äiti, pikkusisko Molly sekä naapurissa asuva ilkeä poika nimeltä Sid. Sid toimiikin tietynlaisessa (sivu)pahiksen roolissa, kohdellen leluja rumalla tavalla. Muistan lapsena pelänneeni Sidin leluja, jotka uhkaavasti tulevat esiin sängyn alta. Sanoisin kuitenkin, että leffassa ei niinkään selkeää pahista ole, sillä Woody itse tekee huonoja tekoja mutta oppii niistä. Pikemminkin siis Woodyssa on sekä pahat että hyvät puolet, joiden korostus leffan edetessä vaihtelee. 

Ulkokuoresta huomaa, että se ei aivan vastaa nykyajan kehittynyttä tietokoneanimaatiotasoa. Vaikka animaatiotyyli ei kokonaisuutta varsinaisesti pilaa, pistää se välillä esille kun silmä on tottunut nykyajan parempaan animaatiotyyliin. Lauluina elokuvassa kuullaan You've got a friend in me, Strange things ja I will go sailing no more. Täytyy kyllä myöntää, että You've got a friend in me tuntuu nyt jopa hyvin nostalgiselta, ja sen kuuleminen alussa saa aikaan erittäin kotoisan olon.

Toy Story on erinomainen elokuva, joka jaksaa viihdyttää laadukkaasti kerta toisensa jälkeen yhä aikuisenakin! Se on mainio aloitus Pixarin klassikkosarjassa tarjoten korkealaatuista huumoria ja muistettavia repliikkejä. Tarinaa ei kerrota liian simppelisti vaan mukaan mahtuu syvällisempääkin tasoa aikuiskatsojalle huomattavaksi rivien välistä, miksi se toimiikin koko perheen animaationa täydellisesti. Hahmot ovat kaikki mielenkiintoisia ja muistettavia tapauksia,  joskin muut lelut kuin Woody ja Buzz eivät tässä ensimmäisessä elokuvassa ole vielä niin suuressa roolissa. Tässä leffassa juoni keskittyykin tiukasti Woodyn ja Buzzin väliseen ystävyyteen tuoden esille mainioita teemoja kuten mustasukkaisuutta.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com

Arvostelu: Pinocchio (1940)

 PINOCCHIO

Ohjaus: Norman Ferguson, T. Hee, Wilfred Jackson, Jack Kinney, Hamilton Luske, Bill Roberts, Ben Sharpsteen

Pääosissa: Mel Blanc, Don Brodie, Frankie Darro, Cliff Edwards, Dickie Jones, Charles Judels, Christian Rub, Evelyn Venable

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1h 28min

"When you wish upon a star makes no difference who you are

Anything your heart desires will come to you..."

Muistan lapsena katsoneeni jonkin verran Pinocchiota VHS:ltä, mutta se ei  kuitenkaan koskaan kuulunut suosikkeihini. Kun ostin sen viimein muutama vuosi sitten disneykokoelmaani yllätyin suuresti, kuinka hyvä elokuva onkaan! Ehkäpä se on yksi niistä poikkeuksellisista klassikoista, joista näin aikuisena pitää enemmän kuin lapsena? 

Tarina alkaa siitä, kun mies nimeltä Geppetto toivoo itselleen kovasti omaa poikaa. Hän saa juuri valmistettua puisen nuken jonka hän nimeää Pinocchioksi. Kun illalla hän huomaa iltatähden ikkunasta, esittää hän nöyränä toivomuksensa. Pian Sininen haltiatar saapuu paikalle todeten, että koska Geppetto on tuonut niin paljon iloa muille, ansaitsee hän toivomuksensa. Niinpä haltiatar herättää puisen Pinocchion eloon. Pinocchiosta tulisi kuitenkin oikea poika vasta silloin, kun hän todistaa olevansa urhea, rehellinen ja epäitsekäs. Paikalla sattumoisin vieraileva Samu Sirkka saakin kunniakseen olla nuken omatunto.

Elokuvan päähenkilöhän on tietenkin itse Pinocchio, joka saattaa aluksi tuntua ärsyttävältä. Nukkehan toteaa, että ei edes tiedä mikä on omatunto, eikä hän osaa erottaa oikeaa väärästä. Pinocchiosta on tehty sopivalla tavalla lapsellinen hahmo, jolloin hänestä tuleekin helposti mieleen lapsi. Samu Sirkka on yllättäen hyvinkin mielenkiintoinen hahmo, koska hän on kaukana puhtoisesta. Sirkka lupautuu nuken omaksitunnoksi, mutta vaikuttaa silti aluksi havittelevan vain virkamerkkiä itselleen. Mielestäni kyseessä ei olekaan ainoastaan Pinocchion kasvutarina, sillä myös Samu Sirkka kasvaa tarinan aikana.

Geppetto on hyväntahtoinen ja hupsu, ja hänen touhuiluja on hauskaa seurata. Hänellä on kaksi lemmikkiä: Figaro-kissa ja Cleo-kala. Siitäkin huolimatta että kumpikaan lemmikeistä ei puhu, ovat he erittäin toimivia ja mieleenpainuvia hahmoja. Oma suosikkihahmoni leffasta onkin Figaro, sillä rakastan hänen persoonallisia ja huvittavia eleitä. Erityisesti hellyyttävä on kohtaus, jossa hän haluaisi kovasti mennä Pinocchion mukaan kouluun. 

