Arvostelu: Bernard ja Bianca Australiassa ~ The Rescuers down under (1990)

 BERNARD JA BIANCA AUSTRALIASSA

Ohjaus: Hendel Butoy, Mike Gabriel

Pääosissa: Bob Newhart, Eva Gabor, John Candy, Tristan Rogers, Adam Ryen, George C. Scott

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1h 17min

Voi tuntua hieman hassulta arvostella Bernard ja Bianca Australiassa, koska en ole edes vielä arvostellut sen edeltäjää Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Olen nähnyt ensimmäisen Bernard ja Bianca elokuvan ensimmäisen kerran joskus muutama vuosi sitten, ja pidin sitä oikein kelpona disney-leffana. Jotkut pitävät sen jatko-osaa parempana ja jotkut eivät, siispä mielenkiinnolla ryhdyin katsomaan hiirten seikkailua Australiassa...

Edellisessä elokuvassa kävi jo katsojalle hyvinkin selväksi, että hiirikaksikko Bernardin ja Biancan välillä on hieman suurempiakin tunteita. Bernard yrittääkin koko tämän jatko-osan ajan kosiskella Biancaa, mutta koko ajan meinaa jokin este tulla eteen. Itse pääjuoni kuitenkin keskittyy Toni-pojan, jonka salametsästäjä on kidnapannut Australiassa, pelastamiseen. Niinpä hiirikaksikko lähtee matkaan Australian maisemiin.

Australiassa Bernard ja Bianca saavat seurakseen paikallisen hiiren nimeltä Jake. Jake on jokseenkin ärsyttävä hahmo, sillä hän ilmiselvästikin yrittää liehitellä kaunista Bianca-neitoa itselleen, ja useimmiten Bernard jääkin aika ulkopuoliseksi hänen vuoksi. Varsinaista kolmiodraamaa luvassa ei ole, sillä Bianca itse ei anna sellaista vaikutelmaa että olisi kiinnostunut Jakesta. Silti Biancakin tuntuu koko leffan ajan ärsyttävältä, sillä hän ei ollenkaan huomioi Bernardin tunteita. Hiirihahmoista jää siis ainakin minulle lopulta melko valju maku suuhun persoonallisuuksiensa puolesta, joskin Bernardista pidin jonkin verran. Myöskin hieman hämmentävältä tuntuu, että hiiret ovat leffassa kuvioissa, mutta heidän merkitys juoneen on häviävän pieni.

Itse Toni-poika on enimmäkseen ihan pidettävä, mutta kun eläinhahmot alkavat puhua hänelle, muuttuu meno jotenkin hölmöksi. Ekassakin leffassa toki esim. orpokodin kissa ja hiirikaksikko kykenivät puhumaan Pennyn kanssa, mutta tässä leffassa tuntuu että puhuvia eläimiä on aivan liikaa ja se muuttuu hieman epäuskottavaksi, kun muuten juoni keskittyy kidnappaamiseen ja salametsästykseen. Etenkin kun ne eläinhahmot, esim. sekoilevan oloinen lisko, ovat suorastaan raivostuttavia yrittäessään olla hauskoja. Leffa onkin täynnä mitä latteimpia vitsejä ja mukahauskoja hahmoja, jotka eivät toimi sitten ollenkaan. 

Salametsästäjä McLeah toimii pahiksena, ja vaikka hän aluksi vaikuttaa ihan uhkaavalta, muuttuu hän tarinan edetessä aina vain tyhmemmän tuntuiseksi. Ehkäpä isoimpana syynä se, että hän jahtaa jotain kotkaa, tuntuu auttamatta yliampuvalta. McLeah jää muutenkin lopulta jotenkin persoonattomaksi ja laimeaksi, eikä hän siis oikein onnistu vakuuttamaan minua. Hänen kätyrinään nähdään lisko nimeltä Jonna, joka yrittää monien muiden eläinten tavoin olla hauska, mutta jää ainakin minun kohdallani vain hölmöksi.

Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan juoni, huumori ja hahmot eivät siis oikein vakuuta minua. Se tekeekin leffan katselemista aivan äärimmäisen puuduttavaa ja tuskallista. Luulin jo katsottuani yleisesti disney-fanien keskuudessa haukutun Pikku Kanasen, että yhtä huonoa klassikkoa ei tulisi enää vastaan. Vaan väärässä olin. Ainoa asia mistä en voi elokuvaa haukkua, on sen animaatiotyyli, joka on jopa yllättävän laadukasta ja hienoa verrattuna ensimmäiseen osaan. Kaikki muu kuitenkin toimi ekassa leffassa huomattavasti paremmin, vaikka sekään ei toki mikään iso saavutus disneyltä ole. Siinä oli kuitenkin paljon synkempi ja koukuttavampi tunnelma, onnistunut pahis ja kiinnostavammat hahmot sekä parempaa huumoria - siis ainakin minun makuuni.

