Top 10 Parhaimmat anime-elokuvat

Nyt kun katselukokemus animeleffojen puolelta on omalla kohdallani kasvanut paljon, niin mielessäni kävi, että voisi tehdä top-listaa parhaimmista anime-elokuvista. Lista perustuu tietty omaan mielipiteeseeni, ja kerrohan toki kommenttikentässä, mitkä ovat omia suosikkianime-elokuviasi!

Olen jättänyt Studio Ghiblin elokuvat tarkoituksella pois listalta, koska muuten listani olisi täynnä niitä, ja haluan tässä listassa tuoda esiin muita anime-elokuvia. Jos Ghiblien listaus kiinnostaa, pääset Ghiblien top-listaukseen tästä.

Jos jotain kunniamainintoja haluaisin antaa, niin ne varmaankin olisivat ainakin seuraavat leffat: Poika ja Peto ja Wolf Children.

10. SUZUME

(Makoto Shinkai, 2022)

Shinkain viimeisin leffa onnistui yllättämään minut oikein positiivisesti! Leffa tarjoaa juuri sopivasti jännitystä, sympaattisia hahmoja ja huumoria. Ja tietysti animaatiotyyli on myös upeaa. Tällä kertaa Shinkain leffa tuntuu pitkälti kasvutarinalta, minkä vuoksi päähenkilö on myös helposti samaistuttava. Tietysti myös teemat onnistuvat puhuttelemaan.

9. PAPRIKA

(Satoshi Kon, 2006)

Paprika on jännittävä ja surrealistinen elokuva, joka yhdistelee unia ja todellisuutta keskenään. Dr. Atsuko Chiba ja etsivä Konakawa yrittävät saada kiinni DC-minilaitteen varastajan, minkä seurauksena kaikenlaista kaaosta ja kiemuroita riittää. Värikäs animaatiotyyli ja mahtava soundtrack tekevät kiehtovan juonen lisäksi vaikutuksen. 

8. GHOST IN THE SHELL

(Mamoru Oshii, 1995)

Ghost in the Shell sijoittuu vuoteen 2029, jolloin ihmisiä on muokattu kyberneettisillä implanteilla joiden kautta he voivat olla yhteydessä tietoverkkoihin. Ihmisen ja keinotekoisen raja siis nousee selvästikin yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Myös jännitystä leffassa riittää, kun päähahmo Motoko Kusanagi sekä muut jahtaavat Nukkemestariksi kutsuttua vaarallista kyberterroristia. Kyseessä on todella sellainen leffa, joka vaatii sataprosenttista keskittymistä, muuten katsojana olet pihalla kuin lumiukko.

7. LUPIN III - CAGLIOSTRON LINNA

(Hayao Miyazaki, 1979)

Miyazakin debyyttifilmi on kyllä jotain aivan hulvatonta katsottavaa! Siitä tulee erittäin hyvälle tuulelle, koska sen aikana saa naureskella niin kovasti, ja tietty kunnon seikkailuleffan tavoin myös jännitystä riittää. Cagliostron linnan päähenkilö Lupin on oikein veikeä ja älykäs tapaus, jonka keksimiä ratkaisuja seikkailun edetessä on herkullista seurata. Muutkin hahmot ovat oikein mainioita tapauksia, ja juoni jaksaa aina tempaista mukaansa.

6. THE GIRL WHO LEAPT THROUGH TIME

(Mamoru Hosoda, 2006)

The Girl Who Leapt Through Time on todellinen hyvän mielen elokuva maittavalla huumorilla ja idealla höystettynä! Päähenkilö Makoto löytää mystisen objektin, jonka avulla hän kykenee hyppäämään ajassa taaksepäin. Mikään mullistava scifi-teos ei ole kyseessä, vaan aikalailla perus kasvutarina, johon nyt on vain lisätty pientä aikamatkustusmaustetta mukaan. Ja tietenkin luvassa on paljon hauskoja tilanteita, mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja hieman romantiikkaakin.

5. MILLENNIUM ACTRESS

(Satoshi Kon, 2001)

Millennium Actress on Satsohi Konin leffoista varmaankin kaikista sekavin, mutta samalla se on myöskin hyvin tunteellinen. Erityisesti lopetus yllätti minut aivan puun takaa ja kolahti kyllä lujaa. Tarinassa riittää jännitystä ja avointa mysteeriyttä, ja siinä taitaa olla myös paljon viittauksia tunnettuihin elokuviin, jotka ovat saattaneet hyvinkin mennä minulta ainakin toistaiseksi ohi. Paljon asioita jää katsojan tulkinnanvaraan, ja kuten Konin toisessa mestarillisessa elokuvassa Perfect Bluessa, Millennium Actressissa päähenkilö sekä tunnelma ovat ydin eikä niinkään juonen yksiselitteinen ratkaiseminen.

4. A SILENT VOICE

(Naoko Yamada, 2016)

A Silent Voice on kyllä ehdottomasti eräitä koskettavimpia elokuvia, mitä tiedän. Se on tarina kiusaamisesta, kiusatuksi tulemisesta ja itsetunnon käsittelemisestä. Luvassa on suuri tunteiden vuoristorata, jota kaunis ja loppuun asti hiottu pianomusiikki erinomaisesti tukee. Hahmot ovat erittäin hyvin luotuja ja samaistuttavia tapauksia, joskin sivuhahmoissa on pieniä puutoksia. A Silent Voice on yksi niistä elokuvista, joka ei aivan vakuuttanut minua ensimmäisellä katselukerralla, mutta uudelleenkatsottuna se iski minuun lujaa.

3. I WANT TO EAT YOUR PANCREAS

(Shin'ichirô Ushijima, 2018)

Ei, tämä elokuva ei kerro kannibalismista, vaikka nimi kieltämättä hieman epäilyttävältä kuulostaakin. Katsomalla teoksen selviää, mistä tuo nimi tulee. Kyseessä on näkökulmasta riippuen varsin tavanomainen kouludraama-anime, mutta mikä tekee tästä minulle niin erityisen, on sen käsittelemät teemat. Tarinahan keskittyy tutkailemaan mm. yksinäisyyttä, yhteyttä muihin ihmisiin sekä elämän merkitystä. Elokuvassa on toki joitakin vikoja, suurimpana niistä varmaankin aika yksipuoliset sivuhahmot. Siitäkin huolimatta I want to eat your pancreas on hyvin koskettava ja ajatuksia herättävä leffa, jonka teemoihin ja päähenkilöön voi katsojana pystyä jopa samaistumaan. 

2. PERFECT BLUE

(Satoshi Kon, 1997)

Perfect Blue on kyllä eräitä parhaimpia psykologisia elokuvia, mitä olen nähnyt! Tässä filmissä Konille tyypillinen surrealismi ja ihmismielen käsittely ovatkin aivan huipussaan. Tarina ei ole todellakaan suoraviivainen, vaan pikemminkin sekava. Yksiselitteistä ratkaisua ei juoneen mielestäni edes ole, hyvin paljon täytyy katsojan vain itse tähän uppoutua ja bongata yksityiskohtia sun muuta. Tarinassa on päähenkilön psyyken käsittelemisen lisäksi trilleripuoli, mikä tuokin jännitystä vielä enemmän mukaan. Mielenkiintoisena seikkana täytyy kyllä vielä mainita värien vaihtelu, joiden kanssa Kon tässä jännästi kikkailee (esim. tietyissä kohtauksissa punainen/sininen on vallitseva väri).

1. YOUR NAME.

(Makoto Shinkai, 2016)

Your Name. tulee tuskin minään yllätyksenä, onhan kyseessä hyvin suuren suosion saavuttanut anime-elokuva vuodelta 2016, joka ei ole Ghiblin käsialaa! Ja suosionsa teos on mielestäni täysin ansainnutkin, sillä sen tarina on hyvin moniulotteinen ja omaperäinen.

