Top 10 Parhaimmat anime-elokuvat

Nyt kun katselukokemus animeleffojen puolelta on omalla kohdallani kasvanut paljon, niin mielessäni kävi, että voisi tehdä top-listaa parhaimmista anime-elokuvista. Lista perustuu tietty omaan mielipiteeseeni, ja kerrohan toki kommenttikentässä, mitkä ovat omia suosikkianime-elokuviasi!

Olen jättänyt Studio Ghiblin elokuvat tarkoituksella pois listalta, koska muuten listani olisi täynnä niitä, ja haluan tässä listassa tuoda esiin muita anime-elokuvia. Jos Ghiblien listaus kiinnostaa, pääset Ghiblien top-listaukseen tästä.

Jos jotain kunniamainintoja haluaisin antaa, niin ne varmaankin olisivat ainakin seuraavat leffat: Poika ja Peto ja Wolf Children.

10. SUZUME

(Makoto Shinkai, 2022)

Shinkain viimeisin leffa onnistui yllättämään minut oikein positiivisesti! Leffa tarjoaa juuri sopivasti jännitystä, sympaattisia hahmoja ja huumoria. Ja tietysti animaatiotyyli on myös upeaa. Tällä kertaa Shinkain leffa tuntuu pitkälti kasvutarinalta, minkä vuoksi päähenkilö on myös helposti samaistuttava. Tietysti myös teemat onnistuvat puhuttelemaan.

9. PAPRIKA

(Satoshi Kon, 2006)

Paprika on jännittävä ja surrealistinen elokuva, joka yhdistelee unia ja todellisuutta keskenään. Dr. Atsuko Chiba ja etsivä Konakawa yrittävät saada kiinni DC-minilaitteen varastajan, minkä seurauksena kaikenlaista kaaosta ja kiemuroita riittää. Värikäs animaatiotyyli ja mahtava soundtrack tekevät kiehtovan juonen lisäksi vaikutuksen. 

8. GHOST IN THE SHELL

(Mamoru Oshii, 1995)

Ghost in the Shell sijoittuu vuoteen 2029, jolloin ihmisiä on muokattu kyberneettisillä implanteilla joiden kautta he voivat olla yhteydessä tietoverkkoihin. Ihmisen ja keinotekoisen raja siis nousee selvästikin yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Myös jännitystä leffassa riittää, kun päähahmo Motoko Kusanagi sekä muut jahtaavat Nukkemestariksi kutsuttua vaarallista kyberterroristia. Kyseessä on todella sellainen leffa, joka vaatii sataprosenttista keskittymistä, muuten katsojana olet pihalla kuin lumiukko.

7. LUPIN III - CAGLIOSTRON LINNA

(Hayao Miyazaki, 1979)

Miyazakin debyyttifilmi on kyllä jotain aivan hulvatonta katsottavaa! Siitä tulee erittäin hyvälle tuulelle, koska sen aikana saa naureskella niin kovasti, ja tietty kunnon seikkailuleffan tavoin myös jännitystä riittää. Cagliostron linnan päähenkilö Lupin on oikein veikeä ja älykäs tapaus, jonka keksimiä ratkaisuja seikkailun edetessä on herkullista seurata. Muutkin hahmot ovat oikein mainioita tapauksia, ja juoni jaksaa aina tempaista mukaansa.

6. THE GIRL WHO LEAPT THROUGH TIME

(Mamoru Hosoda, 2006)

The Girl Who Leapt Through Time on todellinen hyvän mielen elokuva maittavalla huumorilla ja idealla höystettynä! Päähenkilö Makoto löytää mystisen objektin, jonka avulla hän kykenee hyppäämään ajassa taaksepäin. Mikään mullistava scifi-teos ei ole kyseessä, vaan aikalailla perus kasvutarina, johon nyt on vain lisätty pientä aikamatkustusmaustetta mukaan. Ja tietenkin luvassa on paljon hauskoja tilanteita, mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja hieman romantiikkaakin.

5. MILLENNIUM ACTRESS

(Satoshi Kon, 2001)

Millennium Actress on Satsohi Konin leffoista varmaankin kaikista sekavin, mutta samalla se on myöskin hyvin tunteellinen. Erityisesti lopetus yllätti minut aivan puun takaa ja kolahti kyllä lujaa. Tarinassa riittää jännitystä ja avointa mysteeriyttä, ja siinä taitaa olla myös paljon viittauksia tunnettuihin elokuviin, jotka ovat saattaneet hyvinkin mennä minulta ainakin toistaiseksi ohi. Paljon asioita jää katsojan tulkinnanvaraan, ja kuten Konin toisessa mestarillisessa elokuvassa Perfect Bluessa, Millennium Actressissa päähenkilö sekä tunnelma ovat ydin eikä niinkään juonen yksiselitteinen ratkaiseminen.