Lopulta siis Bernard ja Bianca Australiassa jää minun makuuni hyvin vaisuksi ja keskinkertaiseksi elokuvaksi, eikä minua voisi vähempääkään huvittaa katsoa sitä uudelleen. Ainoat ihan suht pidettävät hahmot elokuvassa ovat Toni ja Bernard, kaikki muut onnistuvat olemaan vain latteita ja ärsyttäviä. Vitsit ja mukahauskat eläinhahmot saavat ainakin oman kiinnostukseni sammumaan täysin, minkä vuoksi tarinan seuraaminen tuntuu hyvin puuduttavalta. Lapsille Bernard ja Bianca Australiassa saattaa kuitenkin toimia hyvin, ja onhan leffasta jonkinmoinen kulttiklassikko tainnut joidenkin disney-fanien keskuudessa syntyä.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com

Top 10 Disneyn renesanssiajan elokuvat

Disneyn renesanssiajan elokuvat ovat varmastikin hyvin monelle (kuten itsellenikin) niitä kaikista rakkaimpia klassikoita lapsuudesta. Niiden järjestykseen laittaminen tuntuukin kaikista kivuliaimmalta verrattuna disneyn muihin aikakauden leffoihin, sillä poikkeuksellisesti pidän näistä kaikista paljon (paitsi ihan viimeisestä eli nro 10:stä).

Tuntuu, että olen päässäni laittanut fiilisten perusteella aina eri aikoina eri järjestykseen nämä renesanssiajan filmit, enkä siksi ihmettelisi, jos listani järjestys tulisi joskus vielä muuttumaan. Top 3-4 tuntuu kuitenkin muodostuneen minulla aika vahvaksi. Aikaisemmin nostalgia on päässyt vaikuttamaan mielipiteeseeni näistä leffoista enemmän, mutta jotenkin ajan myötä se nostalgiavaikutus on pikkuhiljaa hiipunut ja nykyinen järjestys mukaileekin ihan tämän hetkistä mielipidettäni niistä. 

Eipä sitten muuta kuin että aloitetaan...

10. BERNARD JA BIANCA AUSTRALIASSA

Bernard ja Bianca Australiassa on jatko-osa elokuvalle Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Tämä on ainoa renesanssiajan leffa, jota en ole nähnyt lapsena, ja ehkä siksi se ei uponnut minuun sitten yhtään. Sen hahmot jäävät hyvin latteiksi, huumori on mukahauskaa ja pahis on aivan käsittämättömän naurettava ja typerä (ja juoni on aika epäuskottava). Voin siis ainakin omasta puolestani sanoa että ensimmäinen leffa on paljon parempi. Onneksi sentään animaatiotyyli on ihan hienoa.

9. POCAHONTAS

Pocahontas on oikein kaunis elokuva, jonka katkeransuloinen lopetus saa aina tipan linssiin! Siinä on omaan makuuni kuitenkin muutamia vikoja, kuten laimea pahis, ja joitakin sivuhahmoja (kuten John Smithiä) olisi voitu syventää hieman enemmän. Lapsena elokuva ei muistaakseni ollut kovin tärkeä minulle, mutta aikuisena uudelleenkatsottuna pidin siitä kovasti.

8. PIENI MERENNEITO

Ihan joskus pikkutyttönä Pieni merenneito oli suurimpia disney-suosikkejani Peter Panin ohella. Ja edelleen kyseessä on erittäin hyvä klassikko, jonka ääreen on ilo palata! Tunnepuolella elokuva jää aika kevyeksi, vaikka esim. Arielin nyyhkytys häälaivan lähtiessä pois saa minulla kyllä vahvasti tipan linssiin. Leffan pahis ja pahislaulu kuuluvat kyllä ehdottomiin suosikkeihini disneyltä!  Ja kenen mielestä nyt ei olisi valloittavaa seurata mykkä Arielin tutustumista ihmismaailmaan?

7. HERKULES

Herkules on todella hyvä leffa, jossa pidän eniten sen komediasta. Erityisesti Hades-pahiksen hetket sekä Megaran sarkastisuus uppoavat minuun aina. Lisäksi leffasta löytyy sopivasti jännitystä ja draamaa Herkuleksen hahmokehityksen ja Megaran taustatarinan ansiosta. Ihan niitä koskettavimpia tai syvällisempiä tämä elokuva ei disneyltä ole, mutta oikein viihdyttävä paketti kuitenkin. 

