Top 10 Studio Ghibli-elokuvien maailmat

Monissa Ghiblin leffoissa on aivan ihanan mystisiä, fantasiamaisia ja erikoisia asioita pursuavia maailmoja, joihin ne sijoittuvat. Yleensä niissä myöskin vallitsee jokin tietynlainen tunnelma, esim. seesteinen, synkkä, unenomainen jne. Voisin mietiskellä 10 Ghiblin elokuvien maailmaa, jotka ovat tehneet minuun jollain tapaa erityisen vaikutuksen. Sijoitukset eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.

10. TUULEN LAAKSON NAUSICAÄ

Tuulen laakson Nausicaän post-apokalyptisessä asetelmassa on aina ollut jotain, mikä kiehtoo minua aivan suunnattomasti. Miyazakin mielikuvitus antoi tulevaisuuden saastuneesta maapallosta mielenkiintoisen näkemyksen, vaikka sen ehkä kuuluisi olla ennemminkin luotaantyöntävä. Mutta koska Nausicaä itse niin avoimesti tutkailee tuota kaikkea, niin eihän sitä voi katsojanakaan kuin ihailla.

9. TULIKÄRPÄSTEN HAUTA

Vaikka Tulikärpästen haudan sotamaailma on melkoisen synkkä ja karu, niin siellä on silti sitä tuttua Ghibli-taikaakin mukana. Jostain syystä ne kauniit tulikärpäset kiehtovat minua hyvin paljon. Erityisesti kohtaus, jossa sisarukset ihailevat tulikärpäsiä luolassaan, on yllättävän kaunis ja puoleensavetävä. Sitähän haluaisi aivan itsekin etsiskellä luolan ja kerätä sinne tulikärpäsiä valonäytöstä varten!

8. NAAPURINI TOTORO

Kuka nyt ei haluaisi voida asua maailmassa, jossa mielikuvitusolennot heräävät eloon? Kyllähän nyt minäkin haluaisin päästä Kissabussiin kyytiin ja lainata sateenvarjoani Totorolle! Muutenkin on Naapurini Totoron maailmassa mukavan seesteinen tunnelma, mikä stimuloi aivoja ihanalla tavalla. 

7. KIKIN LÄHETTIPALVELU

Kuten Naapurini Totorossa, myös Kikin lähettipalvelussa vallitsee ihanan seesteinen tunnelma. Kaupunki, johon Kiki muuttaa, on aivan tavattoman kauniisti animoitu. Silmät tutkailevat kaikki mahdolliset rakennukset ja kujat läpi niinkuin ne olisivat jotain suurta herkkua.

6. EILISEN KUISKAUS

Eilisen kuiskauksessa ihailen eniten sen menneisyyden kuvaustyyliä: yksityiskohdat eivät ole tarkkoja, ja maisemissa on hentoa akvarellimaista otetta mukana. Puhumattakaan, kuinka helposti samaistuttavia Taekon muistot ovat, niin menneisyyden animointi väkevöittää ihanasti sitä kaikkea. Kun itsekin muistelemme asioita, ei paikkojen yksityiskohdat ole tarkasti mieleenpainuneina, minkä vuoksi pidän Eilisen kuiskauksen animaatiotyyliä hyvin nerokkaana.

5. PORCO ROSSO

Porco Rossossa on aivan tajuttoman mahtava ja puoleensavetävä tunnelma! Se yhdistettynä sen maailman väririkkauteen ja italialaiseen teemaan musiikkeineen saa aikaan aivan uskomattoman olon. Porco Rosso onkin mielestäni Liikkuvan linnan ja Henkien kätkemän ohella kauneimpia Ghiblejä ulkoasultaan. Sen maailmassa on jotain hyvin aitoa, minkä vuoksi siihen uppoaa aina mukaan ihmeellisellä tavalla. Tekisi jopa mieli itsekin hypätä tuon punaisen lentokoneen kyytiin ja nähdä kaikki maisemat, joiden halki Porco lentelee!

4. SYDÄMEN KUISKAUS

Sydämen kuiskauksen maailma on eräitä vaikuttavimpia ja mukaansaimaisevimpia, mitä animaatioista tiedän! Se onkin aika uskomatonta, kun kyseessä on vieläpä varsin realistinen elokuva. Sydämen kuiskauksen maisemat, yksityiskohdat ja musiikki huokuvat jollain ihanalla tavalla taianomaisuutta, mikä löi minut ensimmäisellä katselukerralla aivan ällikällä. Ihmettelin silloin kovasti, että kuinka jotain näin kaunista on voitu saada aikaan. Se jos jokin inspiroi minua ottamaan lisää selvää Studio Ghiblistä ja animesta ylipäätään.

