Top 8 Disneyn pronssikauden elokuvat

Disneyn leffoista voisi taas jatkaa kausittain niiden paremmuusjärjestykseen laittamista. Tällä kertaa vuorossa on pronssikauden elokuvat, johon kuuluvat Aristokatit, Robin Hood, Nalle Puh, Pelastuspartio Bernard ja Bianca, Topi ja Tessu, Hiidenpata, Basil Hiiri - mestarietsivä ja Oliver ja kumppanit.

8. NALLE PUH

Tuntui hankalalta päättää, laitanko viimeiselle sijalle Nalle Puhin, Oliver ja kumppanit vai Hiidenpadan. Tosiaan, rehellisesti sanottuna pidän näitä kolmea elokuvaa aikalailla yhtä keskinkertaisina. Kuitenkin kun mietin, mitä kustakin elokuvasta muistan, niin Nalle Puhista en todellakaan muista enää mitään, ja pidin sitä myöskin tylsimpänä. Tässä leffassa ei vain yksinkertaisesti tapahtunut mitään mielenkiintoista, itse luultavasti jäin kaipaamaan selkeämpää juonta sekä jonkinlaista koukkua. Asiaan varmasti vaikuttaa paljon se, etten ole nähnyt tätä lapsena. Pidin kuitenkin lapsena oikein paljon siitä tv-ohjelmasta (Nalle Puhin uudet seikkailut) sekä Nasun suuri -elokuvasta. Olisikin ihanaa, jos Disney plussaan lisättäisiin tuo tv-ohjelma! Olisi todella nostalgista katsoa sitä niin monen vuoden jälkeen.

7. OLIVER JA KUMPPANIT

Oliver ja kumppanit -leffan olen nähnyt lapsena, mutta jo silloin pidin sitä melko yhdentekevänä elokuvana. Pahiksena toimiva Jysky tosin onnistui aikoinaan jopa hieman aiheuttamaan ahdistuksen tunteita, sen verran synkästi toteutettu konna on kyseessä. En kuitenkaan koe hahmoja enkä juonta kovin hyvinä tai muistettavina, enkä vain oikein viihdy teoksen ääressä. Olen katsonut Oliver ja kumppanit viimeksi arvostelua varten melkein kolme vuotta sitten, enkä välittäisi katsoa sitä enää uudelleen.

6. HIIDENPATA

Hiidenpataa katsoessa harmitti se, että leffassa oli paljon potentiaalia olla hyvä, mutta lopputulos oli hyvin keskinkertainen. Pidin todella paljon siitä, kuinka Disney lähti tässä hieman tavallista synkemmille teille. Kuitenkin juoni ja pahiksen toteutus eivät ole lopulta parhaimmasta päästä. Toki Hornansarven ulkoinen olemus on karmiva, mutta hahmon muu toteutus jää hyvin ontoksi. Muutkaan hahmot eivät ole muistettavia, ja juoni tosiaan jää hyvin ohueksi ja unohdettavaksi. Kuitenkin viihdyin Hiidenpadan ääressä paremmin kuin Nalle Puhin tai Oliver ja kumppaneiden, joten siksi se pääsi korkeammalle sijalle kuin ne.

5. TOPI JA TESSU

Topi ja Tessu on kyllä sellainen Disney-leffa, josta en ole aivan sataprosenttisen varma, olenko nähnyt sen lapsena vai en. Jotkin kohtaukset nimittäin tuntuivat tutuilta, mutta emme kuitenkaan koskaan omistaneet leffaa. Ehkä sitten olen kenties joskus kuunnellut sitä äänikirjana lapsena. Topi ja Tessu sijoittuu minulla Disney-leffojen joukossa "kelvolle"-tasolle. Kyseessä on ihan mukava leffa, mutta ei kuitenkaan niitä, joka olisi tehnyt minuun isomman vaikutuksen. Pidän siitä, kuinka leffa esittelee Topin ja Tessun ystävyyden realistisella tavalla ottaen huomioon, kuinka metsästyskoira ja kettu oikeasti luonnossa käyttäytyisivät. Lopetus on melko koskettava, mutta samalla myös hyvin toteutettu. Huumoria leffassa on ihan kivasti, etenkin ne linnut olivat hauskoja, ja myös Hilma-tädin kautta toteutettu huumori oli onnistunutta.

4. PELASTUSPARTIO BERNARD JA BIANCA

Pelastuspartio Bernard ja Bianca on minulle itse asiassa lapsuudesta hyvinkin tuttu kirjan muodossa. Kyseessä oli ehdottomasti yksi lempi-iltasaduistani! Pidin tarinan jännittävästä juonesta ja sympaattisista hahmoista. Leffan olen katsonut vasta aikuisena, ja pidin siitäkin. Hieman synkemmissä ja surullisemmissa merkeissä tällä kertaa liikutaan, mikä on toisaalta mielestäni ihan kivaa vaihtelua verrattuna jatkuvaa iloa raikuviin klassikoihin. Loistavaa huumoria leffassa tarjoavat alligaattorit Brutus ja Nero. Etenkin se urkukohtaus on todella hauska! Madame Meduusa on hyvin inhottava pahis ja onnistunut sellainen, vaikka hän ehkä muistuttaakin vähän Cruella De Vileä. Penny-tyttö on hyvin suloinen ja sympatiat puolelleen keräävä, ja myös hiirihahmot Bernard ja Bianca ovat ihan onnistuneita.

3. BASIL HIIRI - MESTARIETSIVÄ

Basil Hiiren olen nähnyt myös vasta aikuisena. Ensimmäisellä katselukerralla leffa ei ihan sytyttänyt, ja syytän siitä kehnoa suomidubbia. Toisella katselukerralla nimittäin katsoin leffan enkkudubeilla, ja viihdyin sen ääressä oikein hyvin. Kyseessä on oikein jännittävä ja viihdyttävä seikkailu, joka pitää otteessaan. Hahmot myös ovat mielestäni hyvin luodut, etenkin itse nokkela Basil sekä yllättävän synkästi toteutettu pahis Ratigan. Alussa leffalla kestää hieman käynnistyä kunnolla, mutta juonen edetessä monia jännittäviä ja hauskojakin tapahtumia riittää.

2. ROBIN HOOD

Robin Hood on kyllä yksiä hauskimpia Disney-leffoja! Olen nähnyt elokuvan jo lapsena, ja pidin siitä jo silloin. Itse Robin Hood on oikein mainiosti luotu hahmo, jonka oveluuksia (hyväntahtoisia sellaisia) mielellään seurailee samalla nauraen. Muutkin hahmot kuten Pikku John ja Marian ovat hyvin onnistuneita tapauksia. Ja tietysti prinssi Juhanan peukun imemiselle tuli lapsena kovasti naurettua, ja kyseessä on kyllä yhä yksiä hauskimpia pahiksia. Tässä leffassa on myös mielestäni yksi romanttisimmista animaatiokohtauksista, nimittäin se kohtaus jonka aikana kuullaan Love -laulu. Robin ja Marian ovat todellakin hyvin söpö kettupari!

1. ARISTOKATIT

Aristokatit olen myös nähnyt jo lapsena, ja sekin on mielestäni ehdottomasti yksiä hauskimpia Disney-leffoja! Se on myös mielestäni paras Disneyn pronssikauden elokuvista. Siinä yhdistyy mukavasti monet seikat: persoonalliset ja mieleenpainuvat hahmot, mukaansatempaava juoni, huumori ja hyvät laulut. Leffassa on monia hauskoja seikkoja, joista pidän: Madamen ja Georgen välinen hassuttelu, Thomas O'Malleyn aikaansaama huumori, kömpelö pahis Edgar sekä tohelot koirat Napoleon ja Lafayette. Ja sitten on tietysti vielä ne hauskat hanhet Amelia ja Abigail sekä Waldo-setä. Pidän myös kovasti O'Malleyn ja Herttuattaren välisestä suhteesta, joka on mielestäni yllättävänkin kypsästi luotu sellainen. Siinä mielessä kyseessä on ehkä jopa yksiä Disneyn onnistuneimpia romansseja.

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn pronssikauden elokuvat?

Kuvat: www.imdb.com

Arvostelu: Oliver ja kumppanit ~ Oliver and Company (1988)

OLIVER JA KUMPPANIT

Ohjaus: George Scribner

Pääosissa: Joey Lawrence, Billy Joel, Cheech Marin, Richard Mulligan

Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h 14min

Oliver ja kumppanit (Oliver and Company) on vuonna 1988 ilmestynyt disneyn klassikkoelokuva. Se kuuluu lapsuuteeni, sillä meillä oli se VHS-kasetille nauhotettuna. Muistelen kyllä katselleeni tätä jonkin verran, joskaan en hirveän useaan otteeseen. Viimeksi olen katsonut sen joskus kouluikäisenä. On melkoisen harvinaista disney-klassikolle, että viime katsastuksesta on yli kymmenen vuotta! Ainakin sen verran tai kenties jopa enemmän, oho. Oliver ja kumppanit on vain minulle se disneyleffa, jonka olemassaolon helposti unohtaa. Mitäköhän mieltä olen tästä elokuvasta nyt aikuisena kymmenen vuoden jälkeen?

Päähenkilö Oliver on orpo kissanpentu, joka nähdään elokuvan alussa kadulla myynnissä monien muiden kaltaistensa kanssa. Oliverin käy kuitenkin niin traagisesti, että hän ainokaisena jää ilman omistajaa kadulle elelemään. Onneksi hän eräänä päivänä tapaa koiran nimeltä Filuri, joka ottaa hänet jengiinsä mukaan. Jengi ei ole pelkästään vain lauma koiria, vaan mukaan mahtuu myös yksi ihminen, Pultsi. Koko hahmojoukkue elelee hyvin köyhissä oloissa, ja Pultsikin on voroluonteinen tyyppi, joka on aikamoisissa veloissa. Hän on sievoisen summan velkaa leffan pahiksena toimivalle Jyskylle. Tämän apulaisina nähdään kaksi pelottavaa koiraa, jotka Jysky sormia napsauttamalla komentaa muiden kimppuun. Pultsi saa Jyskyltä kuitenkin pienen armahduksen, että velka tulisi maksaa kolmen päivän kuluttua. 