6. LEIJONAKUNINGAS

Moni disney-fani varmastikin järkyttyy, kun Leijonakuningas on sijalla 6 eikä 1. Leijonakuningas ei valitettavasti ollut disneysuosikkejani lapsena, joten nostalgia-arvo ei pääse vaikuttamaan mielipiteeseeni leffasta. Aikuisena olen kuitenkin oppinut pitämään elokuvasta todella paljon, vaikka se ei ihan se suosikkini olekaan. Parasta elokuvassa on ehdottomasti sen tarjoama kasvutarina ja tunteiden skaala, ja siinä on mielestäni kaikista surullisin disney-kuolema. Heikoimmaksi lenkiksi olen aina kokenut elokuvan toisen puoliskon, joka ei ole yhtä vahva kuin alkupuolisko. Musikaalinumerotkaan eivät kuulu aivan sinne suosikkieni joukkoon Circle of lifea lukuunottamatta, mutta muuten Leijonakuningas on tietty upea elokuva.

5. MULAN

Mulan oli yksi suosikeistani jo lapsena, eikä leffan vaikutusteho ole myöhemminkään minnekään kadonnut, vaan se jaksaa yhä vedota minuun. Mulan itse on yksiä parhaimpia hahmoja joita disney on luonut, ja hänen kasvutarinansa on toteutettu hienosti ja koskettavasti. Ja kuka nyt ei fanittaisi leffan musikaalinumeroita? Erityisesti I'll make a man out of you on yksiä parhaimpia disney-lauluja. Lisäksi sidekickinä toimiva Mushu on legendaarinen, ja muutenkin leffan huumori on ihan parasta.

4. ALADDIN

Aladdin on aivan loistava elokuva, ja se taisi olla kouluikäisenä jopa ihan se suosikki-disney-elokuvani. Ja yhä kyseessä on todellinen klassikko, joka edustaa minulle disneyn parhaimmistoa! Erityisesti päähahmot ja ikimuistoinen komediahahmo Henki loistavat leffassa, ja seikkailua, huumoria ja romantiikkaa on sekoitettu yhteen juuri sopivasti.

3. TARZAN

Tarzan ei itse asiassa lapsena kuulunut aivan ehdottomiin disneysuosikkieni joukkoon. Luulen sen johtuvan siitä, että omistimme sen vain VHS:llä, joten sen katseleminen jäi huomattavasti vähemmälle kuin monien muiden klassikoiden. Kun viimein hommasin sen DVD:lle, yllätyin suuresti kuinka hyvä leffa Tarzan onkaan, ja se nousi välittömästi suosikkieni joukkoon! Hahmot, etenkin itse viidakkomies Tarzan, ovat loistavia ja samaistuttavia, Phil Collinsin musiikki on huippua ja leffa myöskin herättää minussa monia tunteita. Lisäksi olen katsonut elokuvan tässä muutaman vuoden sisällä yllättävän useaan otteeseen.

2. NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA

Notre Damen kellonsoittaja on niin hieno, koskettava ja eeppinen! Mikä leffasta niin hyvän tekee, on että sen päähenkilö on helposti yksiä samaistuttavimpia disneyltä, ja karmean realistinen pahis, joka taitaa myöskin olla suosikkini disney-pahiksista. Ja ihan oikeasti, en voi kuin ihailla sitä, kuinka realistisesti disney tässä tiettyjä asioita käsittelee, esim. Quasimodon sydämen särkyminen kun hän ei saa rakastamaansa naista itselleen. Monissa muissa klassikoissa taas pyritään aina siihen täydellisen onnelliseen loppuun, kun taas tämä tekee mukavan poikkeuksen tuomalla vähän realismia peliin. (Plus elokuvan soundtrack on ihan paras!) Ainoa asia mistä en leffassa pidä, on sen balanssi draaman ja komedian välillä, joka hieman välillä häilyy (etenkin gargoilit ovat välillä aika ärsyttäviä hahmoja).

1. KAUNOTAR JA HIRVIÖ

Kaunotar ja hirviö on minulle se ehdoton number one renesanssiajan leffoista ja disneyltä ylipäätään. Elokuva on niin loppuun asti hiottu, taiteellinen, kaunis ja koskettava. Musikaalinumerot ovat upeita ja kaikki hahmot loistavia. Lisäksi tämä on yksiä harvoja disney leffoja, jossa sidekickit eivät ärsytä minua ollenkaan. Ja elokuvan tanssikohtaus on hyvin ikimuistoinen ja saa kyllä tipan linssiin. Plussaa elokuva saa myös siitä, että sen päähahmot käyvät läpi hahmokehitystä, mikä tuo heidän väliseen suhteeseen syvyyttä. Niin kaunis elokuva...

Mihin järjestykseen te laittaisitte renesanssiajan filmit?

Edit: 17.2.2024

 

Kuvat: www.animationscreencaps.com