Vielä näin vuodenvaihteen kunniaksi voisi raapustella listaa vuoden 2020 elokuvista, jotka olen nähnyt (en sitten ole tosiaankaan kaikkia mahdollisia ja ns. "tärkeimpiä" nähnyt). Lisään listalle pari "huijausta", sillä kaksi animeleffaa ilmestyivät jo 2019, mutta saivat Suomessa ensi-iltansa vasta viime vuonna. Listani tulee olemaan varmasti erikoinen...
10. 365 PÄIVÄÄ
Vuoden 2020 huonoimman elokuvan tittelin vie surkea 365 Päivää. Kyseessähän on siis tukholma syndroomaan ja pehmopornoon nojaava Netflixiin ilmestynyt tekele. Mikä minua eniten tässä taisi ärsyttää huonon käsikirjoituksen yms lisäksi, oli naiselle kirjoitettu miehen tahtoon alistuva rooli, mikä oli aiheuttaa minulle aneurysman. Mielestäni olisi jopa häpeällistä kutsua tätä elokuvaksi, pikemminkin kyseessä on kaksituntiseksi venytetty fanfictio-video Fifty Shades of Greystä sisältäen surkeita, epäuskottavia sekä tahattoman koomisia hahmoja ja tapahtumia. Mieluummin tuijottelisin Twilighteja tai Fifty Shadesia ruudulta kuin tällaista syöpää.
Lue arvosteluni tästä.
9. MULAN
Odotukseni eivät edes olleet korkealla, ja silti Mulan päätyi isoksi pettymykseksi. Sillä olisi potentiaalia olla kaunis ja eeppinen, mutta sen sijaan se on harmillisen ontto, mitäänsanomaton ja unohdettava. Hahmot ovat hyvin epäonnistuneita: pahis on tylsä, uusi noitahahmo typerä ja itse Mulan täydellisyyteen asti tylsä. Animaatioversiossahan Mulan käy merkittävää hahmokehitystä läpi oppien rohkeammaksi, älykkäämmäksi ja löytämään oman polkunsa. Uusintaversiossa taas Mulan omaa jotain supervoimia, mitkä tekevät toimintakohtauksista ajoittain jopa lapsellisia ja naurettavia. