Aaltojen kuohu on ensimmäinen Ghiblin elokuva, jota ei ohjannut Hayao Miyazaki tai Isao Takahata. Ohjaajana toimi Tomomi Mochizuki. Elokuva on ainoa, joka ei saanut teatterilevitystä. Se esitettiin vain TV:n kautta.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Aaltojen kuohu on Studio Ghibliltä useimmiten se elokuva, jota pidetään Maameren tarinoiden ohella kaikista huonoimpana. Siksi siitä tuli myös hyvin mielenkiintoinen leffakokemus itselleni, ja yllättäen se jätti minulle suhteellisen positiivisen olon. Se ei ole varsinaisesti hyvä elokuva mielestäni, mutta ei huono tai tylsäkään. Mikä pahimmiten Aaltojen kuohussa minua kuitenkin tökki, ovat seuraavat seikat:

Hahmojen motiivit ovat hyvin hyvin epäselviä. Kun esimerkiksi loppupuoliskolla Yutaka lyö Takua, minä katsojana reagoin näin: "Whaaaat??"
Elokuva rakentaa jonkinlaista suhdetta Takun ja Rikakon välille, mutta siitä puuttuu melko häiritsevästi kemiaa. Koko elokuvan ajan kyseiset hahmot kun eivät vaikuta lainkaan pitävän toisistaan.
Mikä rooli on sillä romanttisella musiikilla, jota välillä soitetaan?

Mutta, tuo kaikki saattaa olla yllättävänkin hyvin selitettävissä. Ja kyseinen jymy-uutinen sai ainakin minut näkemään Aaltojen kuohun aivan uudenlaisessa valossa. Törmäsin nimittäin Youtubessa seuraavanlaiseen videoon: "Ocean Waves - Studio Ghibli's (Accidental) Queer Film" (pääset videoon tästä). Mikä suomennettuna on suoraan niin, että kyseessä olisi oikeasti homosuhteesta kertova elokuva.

Mitääää?!

Mutta toisaalta... Muistan ensimmäisestä katselukerrastani, että aistin ihan pienehköjä viboja Takun ja Yutakan välillä. Heidän välillä tuntui olevan hienovaraisia katsahduksia, ja se miten Taku puhui hänestä, ei tuntunut "vain" ystävyyssuhteelta. Jotenkin tuolloin kuitenkin kumosin äkkiajatukseni tällaisella "No heillä nyt vain on niin vahva ystävyyssuhde"-toteamuksella. Ehkäpä ei sitten olekaan niin. Nyt Aaltojen kuohusta tulikin kyllä erittäin mielenkiintoinen elokuva. Ja tietenkin katsoin sen uudelleen, vaikka en siitä erityisen paljoa pidä.

Video, jonka linkkasin jo tähän postaukseen, sisältää paljon informaatiota kyseisestä teoriasta, mutta uusintakatselulla poimin tietenkin myös omia havaintojani (jotka saattavat olla aika samoja kuin mitä videossakin todetaan):