4. A SILENT VOICE

(Naoko Yamada, 2016)

A Silent Voice on kyllä ehdottomasti eräitä koskettavimpia elokuvia, mitä tiedän. Se on tarina kiusaamisesta, kiusatuksi tulemisesta ja itsetunnon käsittelemisestä. Luvassa on suuri tunteiden vuoristorata, jota kaunis ja loppuun asti hiottu pianomusiikki erinomaisesti tukee. Hahmot ovat erittäin hyvin luotuja ja samaistuttavia tapauksia, joskin sivuhahmoissa on pieniä puutoksia. A Silent Voice on yksi niistä elokuvista, joka ei aivan vakuuttanut minua ensimmäisellä katselukerralla, mutta uudelleenkatsottuna se iski minuun lujaa.

3. I WANT TO EAT YOUR PANCREAS

(Shin'ichirô Ushijima, 2018)

Ei, tämä elokuva ei kerro kannibalismista, vaikka nimi kieltämättä hieman epäilyttävältä kuulostaakin. Katsomalla teoksen selviää, mistä tuo nimi tulee. Kyseessä on näkökulmasta riippuen varsin tavanomainen kouludraama-anime, mutta mikä tekee tästä minulle niin erityisen, on sen käsittelemät teemat. Tarinahan keskittyy tutkailemaan mm. yksinäisyyttä, yhteyttä muihin ihmisiin sekä elämän merkitystä. Elokuvassa on toki joitakin vikoja, suurimpana niistä varmaankin aika yksipuoliset sivuhahmot. Siitäkin huolimatta I want to eat your pancreas on hyvin koskettava ja ajatuksia herättävä leffa, jonka teemoihin ja päähenkilöön voi katsojana pystyä jopa samaistumaan. 

2. PERFECT BLUE

(Satoshi Kon, 1997)

Perfect Blue on kyllä eräitä parhaimpia psykologisia elokuvia, mitä olen nähnyt! Tässä filmissä Konille tyypillinen surrealismi ja ihmismielen käsittely ovatkin aivan huipussaan. Tarina ei ole todellakaan suoraviivainen, vaan pikemminkin sekava. Yksiselitteistä ratkaisua ei juoneen mielestäni edes ole, hyvin paljon täytyy katsojan vain itse tähän uppoutua ja bongata yksityiskohtia sun muuta. Tarinassa on päähenkilön psyyken käsittelemisen lisäksi trilleripuoli, mikä tuokin jännitystä vielä enemmän mukaan. Mielenkiintoisena seikkana täytyy kyllä vielä mainita värien vaihtelu, joiden kanssa Kon tässä jännästi kikkailee (esim. tietyissä kohtauksissa punainen/sininen on vallitseva väri).

1. YOUR NAME.

(Makoto Shinkai, 2016)

Your Name. tulee tuskin minään yllätyksenä, onhan kyseessä hyvin suuren suosion saavuttanut anime-elokuva vuodelta 2016, joka ei ole Ghiblin käsialaa! Ja suosionsa teos on mielestäni täysin ansainnutkin, sillä sen tarina on hyvin moniulotteinen ja omaperäinen.

Your Name. on itse asiassa Ghiblien lisäksi ihan ensimmäisiä näkemiäni anime-elokuvia, enkä vielä silloin edes tiedostanut tämän nauttivan hyvin suurta suosiota. Ilman mitään ennakko-odotuksia leffa siis todellakin teki minuun suuren vaikutuksen nerokkaalla tarinankerronnallaan. Pidän erittäin paljon siitä, että elokuva alkaa varsin kevyesti sisältäen komediallisia hetkiä, mutta myöhemmin se sukeltelee dramaattisempiin ja syvällisempiin asioihin, minkä ansiosta tarina jopa koskettaa.

Edit: 14.1.24

Kuvat: www.pinterest.com

Arvostelu: I want to eat your pancreas ~ Kimi no Suizô o Tabetai (2018)

I WANT TO EAT YOUR PANCREAS

Ohjaus: Shin'ichirô Ushijima

Päärooleissa: Mahiro Takasugi, Yukiyo Fujii, Lynn, Yuma Uchida ja Jun Fukushima

Genre: anime, draama, romanssi

Kesto: 1h49min

Introvertti ja ekstrovertti kohtaavat

I want to eat your pancreas (Kimi no Suizô o Tabetai) on vuonna 2018 Japanissa ensi-iltansa saanut anime-elokuva. Se perustuu Yoru Suminon kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Ensin Idumi Kirihara teki siitä manga-sovituksen vuonna 2016. Romaanista tehtiin lisäksi live action-elokuva, joka ilmestyi hieman ennen anime-elokuvaa.

