Top 10 Studio Ghibli-elokuvien maailmat

Monissa Ghiblin leffoissa on aivan ihanan mystisiä, fantasiamaisia ja erikoisia asioita pursuavia maailmoja, joihin ne sijoittuvat. Yleensä niissä myöskin vallitsee jokin tietynlainen tunnelma, esim. seesteinen, synkkä, unenomainen jne. Voisin mietiskellä 10 Ghiblin elokuvien maailmaa, jotka ovat tehneet minuun jollain tapaa erityisen vaikutuksen. Sijoitukset eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.

10. TUULEN LAAKSON NAUSICAÄ

Tuulen laakson Nausicaän post-apokalyptisessä asetelmassa on aina ollut jotain, mikä kiehtoo minua aivan suunnattomasti. Miyazakin mielikuvitus antoi tulevaisuuden saastuneesta maapallosta mielenkiintoisen näkemyksen, vaikka sen ehkä kuuluisi olla ennemminkin luotaantyöntävä. Mutta koska Nausicaä itse niin avoimesti tutkailee tuota kaikkea, niin eihän sitä voi katsojanakaan kuin ihailla.

9. TULIKÄRPÄSTEN HAUTA

Vaikka Tulikärpästen haudan sotamaailma on melkoisen synkkä ja karu, niin siellä on silti sitä tuttua Ghibli-taikaakin mukana. Jostain syystä ne kauniit tulikärpäset kiehtovat minua hyvin paljon. Erityisesti kohtaus, jossa sisarukset ihailevat tulikärpäsiä luolassaan, on yllättävän kaunis ja puoleensavetävä. Sitähän haluaisi aivan itsekin etsiskellä luolan ja kerätä sinne tulikärpäsiä valonäytöstä varten!

8. NAAPURINI TOTORO

Kuka nyt ei haluaisi voida asua maailmassa, jossa mielikuvitusolennot heräävät eloon? Kyllähän nyt minäkin haluaisin päästä Kissabussiin kyytiin ja lainata sateenvarjoani Totorolle! Muutenkin on Naapurini Totoron maailmassa mukavan seesteinen tunnelma, mikä stimuloi aivoja ihanalla tavalla. 

7. KIKIN LÄHETTIPALVELU

Kuten Naapurini Totorossa, myös Kikin lähettipalvelussa vallitsee ihanan seesteinen tunnelma. Kaupunki, johon Kiki muuttaa, on aivan tavattoman kauniisti animoitu. Silmät tutkailevat kaikki mahdolliset rakennukset ja kujat läpi niinkuin ne olisivat jotain suurta herkkua.

6. EILISEN KUISKAUS

Eilisen kuiskauksessa ihailen eniten sen menneisyyden kuvaustyyliä: yksityiskohdat eivät ole tarkkoja, ja maisemissa on hentoa akvarellimaista otetta mukana. Puhumattakaan, kuinka helposti samaistuttavia Taekon muistot ovat, niin menneisyyden animointi väkevöittää ihanasti sitä kaikkea. Kun itsekin muistelemme asioita, ei paikkojen yksityiskohdat ole tarkasti mieleenpainuneina, minkä vuoksi pidän Eilisen kuiskauksen animaatiotyyliä hyvin nerokkaana.

5. PORCO ROSSO

Porco Rossossa on aivan tajuttoman mahtava ja puoleensavetävä tunnelma! Se yhdistettynä sen maailman väririkkauteen ja italialaiseen teemaan musiikkeineen saa aikaan aivan uskomattoman olon. Porco Rosso onkin mielestäni Liikkuvan linnan ja Henkien kätkemän ohella kauneimpia Ghiblejä ulkoasultaan. Sen maailmassa on jotain hyvin aitoa, minkä vuoksi siihen uppoaa aina mukaan ihmeellisellä tavalla. Tekisi jopa mieli itsekin hypätä tuon punaisen lentokoneen kyytiin ja nähdä kaikki maisemat, joiden halki Porco lentelee!

4. SYDÄMEN KUISKAUS

Sydämen kuiskauksen maailma on eräitä vaikuttavimpia ja mukaansaimaisevimpia, mitä animaatioista tiedän! Se onkin aika uskomatonta, kun kyseessä on vieläpä varsin realistinen elokuva. Sydämen kuiskauksen maisemat, yksityiskohdat ja musiikki huokuvat jollain ihanalla tavalla taianomaisuutta, mikä löi minut ensimmäisellä katselukerralla aivan ällikällä. Ihmettelin silloin kovasti, että kuinka jotain näin kaunista on voitu saada aikaan. Se jos jokin inspiroi minua ottamaan lisää selvää Studio Ghiblistä ja animesta ylipäätään.