Elokuva käyttää alussa yllättävän paljon aikaa siihen, kuinka Takun ja Yutakan ystävyys alkoi ja kehittyi.
Romanttinen musiikki alkaa soida, kun Yutaka saapuu samaan luokkahuoneeseen kuin Taku.
Kun luokkaretki perutaan, Yutakan kirjoitus sitä vastaan tekee Takuun vaikutuksen. Hän toteaa: "Siitä lähtien olen ajatellut Yutakasta eri tavalla kuin muista ystävistäni."
Taku: "Harmikseni huomasin, että Yutaka oli kiinnostunut Rikakosta. Parasta unohtaa koko juttu. Tyttöjä kiinnostaa vain ulkonäkö. He eivät välitä sisäisestä kauneudesta." Sama monologi suoraan japanin kielisestä versiosta englanniksi käännettynä: "Women never understand how great you are." (Tämän löysin videon kommenttikentästä.) Eli Takun mielestä kukaan naisista ei voisi ymmärtää, kuinka upea ihminen Yutaka on. Kyseinen seikka on kyllä aikamoinen pommi! Tässä kohtaa alkaa ärsyttämään, että tuollaisia lauseita ei ole suommennettu tekstityksiin uskollisesti...
Yutaka soittaa Takulle kertoakseen, että hän kävi Rikakon luona kylässä yksin. Taku suhtautuu asiaan hyvin epäkiinnostuneesti. Sen jälkeen Taku toteaa monologina: "Taidat pitää hänen kaltaisistaan tytöistä, Yutaka."
Rikako vaikuttaa kiinnostuneelta Takusta vain silloin, kun hän käyttää tätä hyödyksi, esimerkiksi lainatessaan rahaa Takulta. Tuo johtaa siihen päätökseen, että tyttö ei ilmiselvästi ole ihastunut Takuun.
Taku lupaa Rikakolle, että ei kerro kenellekään rahan lainauksesta. Silti hän kertoo siitä heti Yutakan ilmestyessä ruudulle, ilmeisesti koska tämä ei ole "ei kukaan". Toisin sanoen heidän välillä ei ole mitään salaisuuksia, miksi hän ei edes millisekunnin verran epäröi kertomatta asioita tälle.
Yutakan ollessa treffeillä, puhui hän suurimmaksi osaksi vain Takusta: "Kävelimme ravintolasi ohi, joten aloin puhua sinusta."
Kun Takulle selviää, kuinka rumasti Rikako torjui Yutakan, hän suuttuu hyvin paljon.
Kun Taku ja Yutaka tapaavat monen vuoden kuluttua riidan jälkeen, kävelevät he pitkin laituria ja taustalla soi se romanttinen musiikki. Yutaka: "Löin sinua, koska tukahdutit tunteesi minun takiani. Tajusin vasta silloin, että pidit Rikakosta." Sen jälkeen hahmot tuijottelevat merelle päin hymy naamalla. Elokuvan nimihän on muuten Aaltojen kuohu, ja kohtaus jossa aaltoja nähdään, on tämä nimenomainen. Jos Yutaka tarkoittikin, että löi Takua, koska tajusi tämän pitävän hänestä? Hän ei kirjaimellisesti sano niin, mutta tarkoittaa sitä vihjaisevalla tavalla. Kyseisen kohtauksen aikana he tavallaan klikkaavat, ja heidän välisen yhteyden voi kirjaimellisesti aistia musiikin soidessa taustalla. Kun kohtaus on ohi, kuullaan monologi: "Olimme rannalla tunnin ja palasimme koteihimme." Sen aikana näkyy laiturimaisema, mutta ei Takua eikä Yutakaa kuvassa. He ilmeisesti siis juttelivat vielä paljonkin heidän välisistä asioistaan...

Ongelma kokoelmaan on tietenkin leffan lopetus. Kenties elokuvantekijät aluksi halusivat elokuvasta Takun ja Yutakan suhteesta kertovan tarinan, mutta arastelivat, ja lopulta editoivat sen? Tai sitten Taku ei ollut homo vaan biseksuaali, ja lämpeni Rikakolle? Kyseiset pohdinnat saavat kyllä pään hieman sekaisin. Kokonaisuudessa ei siis ole hirvittävästi järkeä lopetuksen vuoksi, mikä tekee teoriasta hieman ristiriitaisen.

Ja onhan tämä kaikki tietenkin vain katsojien omaa pohdintaa ja havainnointia. Kukaan meistä ei oikeasti tiedä, voisiko tuo teoria olla totta. Omasta mielestäni se kyllä kävi järkeen, kun katsoin elokuvan uudelleen. Se selitti tiettyjä asioita, joita olen aiemmin ihmetellyt.

Heräsikö sinulla ajatuksia Aaltojen kuohusta?

AALTOJEN KUOHU

Ohjaus: Tomomi Mochizuki

Pääosissa: Toshihiko Seki, Nobuo Tobita ja Yoko Sakamoto

Genre: animaatio, draama, romanttinen

Kesto: 1h16min

Ikäraja: 7

Aaltojen kuohu (Umi ga Kikoeru, myös nimellä I can hear the sea) on Tomomi Mochizukin ohjaama anime-elokuva, jonka on tuottanut Studio Ghibli. Muista elokuvista poiketen se esitettiin vain television kautta (ei siis saanut teatterilevitystä), vuonna 1993. Suomeen elokuva saapui vuonna 2008. Elokuva perustuu Saeko Himuron kirjoittamaan samannimiseen romaaniin.