Mielestäni tässä elokuvassa hahmot vaihtelevat sympaattisista aina sinne unohdettaviin ja ärsyttäviin asti. Etenkin Titoon olisi mielestäni voitu panostaa enemmän, sillä kyseinen chihuahua on lähinnä hyperaktiivinen ja ärsyttävä. Pidän kuitenkin itse Oliverista sekä hänen uudesta tuttavuudestaan Filurista. Oliver kerää heti alussa sympatiat puolelleen. Muistelen jo pienenä surevani alkukohtausta, jossa hänet hylätään kadulle. Filuri voi aluksi olla hieman vaikeasti pidettävä hahmo, mutta hänelle jotenkin lämpenee tarinan edetessä. Muut koirajengistä ovat sellaisia "perus kiva" -tyylisiä hahmoja, eli eivät kovin muistettavia. Jengin omistaja Pultsi on hieman niin ja näin. Hänen motiivinsa eivät ole katsojan näkökulmasta kovin helposti miellyttäviä, miksi hänestä on vaikea pitää. Loppua kohden hän nimittäin tekee melkoisen kamalan teon, mutta onneksi sentään ymmärtää myöhemmin virheensä. Sen sijaan myöhemmin kuvioihin astuva Jenny saa minulta kyllä isot plussat! Hänen ja Oliverin suhteessa on jotain aitoa ja hellyyttävää. Jenny on hyvin kiltti ja viaton lapsi, joka joutuu elokuvan lopussa kokemaan kyllä melkoisen hirvittäviä asioita. Jennyn taloudessa asustaa kissa nimeltä Rusetti, josta en taas pidä ollenkaan. Onhan hänessäkin välillä ne omat puolensa, mutta olen pienestä asti pitänyt kyseistä nirppanokkaa lähinnä ärsyttävänä. Elokuvan pahis Jysky on lapsena ollut mielestäni hyvin synkkä tapaus. Joudun nyt kuitenkin myöntämään, että kyseessä ei ole mikään hirvittävän muistettava pahis.

Elokuvassa vallitsee etenkin näin pitkästä aikaa katsottuna mielestäni yllättävän kevyt tunnelma. Jostain syystä mieleni perukoille oli jäänyt pitkälti se kaikki suru ja synkkyys. Ehkäpä sitten ne pelottavimmat ja surullisimmat hetket oli helpoiten jääneet minulla mieleen. Elokuva on noista synkistä hetkistään huolimatta ihan iloinenkin. Etenkin Oliverin ja Jennyn yhteiset hetket ovat lämminhenkisiä. 

Nyt tietenkin tuli kiinnitettyä huomiota, että tämän elokuvan animaatiotyyli ei oikein nykypäivänä näytä kovin hyvältä. Sehän on suorastaan halvahkoa. Siitä tulee jopa mieleen, kuin katsoisi jotain todella vanhaa lastenohjelmaa. Disney ei siis luultavimmin ole tätä teosta kovin isolla budjetilla tehnyt. Jopa ihan ensimmäisessä klassikkoelokuvassa eli Lumikissa piirtojälki on sata kertaa kauniimpaa. Oliver ja kumppanit saattaa hyvinkin olla disneyn piirretyistä heikoin animaatiotyyliltään.

Oliver ja kumppanit on mielestäni hyvistä ja sympaattisista puolistaan huolimatta hyvin heikko disney-klassikko. Se on jo lapsena hyvistä katselukokemuksista huolimatta ollut minulle se disney elokuva, joka helposti unohtuu. Oliverin ja Jennyn väliset hetket ovat lämminhenkisiä, pahis yllättävän synkkä ja Filurikin ihan jees hahmo. Muut hahmot ovat joko epämiellyttäviä tai unohdettavia. Kyllähän elokuvan ainakin kertaalleen positiivisin mielin katsoo, mutta uusintakatseluarvoa ei sillä liiemmin ole. Se ei myöskään erityisemmin minua kosketa, naurata tai edes viihdytä kunnolla. Leffan tapahtumat tuntuvat vain jotenkin irrallisilta ja unohdettavilta. Elokuvan musiikki on ihan mukiinmenevää, mutta ei nyt erityisemmin mieleenpainuvaa. Huonoimmaksi puoleksi päätyy animaatiotyyli, joka on hyvin heikkoa verrattuna disneyn muihin piirrettyihin klassikoihin. 

Elokuvan tiedot: www.imdb.com