3. PRINSESSA MONONOKE

Prinsessa Mononokessa on ehdottomasti kaikista lumoavin metsä, mitä olen animaatioissa nähnyt. Siinä on hyvin paljon mystiikkaa ja synkkyyttä mutta silti myös jotain lapsenomaistakin näkemystä. Olen aina muutenkin pitänyt metsistä, niissä on kiva seikkailla, joten hypähtäisin mielelläni tuonne täynnä omituisia otuksia pursuavaan Peurajumalan metsään. Kodamat, susi- ja villisikajumalat sekä itse Peurajumala olisivat melkoinen ilmestys. Erityisesti ne ihanan söpöt Kodamat haluaisin ehdottomasti tavata!

2. HENKIEN KÄTKEMÄ

Olisi suuri synti olla mainitsematta Henkien kätkemän rinnakkaismaailmaa! Ketä nyt ei kiehdo tuo maaginen mutta toisaalta ahdistava paikka, johon tyttönen joutuu jumiin? On aaveita, jumalia, nokipalleroita ja vaikka mitä. Ja tietenkin sen visuaalinen väririkkaus ja rajaton mielikuvitus on se, mikä Henkien kätkemän visuaalisesta puolesta tekeekin niin uskomattoman vaikuttavan.

1. LIIKKUVA LINNA

Sitten on tietenkin vielä Liikkuvan linnan maailma, mikä varmaan onkin Henkien kätkemän ohella mielenkiintoisin paikka johon sukeltaa. Liikkuvassa linnassa minua oikeastaan kiehtoo ihan kaikki visuaaliselta puolelta: niin itse linna, kuin myös kaikki paikat joissa hahmomme seikkailevat. Jopa itse Sophien hattukauppa on jo ihanan mukaansaimaiseva kodintuntuisuudellaan. Liikkuvassa linnassa tietenkin on vaikka kuinka yksityiskohtia mitkä kiehtovat, mutta mieleenpainuvin lienee värikiekko, jolla pääsee matkailemaan eri kaupunkeihin. Olen tuskin ainoa, joka on mietiskellyt, että mihinköhän se musta väri johtaa. Siitä muistakseeni kerrottiin kyllä kirjassa, mutta luulen sillä olevan erilainen merkitys tässä elokuvassa. Nimittäin aina kun Hauru on lintumuodossaan lentelemässä sodassa, tulee hän takaisin mustan värin kautta - symboloisiko se musta väri kenties sotamaailmaa? 

Tulipas nyt paljon tekstiä Liikkuvasta linnasta, heh. Lienee varmastikin selvää, että jos minun pitäisi valita Ghibli-maailma jossa eläisin, olisi se ehdottomasti tämä. Kaikki se väri- ja mielikuvitusrikkaus velhoineen ja demoneineen kiehtoo minua erittäin paljon.

Kuvat: tor.com, ekostories.com, imdb.com, comicsverse.com, godubrovnik.com, pinterest.com, brightwalldarkroom.com, sinema.sg, rogerebert.com, nefariousreviews.com

Arvostelu: Sydämen kuiskaus ~ Mimi wo Sumaseba (1995)

SYDÄMEN KUISKAUS

Ohjaus: Yoshifumi Kondô
Pääosissa: Yoko Hônna, Issei Takahashi, Shigeru Muroi, Takashi Tachibana, Shigeru Tsuyuguchi, Maiko Kayama ja Yoshimi Nakajima
Genre: animaatio, draama, romanttinen
Kesto: 1h46min
Ikäraja: S

Sydämen kuiskaus (Mimi wo Sumaseba, suom. Jos kuuntelet tarkasti) on Yoshifumi Kondôn ohjaama anime-elokuva, jonka käsikirjoituksen on tehnyt Hayao Miyazaki. Se on saanut Japanissa ensi-iltansa 15.7.1995. Suomeen se on saapunut viiveellä vasta vuonna 2009. Se on ensimmäinen teatterilevityksen saanut Studio Ghiblin elokuva, jota ei ohjannut Hayao Miyazaki tai Isao Takahata. Sydämen kuiskaus on harmillisesti Yoshifumi Kondôn sekä ensimmäinen että viimeinen elokuvaohjaus, sillä hän menehtyi vuonna 1998. Elokuva perustuu samannimiseen mangaan, jonka on kirjoittanut Aoi Hiiragi.