Elokuvassa on yllättäen useampia pahiksia, ja vielä erikoisempaa on se, että kukaan heistä ei saa rangaistusta teoistaan. Se jo yksinään tekee mielestäni Pinocchiosta hyvinkin synkän, mutta hyvällä tavalla erilaisen elokuvan verrattuna muihin disneyn klassikoihin. Leffassa riittää myös juttuja ja kohtauksia, joita tuskin nyky-disney teoksiinsa uskaltaisi laittaakaan. Vaikka Pinocchiota usein kärjistellään synkkyytensä ja raakuutensa vuoksi, joudun toteamaan että en itse tainnut siitä mitään painajaisia tai traumoja koskaan saada, vaikka näinkin leffan jo alle 7-vuotiaana. Yllättävää on, että aasikohtaus on aikuisena suorastaan sydäntäsärkevää katsottavaa, kun taas lapsena en sitä tainnut paljoa pelätä. Sen sijaan muistan pelänneeni Strombolia, joka julmasti lukitsi Pinocchion häkkiin. Voisikin jopa helposti todeta tämän elokuvan olevan enemmän aikuiseen makuun, sillä tässä ei tyypilliseen disney-tyyliin asioita paljoa pehmennetä, vaan se on aika karu ja realistinen. 

Pahiksia tarinassa tosiaan ovat Rehti Repo, Kimi Keppostin, Stromboli, Ajuri ja Monstro. Rehti Repo on nimestään huolimatta ovela kettu, ja hänen kaverinaan/kätyrinään on Kimi Keppostin. Kimi Keppostin on siitä erikoinen, että hän ei puhu lainkaan, mutta hän ilmaisee käyttäytymisellään olevansa selvästi hieman jälkeenjäänyt. Stromboli taas on ilkeä mustalaismies joka pitää nukketeatteria. Ajuri on varmaankin synkin pahis, sillä hän on vain niin kamalan raaka ja sydämetön. Hänen tekonsakin ovat mielestäni kaikista kamalimmat, sillä hän vie koulusta lintsaavia poikia Huvitusten saarelle, jossa he pahoja tekemällä tekevät itsestään aaseja. Monstro on valas, jonka sisään Geppetto joutuu lopussa, ja hän tuo myös jännitystä tarinaan. 

Musikaalinumeroita elokuvassa ovat When you wish upon a star, Little wooden head, Give a little whistle, Hi-diddle-dee-dee ja I've got no strings. When you wish upon a star on erittäin merkityksellinenkin laulu, sillä se nimittäin kuullaan aina disneyn logon ilmestyessä ruudulle! Ja onhan se nyt hyvin kaunis ja siitä saa kylmiä väreitäkin. Muita lauluja joista pidän ovat Hi-diddle-dee-dee sekä I've got no strings, jotka jäävät myös helposti päähäni soimaan. Hi-diddle-dee-dee on luultavasti disneyn ensimmäinen pahislaulu, ja se on erittäin mukaansatempaava sellainen. I've got no strings-laulun aikana on aina hauskaa katsella eri maalaisten nukkejen tanssia.

Muistan vieläkin kun katsoin elokuvan ensimmäisen kerran DVD:ltä ja yllätyin, että leffan animaatiotyylihän on suorastaan upean näköistä verrattuna aikaisemmin ilmestyneeseen Lumikkiin! Aluksi jopa tuntui kuin olisi katsonut Blu-rayn eikä DVDn kuvanlaatua. Visuaalisesti Pinocchio on melkoisen synkkä, etenkin kun suurin osa tapahtumista sijoittuu ilta- tai yöaikaan, joten kovin valoisissa olosuhteissa meno ei tosiaan kulje. Minuun visuaalinen anti kuitenkin tehoaa hyvin, ja leffa onkin mielestäni disneyn piirrettyjen joukosta eräitä kauniimpia.

Pinocchio on hyvin kaunis elokuva ja todellinen klassikko! Kasvutarina on mielestäni onnistuneesti toteutettu: Pinocchio on aluksi hieman ärsyttävä ja lähtee helposti muukalaisten matkoihin, mutta hän oppii hyvin rohkeaksi ja määrätietoiseksi päättäessään lähteä pelastamaan isäänsä. Myös hänen ystävänsä Samu Sirkka käy läpi hahmokehitystä, mitä en lapsena edes huomannutkaan. Rohkenisin jopa sanoa, että Pinocchio on disneyn klassikoiden joukosta kaikista opettavaisin. Kaikkiin ei välttämättä leffan synkkyys vetoa, eikä sitä ehkä ihan herkimmille ja pienimmille lapsille kannata näyttääkään. Juonen jonkinasteinen episodimaisuus on myös asia minkä jotkut voivat kokea miinukseksi, mutta mielestäni juoni on oikein toimiva. Tunnelmassa taas on synkkyyden lisäksi hyvin paljon lämminhenkisyyttä, huumoria ja taianomaisuutta, miksi se minuun kai sitten niin erinomaisesti uppoaa.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: wikipedia.com, animationscreencaps.com