Your Name. on itse asiassa Ghiblien lisäksi ihan ensimmäisiä näkemiäni anime-elokuvia, enkä vielä silloin edes tiedostanut tämän nauttivan hyvin suurta suosiota. Ilman mitään ennakko-odotuksia leffa siis todellakin teki minuun suuren vaikutuksen nerokkaalla tarinankerronnallaan. Pidän erittäin paljon siitä, että elokuva alkaa varsin kevyesti sisältäen komediallisia hetkiä, mutta myöhemmin se sukeltelee dramaattisempiin ja syvällisempiin asioihin, minkä ansiosta tarina jopa koskettaa.

Edit: 14.1.24

Kuvat: www.pinterest.com

Arvostelu: The Girl who leapt through time ~ Toki o kakeru shôjo (2006)

THE GIRL WHO LEAPT THROUGH TIME

Ohjaus: Mamoru Hosoda

Pääosissa: Riisa Naka, Takuya Ishida, Mitsutaka Itakura, Ayami Kakiuchi, Mitsuki Tanimura

Genre: anime, scifi, komedia, romanttinen

Kesto: 1h 38min

The Girl who leapt through time (Toki o kakeru shôjo) on vuonna 2006 ilmestynyt Mamoru Hosodan ohjaama anime-elokuva. Hänen muita tunnettuja teoksiaan ovat Wolf children, Summer wars, The boy and the beast sekä Mirai, joista viimeisin on hänen tuorein teos. Mirai olikin viime kesänä täällä Suomessa elokuvateattereissa. Olen nähnyt jo tässä vuoden sisällä kaikki Hosodan elokuvat, lukuunottamatta hyvin huonona pidettyä Digimon elokuvaa. Sitä tuskin tulen koskaan katsomaankaan, sillä sen saama negatiivinen palaute ei yhtään herätä kiinnostusta nähdä se.

Päähenkilönä toimii tyttö nimeltä Makoto, jonka ystävyyssuhteita pääsemme seuraamaan koulussa. Hän viihtyy parhaiten kahden parhaimman ystävänsä, Chiakin ja Kosuken kanssa, ja yhdessä he usein viettävätkin aikaa pelaten baseballia. Eräänä päivänä löytää Makoto koulusta erikoisen esineen, joka rikkoutuu hänen kyynärpäätään vasten. Sitten tapahtuukin jotain ihmeellistä, mistä katsojillakaan ei ole mitään hajua. Lähtiessään koulusta pyörällä Makoto huomaa, että hänen pyöränsä jarrut eivät toimi. Jyrkkä alamäki etenee siis vauhdikkaasti ja junaradan esteet sulkeutuvat. Juuri kun Makoto luulee kuolleensa pyöräonnettomuuteen, palaakin hän ajassa taaksepäin. 

Olin aluksi aivan varma, että kyseessä olisi oikein maatamullistava scifiteos, jossa matkataan joko kauas menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Kyseessä onkin aivan tavallinen kasvutarinan tyyppinen elokuva, jonka kultaisimmat hetket koetaan arjessa. Makoton uusi kyky kulkeutua ajassa taaksepäin on enemmänkin sellaista minuuttien takaisin varastamista. Hän käyttää aluksi kyseistä kykyä hyvin itsekkäisiin tekosiin, eikä huomaa lainkaan, että siinä samalla joku muu aina kärsii sivussa. Siitä erityisesti huomauttaa hänen tätinsä, joka on myös tietoinen aikamatkailuista ja omaa kokemusta siitä.