Lukuintoinen tyttö Shizuku viettää viimeiset kesälomapäivänsä kirjoja ahmimalla. Hän huomaa lainauskorteista, että eräs Seiji Amasawa on lainannut kaikki kirjat ennen häntä. Eräänä päivänä junassa matkustaessaan hänen viereensä istuu erikoinen kissa. Hämmästyksissään Shizuku seuraa kyseistä kissaa, ja tämä johdattaa hänet kauniille asuinalueelle kukkulalle. Siellä hän huomaa viehättävän liikkeen, jossa on muun muassa silmiinpistävä kissanukke nimeltä Paroni Humbert von Gikkingen. Shizuku ihastuu kyseiseen paikkaan oitis, ja hänestä tuntuukin, että suuri tarina olisi alkamassa. Pian Shizukulle selviää, että liikkeen omistaja on mysteerisen pojan, Seiji Amasawan, isoisä.

Seiji vaikuttaa ensin hieman ärsyttävältä tyypiltä Shizukua kohtaan, mutta tutustuttuaan toisiinsa, alkaa Shizukun ja Seijin välille kehkeytyä kemiaa. Shizuku huomaa, että Seiji on hyvin kunnianhimoinen nuorukainen. Tämä tähtää viulunveistäjäksi, ja aikookin matkustaa Italiaan opiskelemaan alaansa. Seijin määrätietoisuus tekee Shizukuun suuren vaikutuksen, ja se inspiroi häntä etsimään omaa tietänsä elämässä. Hän jopa kokee hieman epävarmuutta tulevaisuutensa suhteen, koska hänellä ei ole vielä unelma-ammattia kuten Seijillä. Shizuku päättää koetella itseään kirjoittamalla kirjan, mikä ei ole aivan helpoimmasta päästä.

Elokuvan hahmot ovat hyvin realistisia ja helposti samaistuttavia. Etenkin päähenkilönä toimiva Shizuku, joka etsii vielä omaa paikkaansa sumuinen tulevaisuus edessään. Seiji taas on hyvä esimerkki siitä, kuinka palava halu unelmia kohtaan auttaa niiden saavuttamisessa. Seijin isoisä tukee Shizukua kertoen hänelle viisaasti, kuinka sekä Seijin että Shizukun sisällä on vielä karkea hiomaton timantti. Sillä viestitetään kauniisti, että kukaan ei ole seppä syntyessään, ja pohjalta on pakko aloittaa, vaikka edessä onkin raskas matka. 

Elokuvan tunnelma on ihanan maaginen, vaikka kyseessä on tosiaan yksi Ghiblin realistisimmista animaatioista. Sydämen kuiskauksen taianomaisuus onkin kätkettynä sen arjen kauniisiin yksityiskohtiin, jotka saivat minut ensimmäisellä katselukerralla aivan mykistyneeksi. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavanlaista aiemmin. Esimerkiksi Shizukun löytämässä liikkeessä oleva kissanukke kätkee isoisän traagisen rakkaustarinan sisäänsä. Myös kello, jota isoisä korjaa liikkeessä, sai minut aivan äimistyneeksi. Juuri tuollaisia arjen ihmeitä ja hämmästyksiä arvostan suuresti.

Animaatiotyyliä ei voi muuta kuin kehua. Kyseessä on yksi näyttävimmistä Ghiblin elokuvista, koska sen yksityiskohtiin ja maisemiin on panostettu todella hyvin. Kauniin realistinen piirrosjälki imaisee minut aivan mukaansa, ja tuntuu kuin eläisin elokuvan maailmassa itsekin. Musiikkina kuullaan Yuji Nomin sävellyksiä, jotka vahvistavat elokuvan kaunista tunnelmaa. Aika ajoin kuullaan myös John Denverin laulu Take me home, Country roads, jonka Shizuku kääntää japaniksi kuorokerhoaan varten. Shizuku sanoittaa laulun omista tunteistaan, joilla hän heijastaa epävarmaa tulevaisuuttaan. Take me home, Country roads jää takuulla päähän soimaan. Sama laulu kuullaan jo elokuvan alkutunnarina Olivia Newton-Johnin esittämänä, jota ainakaan itse en voi olla välillä kuuntelematta vapaa-ajallani. Newton-John esittää laulun todella kauniisti, ja se taitaakin olla suosikki versioni kyseisestä laulusta.