3. PRINSESSA MONONOKE

Prinsessa Mononokessa on ehdottomasti kaikista lumoavin metsä, mitä olen animaatioissa nähnyt. Siinä on hyvin paljon mystiikkaa ja synkkyyttä mutta silti myös jotain lapsenomaistakin näkemystä. Olen aina muutenkin pitänyt metsistä, niissä on kiva seikkailla, joten hypähtäisin mielelläni tuonne täynnä omituisia otuksia pursuavaan Peurajumalan metsään. Kodamat, susi- ja villisikajumalat sekä itse Peurajumala olisivat melkoinen ilmestys. Erityisesti ne ihanan söpöt Kodamat haluaisin ehdottomasti tavata!

2. HENKIEN KÄTKEMÄ

Olisi suuri synti olla mainitsematta Henkien kätkemän rinnakkaismaailmaa! Ketä nyt ei kiehdo tuo maaginen mutta toisaalta ahdistava paikka, johon tyttönen joutuu jumiin? On aaveita, jumalia, nokipalleroita ja vaikka mitä. Ja tietenkin sen visuaalinen väririkkaus ja rajaton mielikuvitus on se, mikä Henkien kätkemän visuaalisesta puolesta tekeekin niin uskomattoman vaikuttavan.

1. LIIKKUVA LINNA

Sitten on tietenkin vielä Liikkuvan linnan maailma, mikä varmaan onkin Henkien kätkemän ohella mielenkiintoisin paikka johon sukeltaa. Liikkuvassa linnassa minua oikeastaan kiehtoo ihan kaikki visuaaliselta puolelta: niin itse linna, kuin myös kaikki paikat joissa hahmomme seikkailevat. Jopa itse Sophien hattukauppa on jo ihanan mukaansaimaiseva kodintuntuisuudellaan. Liikkuvassa linnassa tietenkin on vaikka kuinka yksityiskohtia mitkä kiehtovat, mutta mieleenpainuvin lienee värikiekko, jolla pääsee matkailemaan eri kaupunkeihin. Olen tuskin ainoa, joka on mietiskellyt, että mihinköhän se musta väri johtaa. Siitä muistakseeni kerrottiin kyllä kirjassa, mutta luulen sillä olevan erilainen merkitys tässä elokuvassa. Nimittäin aina kun Hauru on lintumuodossaan lentelemässä sodassa, tulee hän takaisin mustan värin kautta - symboloisiko se musta väri kenties sotamaailmaa? 

Tulipas nyt paljon tekstiä Liikkuvasta linnasta, heh. Lienee varmastikin selvää, että jos minun pitäisi valita Ghibli-maailma jossa eläisin, olisi se ehdottomasti tämä. Kaikki se väri- ja mielikuvitusrikkaus velhoineen ja demoneineen kiehtoo minua erittäin paljon.

Kuvat: tor.com, ekostories.com, imdb.com, comicsverse.com, godubrovnik.com, pinterest.com, brightwalldarkroom.com, sinema.sg, rogerebert.com, nefariousreviews.com

Arvostelu: Porco Rosso ~ Kurenai no Buta (1992)

PORCO ROSSO

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Pääosissa: Tokiko Kato, Shûichirô Moriyama, Akemi Okamura ja Akio Ôtsuka

Genre: animaatio, draama, komedia, romanttinen

Kesto: 1h42min

Ikäraja: 7

Porco Rosso (Kurenai no Buta) on Hayao Miyazakin ohjaama anime-elokuva, jonka on tuottanut Studio Ghibli. Japanissa sen ensi-ilta oli 18.7.1992, Suomeen se saapui vuonna 2008. Elokuva tuntuu olevan hyvinkin henkilökohtainen tuotos Miyazakilta, koska sen yhtenä keskeisenä aiheena on lentäminen. Lentäminen ja lentokoneet ovat aina kiehtoneet herra Miyazakia, ja vielä enemmän sen voi huomata hänen viimeisimmästä elokuvastaan Tuuli nousee.