Makoto on mielestäni mahtavasti luotu kömpelöhkö päähenkilö, jonka matkaan lähtee heti alussa oikein mielellään mukaan. Vaikka hän on aluksi melko itsekäs teoissaan, on tärkeintä se, että hän oppii virheistään ja loppujen lopuksi siivoaa likaiset jälkensä muiden eduksi. Hänen ystävänsä Chiaki alkaa tunnustella hänelle ihastustaan, johon Makoto taas ei suhtaudu ilolla. Hän mieluummin vain pakenee paikalta ja palaa ajassa taaksepäin estääkseen nuo rakkaudentunnustukset. Viimeistään siinä katsoja saakin naureskella kovasti. Kolmas trioporukasta on Kosuke, joka on hyvin mukava ja reilu tyyppi myös. Elokuva saa katsojan välittömästi kiintymään tuohon kolmikkoon, eikä heidän haluaisi missään kohtaa eroavan toisistaan.

Elokuvan musiikki ja tunnelma huokuvat sellaista mukavaa rauhallisuutta, mihin takuulla uppoaa mukaan. Draamaa ja ihmissuhdekiemuroita tietenkin myös riittää, ja ne ovat oikein hyvin onnistuneita ja mielenkiintoisia. Animaatiotyyli on Hosodalla hyvin erilaista verrattuna muuhun animeen. Itse en kyseistä tyyliä sanoisi parhaimmaksi, vaikka se oikein silmää onnistuu kyllä miellyttämään. Hahmojen design ei kuitenkaan kolahda silmääni niin kovasti kuin vaikkapa Makoto Shinkain tai Ghiblin elokuvissa. Erityisesti heidän kasvot ovat ehkäpä turhan yksinkertaisen näköiset. Mistä nyt en voi lainkaan moittia, on maisemien animointi, mikä on yksityiskohtaisesti ja todennäköisesti toteutettuna aina iso ilo silmälle. Vaikka tuo animaatiotyyli vähän väliä näyttäisi kaipaavan pientä hiomista, ei se varsinaisesti häiritse eikä todellakaan vaikuta katselukokemukseen negatiivisesti. Tässä tapauksessa elokuvan sisältö kuitenkin on sen verran herkkua, että pienet hiomispuutteet ulkokuoressa pystyy antamaan anteeksi.

Juoni on loppupeleissä melko tavanomainen, mutta silti niin erilainen. Vaikka olen useita koulutyylisiä animeita nähnyt, on tämä ihan oma uniikki juttunsa niiden joukossa. Tämä nimittäin yhä kesti minulla sen kolmannenkin vilkuilun, vaikka muistin tasan tarkkaan, mitä missäkin kohtaa tulee tapahtumaan. Tämä on vain yksinkertaisesti todellinen animeklassikko, johon ei kyllästy. Se on oikein hauska tietyissä hetkissään, kun seurailemme Makoton aikahyppäyksiä. Silti tämä herättää hauskuudestaan huolimatta surunkin tunteita, enkä ihmettelisi, jos joku itkisikin tämän aikana. Meinasin itsekin tirauttaa pari kyyneltä lopussa.

The Girl who leapt through time on loistava elokuva, jonka ainakin itse helposti leimaan vahvaksi klassikoksi. Valitettavasti sen scifimäinen loppuratkaisu estää minua antamasta sille täysiä pisteitä. Elokuva todella imaisee minut mukaansa, miksi sille haluaisin ne täydet tähdet lyödä pöytään. Toisaalta loppukohtauksen dialogi jättää kyllä yllättävän paljon tulkinnanvaraa, minkä takia loppuratkaisun voisi kokea todella positiiviseksi kaikessa avoimuudessaan. Muuten tämä on kyllä mielestäni samaan aikaan hyvin koskettava ja hauska elokuva, jonka pariin tulen kyllä useasti halajamaan takaisin. Uskallan kyllä väittää kyseessä olevan oma suosikkini Mamoru Hosodalta. En voi muuta kuin suositella tätä kaikille kiinnostuneille, sillä kyseessä on yksiä parhaimpia näkemiäni anime-elokuvia. 

Elokuvan tiedot: www.imdb.com