Elokuvassa on yksi Hayao Miyazakin ohjaama kohtaus, jonka aikana Shizuku lentelee kissanukke-Paronin kanssa. Se on ainoa elokuvassa esiintyvä kohtaus, joka sisältää fantasiaelementtejä. Se kuitenkin tapahtuu Shizukun mielikuvituksessa, joten elokuvan realistisuuden kanssa se ei ole ristiriidassa. Kohtaus kuvaa kauniisti Shizukun intoa kirjoittaa omaa kirjaansa, ja siinä esiintyvät pilvet ja rakennukset jäävät taaemmas korkealle osana todellista kaupunkia, kun kohtaus kiitää ohi. 

Sydämen kuiskaus on hyvin sydäntä lämmittävä, koskettava ja ihana elokuva, joka käsittelee oman polkunsa etsimistä kauniilla tavalla. Sen sivuteemoina pyörivät myös romantiikka sekä pienoiset draamat kouluelämässä. Teinidraama on elokuvassa yllättävän hyvin onnistunutta, ja sen kulkua seuraa mukavasti mielenkiinnolla. Romanssi on oikeastaan yhtenä pääelementtinä Shizukun ja Seijin välillä, ja sekin on toteutettu oikein hyvin. Muistan katsoneeni Sydämen kuiskauksen juuri Laputan jälkeen Ghibliin tutustuessani. Vaikka voin helposti todeta omalla kohdallani kaiken lähteneen liikkeelle Laputasta, on Sydämen kuiskaus se elokuva, joka todella vakuutti minut Studio Ghiblin maailmaan vaikuttavalla ulkonäöllään, kauniilla tarinallaan sekä uskottavilla hahmoillaan.

Shizukun versio Take me home, Country roads suomeksi:

Unelmoin elämästä omin päin

En enää pelkää yksinäisyyttäin

Ikävä sisälläni pitkään elin

Vahvaa ihmistä teeskentelin

Maalaistie, tämä vanha tie

Uskon näin, kaikki kääntyy parhain päin

Tie mua kuljettaa, vaikka koti on jäänyt taa

Maalaistie minut kotiin vie

Kun väsyn kävelemään

Kotikaupungin mielessäni nään

Jyrkkä tie, vuorten välissä vilkkuen

Päätökselleni hiljaa ilkkuen

Maalaistie, tämä vanha tie

Uskon näin, kaikki kääntyy parhain päin

Tie mua kuljettaa, vaikka koti on jäänyt taa

Maalaistie minut kotiin vie

Vaikka joskus suruissani nyyhkäisen

Kyyneleen silmäkulmasta pyyhkäisen

Jalat kuljettaa mua tietä pitkin

Vie pois muistot, joiden vuoksi itkin

Maalaistie, tämä vanha tie

Minut voi kotikaupunkiin kuljettaa

Mutta se aika on jäänyt taa

Ei enää kotiin vie tämä maalaistie

Maalaistie, sen tiedän vain

Olen huomennakin ennallain

Toivon sitä salaa, mutta kotiin en palaa

Faktoja:

• Sydämen kuiskaus on ensimmäisiä Ghiblejä, joissa käytettiin tietokonetta apuna animoinnissa. Esimerkkinä kohtaus, jossa Shizuku lentelee kissanukke Paronin kanssa.
• Kaupunki, johon elokuva sijoittuu, on mallinnettu Seiseki Sakuragaokan mukaan, joka on mäkinen kaupunki Tama Hillsissä, Länsi-Tokiossa.
• Spoilereita: Lopputekstien aikana nähdään Shizukun ja Seijin kulkevan polkupyörällä sillan yli. Myöhemmin nähdään, että Yuko tapaa Sugimuran sillalla ja he kävelevät yhdessä pois. (Mikä tarkoittaa tietty sitä, että Yuko ja Sugimura päätyivät yhteen.)

Elokuvan tiedot: www.cinemamondo.fi, www.wikipedia.com, www.imdb.com