Päähenkilö nimeltä Taku näkee yllättäen tutunnäköisen henkilön juna-asemalla. Tyttö vaikuttaisi olevan Rikako, joka aikoinaan saapui uutena tulokkaana heidän lukioon. Taku ei täysin ymmärtänyt kyseistä tyttöä tuolloin, koska tämä tuntui aiheuttavan vain harmia hänelle. Niinpä Taku hyppää muistoihinsa, jotka ovat täynnä nuorten vaikeuksia ja draamaa.

Taku ja hänen ystävänsä Yutaka huomaavat uuden silmiinpistävän tulokkaan koulussaan. Uuden oppilaan nimi on Rikako, ja hän vaikuttaa erottuvan joukosta monessakin asiassa. Hän sijoittuu arvosanalistoilla aivan kärkeen, ja kiinnittää poikien huomiota urheilutunneilla. Koulumenestyksestään huolimatta Rikako on hyvin syrjäänvetäytyvä. Tuosta syystä monet juoruavatkin hänestä, pitäen häntä leuhkana ja omahyväisenä, vaikka tosiasiassa Rikakolla ei vaikuta olevan kovin helppoa. Yutaka tutustuu häneen, ja ei kulu aikaakaan, kun tämä on jo aivan ihastunut Rikakoon. Pian myös Taku tutustuu häneen, ja ystävyys saa hieman koettelemusta pienoisen kolmiodraaman synnyttyä soppaan.

Rikakon vanhemmat ovat eronneet, ja siksi hän joutui äitinsä mukana muuttamaan Tokiosta Kôchiin, johon tarina sijoittuu. Hän ei ole sinut asian kanssa, ja kapinoikin vanhempiaan vastaan jopa karkaamalla Tokioon. Rikako vaikuttaa hyvin epäselvältä persoonnallisuutensa suhteen. Hän on samaan aikaan hyvin itsepäinen ja ulkopuolinen. Välillä häntä käy sääliksi, välillä häntä taas jopa vihaa. Hän ei tosiaankaan ilmaise tunteitaan kovin kohteliaasti, vaan ilomielin läpsäyttelee Takua poskelle kokiessaan olevansa väärinymmärretty. Taku vaikuttaa hieman hyväuskoiselta tyypiltä esim. lainatessaan Rikakolle rahaa. Loppujenlopuksi Taku ei taida olla kovin rehellinen itselleen omista tunteistaan, tai sitten hän ei edes itse tiedosta niitä. Siitä syystä niin hänelle, Yutakalle kuin myös Rikakolle syntyy riitaa, ja ystävyys meinaa olla mennyttä Takun ja Yutakan välillä. Yutaka vaikuttaa hyvinkin reilulta tyypiltä, mutta reagoi myös melko väkivaltaisesti tunteiden noustessa pintaan. Näiden kolmen välille syntyy jonkin sortin kolmiodraamaa, mutta toisaalta taas ei. Yutakan osalta ihastus päätyy valitettavasti yksipuoliseksi. Tyyppiä käykin hieman sääliksi, sillä tämä saa rukkaset melko rumalla tavalla.

Elokuva keskittyy lähinnä teinielämän vaikeuksiin ja sen sisältämään draamaan. Tarina on itse asiassa ihan todentuntuinen ja hahmotkin uskottavia. Tietyt motiivit ja suhteet jäävät toki epäselviksi, mutta sitähän se lukiossa juurikin todellisuudessa on. Elokuvan tunnelmassa on häivähdys nostalgisuutta, jota taustamusiikki väkevästi ilmaiseekin. Animaatiotyyli on Ghiblin ominaisesta tyylistä poiketen melko pelkistettyä ja jopa vaatimatonta. Toisaalta pidän tyylistä, mutta maisemat ja tietyt yksityiskohdat jäivät hyvin hiomattomiksi omaan makuuni.

Aaltojen kuohu ei ole mielestäni parasta Studio Ghibliä, mutta ihan kelvollista katseltavaa se kuitenkin on. Tarinaa, hahmoja ja motiiveja olisi ehkä voitu selventää ja syventää hieman enemmän, sillä kunnon tyydytystä paketti ei ihan katsojalle onnistu antamaan. Kyseessä on sitä Ghiblin heikompaa päätä edustava elokuva mm. Maameren tarinoiden ohella, mutta kyllä sen ääressä silti ihan hyvin viihtyy.