Eletään ensimmäisen maailmansodan jälkeistä aikaa Italiassa vuonna 1929. Porco Rosso (suom. Punainen sika), oikealta nimeltään Marco Pagot, on palkkionmetsästäjänä toimiva sotasankari. Hänen kasvonsa ovat tuntemattomasta syystä saaneet sian ulkomuodon, mistä johtuukin hänen "sikamainen" nimensä. Hän jahtailee häiriköiviä ilmarosvoja komealla punaisella lentokoneellaan Adrianmerellä. Illan tullen vesitasolentäjät kokoontuvat hotelli Adrianoon kuuntelemaan kauniin neiti Ginan lauluja baarin puolelle. Myöhemmin ongelmia alkaa tuottamaan ilmarosvojen kanssa liittoutunut jenkki nimeltä Curtis, joka ampuu Porcon koneineen ilmasta alas. Porco matkaa Milanon korjaamoon, jossa tämä tapaa mekaanikkotytön nimeltä Fio. 

Elokuvassa vallitsee hyvin kepeä ja jopa aavistuksen lapsenmielistä kosketusta saanut tunnelma. Elokuvan keskeiset teemat ja hahmot antavat silti heti ymmärtää, että kyseessä on selvästi enemmän aikuisille suunnattu kypsä tarina. Jos pitäisi nimetä se yksi Studio Ghiblin leffa, jossa rakastan aivan jokaikistä hahmoa, on se ehdottomasti tämä. 

Porco itse on hieman läpeensä tympääntynyt ihmiskuntaan ja pitää sitä aivan mätänä. Hän on ensimmäisestä maailmansodasta selvinnyt kapteeni. Hän kokee syyllisyyttä siitä, että ei voinut pelastaa yksikkönsä jäseniä viholliskoneen kynsistä. Kasvojen ulkomuodonmuutoksen syytä ei sen kummemmin selitellä, mikä onkin vain erittäin hyvä ratkaisu Miyazakilta. Hänen tapansa kertoa asiat epäsuorasti visuaalisuuden ja dialogien kautta antaa mietittävää ja pureskeltavaa katsojalle sen sijaan, että kaikki tarjottaisiin katsojalle suoraan käteen. Erinäiset syyt kasvojen kiroukseen avautuvat useamman katselukerran jälkeen. Niitä ovat mielestäni mahdollisesti syyllisyydentunne sekä halu eristäytyä muista ihmisistä.

Porcon läheisin ja nuoruudesta asti ystävänä pysynyt Gina on vesitasolentäjien katseita keräilevä kaunis neitokainen, joka on ollut kolmesti naimisissa ja kolmesti myös jäänyt leskeksi. Porcon ja Ginan välillä tuntuu olevan syvempiäkin tunteita, vaikka ainakaan Porco ei taida tätä asiaa kovin aikaisin itse tiedostaa. Fio on Milanon korjaamossa työskentelevä nuori mekaanikko, joka auttaa Porcon koneen korjaamisessa. Fio antaa iloisella elämänasenteellaan Porcolle toivoa siitä ajatuksesta, että ihmiskunta ei ole aivan niin alamäessä kuin tämä luulee. Ilmarosvot ovat samaan aikaan sekä karskia että hieman pöhköä porukkaa. Curtis on Amerikasta kotoisin oleva kiusankappale, joka on myös aikamoinen naistenmies. Vaikka Curtis koituukin pääosin harmiksi Porcolle, ei hänestäkään voi millään olla pitämättä. 

Porco Rosso on mielestäni hyvin silmiinpistävä teos Studio Ghibliltä siinä mielessä, että se ei ole sidottuna vain yhteen pääaiheeseen. Se on samaan aikaan vaikka mitä: hauska, hullunkurinen, kypsä, vakavastiotettava sekä romanttinen. Uudelleenkatsottuna huomasin elokuvan olevan jopa yllättävän syvällinen ja koskettava. Kohtaus, jossa Porco kertoo Fiolle tarinan liittyen sotakokemuksiinsa, on hyvin koskettava ja haikea. Se on mielestäni uskomatonta tällaisessa kokonaisuudessa. En voi muuta kuin kehua Miyazakia siitä. 