Sairaalassa vieraillessaan löytää nuori mies nimeltä Haruki kirjan lattialta. Pian selviää, että kyseessä on hänen luokkalaisensa Sakuran salainen päiväkirja. Haruki ehti lukea kirjasta, että tällä on haimasairaus. Haruki itse antaisi vain asian olla sikseen, mutta Sakura haluaa ystävystyä hänen kanssa. Vastahakoisena Haruki vähitellen suostuu siihen ja joutuu lupaamaan, että ei paljasta Sakuran sairautta kenellekään. 

Haruki ja Sakura ovat aivan kuin toistensa vastakohdat. Haruki on itse hyvin tylsän oloinen ja muista sosiaalisesti eristäytynyt. Hänen persoonallisuuden muutosta onkin hyvin mielenkiintoista seurata. Sakura taas on elämänmyönteinen ja sosiaalinen tehopakkaus. Hän haluaa viettää lopun elinaikansa Harukin kanssa kokien asioita, joita hän ei ole vielä tehnyt. Haruki on tylsyydestään huolimatta hyvin samaistuttava tapaus. Eläminen ilman ystäviä ja tunteiden kätkeminen sisälle ei tiedä pidemmän päälle hyvää. Kun toinen kuorii toista sisimmästään ulos, se ei välttämättä tapahdu aivan helpoimmalla tavalla. Tutuksi tulee myös Sakuran paras ystävä Kyôko, joka käyttäytyy niin omistushaluisesti ja kontrolloivasti Sakuraa kohtaan, että se menee jo ärsyttävyyden puolelle. Hän mukaanlukien muut luokkalaiset lietsovat jo ennestään Harukin syrjäänvetäytyneisyyttä haukkumalla tämän alaluokan nörtiksi. Hahmo ei ole kovin mukava, mikä tuottaa ehkä pientä miinusta elokuvalle.

Koulun hierarkia on siis hyvin perinteinen ylä- ja alaluokan kesteineen. Toisaalta pidin siitä, kuinka yllättävän suorasanaisesti Sakura siihen reagoi, ja kuinka hän vain lähinnä on välittämättä muiden mielipiteistä. Suorapuheisuuden lisäksi Sakura on yllättävän tempperamenttinen. Hahmo on välillä tosiaan yllätyksiä täynnä kaikessa eloisuudessaan.

Odotuksia ei minulla elokuvaa kohtaan aluksi ollut muuta kuin se, että se olisi kuvauksen perusteella surullinen. Varauduin masentavaan retkeen, mutta yllättäen nauroin jo elokuvan puolen välin kestoon mennessä sen verran, etten enää ollut edes varautunut itkemään. Elokuvan komedia on ehdottomasti hyvin onnistunutta, etenkin päähahmojen osalta. Heidän välinen ystävyys on vastakohtaisuuden vuoksi hyvin mielenkiintoista seurattavaa, eikä mielenkiinto pieneksikään sekunniksi herpaantunut.

Animaatiotyyli on melko erilaista, kuin mitä olen tottunut näkemään. Se ei ole ultrahuoliteltua, mutta omalla tavallaan kaunista ja realistista. Musiikki on hyvin onnistunutta ja se pysyy tasapainossa elokuvan tunnelman kanssa. Etenkin taustalla soiva pianomusiikki oli hyvin rauhallista kuunneltavaa.

Elokuva oli minulle yllätyksiä täynnä tunteiden saralla laidasta laitaan. Eihän tämä onnistunut millään olemaan koskettamatta sydäntäni taikka sieluani. Elokuvan teemana pyörivä elämän merkitys ja suhde muihin ihmisiin on tosiaan ajatuksia herättävää. Kuinka tärkeää on elää hetkessä, olla yhteydessä muihin ihmisiin ja tuntea täysillä. Kyseiset teemat ovat hyvin helposti samaistuttavia, mikä myös nostaa elokuvan arvoa silmissäni huimasti.

I want to eat your pancreas on aivan ihana ja koskettava elokuva. Juonessa saattaa olla pientä ennalta-arvattavuutta, mutta mielestäni leffan pointti ei ole se vaan Harukin hahmokehitys sekä tarinan viesti. Ainoa miinusta tuottava asia on Sakuran ystävä Kyoko, joka on harvinaisen ärsyttävä tapaus. Muuten kokonaisuus tempaisee minut yhä uudelleenkin huoletta mukaansa ja jaksaa mennä pahasti tunteisiini.

Ps. Lopputekstien jälkeen nähdään vielä yksi kohtaus.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com