Arvostelu: Julieta (2016)

 JULIETA

Ohjaus: Pedro Almodóvar

Pääosissa: Emma Suárez, Adriana Ugarte, Daniel Grao, Inma Cuesta, Darío Grandinetti, Michelle Jenner, Pilar Castro

Genre: draama, mysteeri

Kesto: 1h 39min

Kun katsoin pari kuukautta sitten minulle ennestään tuntemattoman elokuvaohjaajan Pedro Almodóvarin Iho jossa elän, vaikutuin niin kovasti sen erinomaisesta ja intensiivistunnelmaisesta tarinasta, että päätin tutkiskella muitakin kyseisen herran teoksia. Julietan katsoin seuraavaksi.

Madridissa asuva keski-ikäinen Julieta aikoo muuttaa yhdessä miesystävänsä kanssa Portugaliin. Hän on elänyt jo yli kymmenen vuotta ilman minkäänlaista kontaktia tyttäreensä Antiáan, ja sattumoisin hän törmääkin Antián lapsuudenystävään. Tämä kertoo Antián asuvan Sveitsissä kolmen lapsensa kanssa. Niinpä Julietan mielen valtaa muistot tyttärestä, eikä hän haluakaan muuttaa Madridista pois. Vaikka hän oli alunperin haudannut menneisyytensä haamut, alkavat ne nyt vaivaamaan häntä.

Tarina alkaa keski-ikäisen Julietan elämänvaiheesta, mutta hyppää hyvin pian hänen menneisyyteen, jolloin hän vasta tapasi ensimmäisen miesystävänsä Xoanin. Leffa kulkee eteenpäin nopeasti, joten etenkin alussa tulee tunne että hahmoihin ei saa kunnolla otetta. Koin melkein samanlaisen reaktion aikaisemmin katsastamani Almodóvarin teoksen kanssa, joten uskoin että jokin käänne tarinassa kyllä vielä selventäisi kaiken ja toisi tarinaan ydintä lisää.

Julietan entisen miesystävän lisäksi tutuksi tulee heidän tyttärensä Antiá, joka jää kuitenkin lopulta Xoanin tavoin hyvin etäiseksi hahmoksi. Julieta itse onnistuu kyllä pitämään tarinan mielenkiintoisena, mutta kaikki muu tuntuu jäävän harmillisen ohueksi. Tavallaan sen ehkä kuului olla yksi leffan "jujuista", että kaikkea ei kerrota ja jotain jännittävää saattaisi paljastua jossain vaiheessa, ja sillä tavoin katsoja olisi palkittu. Valitettavasti niin ei käynyt. Minulla nimittäin suorastaan loksahti suu auki, kun yhä odotellessani leffan jonkinlaista kohokohtaa ruudulle ilmestyikin jo lopputekstit. 

Tarinan tunnelma nojaa rauhalliseen mysteerin tuntuun, vaikka itse tarina harmillisesti etenee loppuun asti aivan liian nopeasti. Siksi leffa jäi myös aika sekavaksi. Muutamissa kohdissa tavoitetaan kyllä hieman jännitystä, mutta kunnon tyydytystä ei paketti lopulta onnistu katsojalle antamaan.

Kokonaisuudessaan Julieta on ikävä pettymys erinomaisen Iho jossa elän-elokuvan jälkeen. Leffa tuntui yrittävän tavoitella samantyylistä henkeä kuin siinä, mutta lopulta se ei oikein annakaan paljon mitään katsojalle. Tarina pitää kyllä otteessaan mysteeriä huokuvan tunnelmansa ansiosta, sillä se vaikuttaa sen perusteella hyvin mielenkiintoiselta ja lupaavalta. Hahmot jäävät lopulta aika pinnallisiksi itse Julietaa lukuunottamatta, ja lopetus oli omaan makuuni harmillisen vaisu.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.highonfilms.com, www.rogerebert.com

Arvostelu: Iho jossa elän ~ La piel que habito (2011)

 IHO JOSSA ELÄN

Ohjaus: Pedro Almodóvar

Pääosissa: Antonio Banderas, Elena Anaya, Marisa Paredes, Jan Cornet, Roberto Álamo

Genre: draama, trilleri

Kesto: 2 h

Iho jossa elän (La piel que habito) on vuonna 2011 ilmestynyt elokuva. Päädyin valitsemaan sen leffailtaani aika sattumoisin. Levyn kansi vaikutti mielenkiintoiselta ja häiritsevältä, mitä sitten myös itse sisältökin todenteolla oli. 

Tarina kertoo eräästä plastiikkakirurgi-Robertista, joka pitää vankinaan nuorta naista. Robert nimittäin kehittelee uutta keinoihoa, ja vanki toimii hänen koekaniininaan. Elokuvan ydin piilee kuitenkin syvemmällä kuin voisi aluksi luulla. Voisi sanoakin, että salaisuus piilee "ihon alla", heh heh.

Leffa oli tosiaan erittäin mielenkiintoinen ja erilainen kokemus pitkästä aikaa. Aluksi koin pieniä käynnistymisvaikeuksia, sillä tuntui etten tiennyt mistään tai kenestäkään mitään. Jutun ydin onkin siinä, että kahden hahmon välinen suhde avautuu kerros kerrokselta. Mikä on plastiikkakirurgin todellinen motiivi, ja miksi hän on vanginnut juuri kyseisen naisen? Tämän vihjailevampia kysymyksiä en viitsi heitellä, jotta en tee elokuvasta kiinnostuneelle ennalta-arvattavaa. Siksi myöskään en pysty siitä kovin paljoa tekstiä raapustelemaan, jotta en varmastikaan spoilaa mitään.

Noin ensimmäisen puoliskonsa ajan tarina tuntui suoraan sanoen hyvin oudolta ja ihan ääneen kyselin: "Mikä ihme on tämän elokuvan pointti?". Pian palasten vähitellen loksahdellen paikoilleen, alkoikin ilmapiiri muuttua erittäin ahdistavaksi, jännittäväksi ja sairaaksi. Kokonaisuus varmasti herättää jokaisessa katsojassa ajatuksia. 

Näyttelijäsuoritukset ovat mielestäni oikein hyvin onnistuneita, en keksi tähän hätään mitään moitteita siltä saralta. Häiritsevällä tavalla mielenkiintoiset hahmot ja tarina sekä painostava tunnelma pitivät minut erittäin hyvin otteessaan loppuun asti. Jokainen hahmo on värjätty niin ristiriitaisilla sävyillä, että sitä ihan joutuu kyseenalaistamaan omia tuntemuksiaan heitä kohtaan. Kun esimerkiksi yhtäkkiä tunteekin sympatiaa hahmoa kohtaan, jota ei hänen aiempien tekojensa perusteella pitäisi.

Kokonaisuudessaan Iho jossa elän oli erittäin mielenkiintoinen leffakokemus. Siinä on kamalan painostava tunnelma, joka ei päästä katsojaa otteestaan. Ensimmäisen puoliskon  outous ja pohjustamattomuus saattaa aiheuttaa hieman ärsyttävältä tuntuvaa "kärryiltä putoamista" ja lievää pitkästymisen tunnetta, mutta tarinan edetessä palaset alkavat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Siitä taas seuraa väistämättä se, että sitä tuntee olonsa jopa suorastaan ahdistuneeksi paikka paikoin. Tarina imaisi minut niin kovasti mukaansa, että lopetus tuntui suorastaan jopa liikuttavalta. Kerrassaan sairas ja häiritsevä elokuva, mutta erittäin hyvä ja mieleenpainuva sellainen.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com