Animaatiotyyliltään elokuva kuuluu Studio Ghiblin kauneimpiin teoksiin. Sijoittaisin sen sinne ihan kärkeen Liikkuvan linnan sekä Henkien kätkemän kanssa. Ja Hisaishin musiikki kukoistaa kaikessa kauneudessaan jälleen, ja sopii aivan tajuttoman hyvin tähän italialaiseen teemaan. The bygone days on ajaton ja erittäin kaunis sävellys, joka saa unelmoimaan italialaisesta maisemasta ja Adrianmerestä. Tokiko Katon tuottama lopputunnari on myös hyvin mieleenpainuva kappale sanoituksineen, jota kannattaa jäädä lopputekstien ilmaantuessa kuuntelemaan. 

Porco Rossoa ei taida vaivata mikään muu seikka kuin se, että se tuntuu loppuvan hieman kuin seinään. Itseäni kyseinen asia vaivasi aivan suunnattomasti ensimmäisellä katselukerralla. Vieläkin toivon, että elokuva vain jatkuisi, koska se on niin hyvä. Periaatteessa elokuvalla on sekä visuaalinen että dialogin kautta pääteltävä lopetus: Fion sanoista pystyy hyvinkin päättelemään, mitä Porcolle tapahtui. Hyvin tutunnäköinen punainen lentokone nähdään tietyssä paikassa, mikä taas paljastaa, mihin suuntaan elokuva romanttiselta puoleltaan päättyi. 

Elokuva on ehdottomasti laatuanimaatioiden huippuluokkaa, ja omalla kohdallani se on kasvanut jokaisen katselukerran myötä aina vain paremmaksi. Vaikka aluksi lopetus tuotti suurenkin pettymyksen, olen oppinut bongaamaan siitä vihjeitä ja tullut siihen tulokseen, että elokuvalla on vain melko epäsuora lopetus. Hahmot ovat hyvin rakastettavia, ja elokuvasta jää aina aivan mahtava fiilis. Kyseessä on ehdottomasti suurella lämmöllä ja rakkaudella tehty teos, josta ei voi olla pitämättä. 

Loppulaulun Toki ni wa sanat suomeksi:

Toisinaan muistot saavat sen aikaan

Vievät kyläkauppaan ja entisaikaan

Hevoskastanjat ikkunan peitti

Riitti kun kupin kahvia päivässä keitti

Juosten suin päin huomista vastaan

Sydämessä suuria toiveita ainoastaan

Puhalsi kuumat tuulet epävarmuuden

Innolla otimme vastaan päivän uuden

Se oli silloin se

Ei kulkurilla aatos kotiin lennä

Ei kellään paikkaa minne mennä

Vailla rahaa, elämän tarkoitusta

Köyhä, vaan ei mieli musta

Yöllä pieneen majapaikkaan varovasti

Valvottiin ja meluttiin aamuun asti

Jokainen päivä hirmumyrskyn lailla

Juostiin täysillä mieltä vailla

Se oli silloin se

Jäljellä vain valokuva rakas

Siinä kuvassa olet parrakas

En muista enää ajankohtaa

Eivät tiemme enää kohtaa

Mutta ei turha lie tämä elon tie

Vaikka vuodet vierii, ystävät vie

Yritän tarttua täyttymättömään unelmaan

Sen perässä juoksen aina vaan

Jossakin

Faktoja:

• Porcon piilopaikka sai inspiraatiota Stiniva beachista, joka on oikea ranta Vis islandilla Kroatiassa.
• Unten ja hulluuden valtakunta -dokumentissa Miyazaki kutsui elokuvaa typeräksi/hölmöksi. Kun häneltä kysyttiin miksi, hän vastasi että oli hölmöä tehdä aikuisten elokuva lapsille. (Tästä minä henkilökohtaisesti olen eri mieltä, sillä Porco Rosso on kyllä ihan aikuisten elokuva aikuisille!)
• Elokuvasta suunniteltiin aluksi 30-45 minuutin pituista lyhytelokuvaa, mutta lopulta Miyazaki kuitenkin teki siitä täyspitkän elokuvan.
• Vuonna 2011 Miyazaki sanoi haluavansa tehdä elokuvalle jatko-osan, jos hänen Ponyon jälkeen ohjaamansa elokuvat menestyisivät hyvin. Yhä asia on siis auki, eikä ole varmaa, toteutuuko kyseinen jatko-osa koskaan. Ghibli on ilmoittanutkin, että jatko-osa ei ole heidän ajankohtaisimpia suunnitelmiaan.

Lähteet: www.wikipedia.com, www.imdb.com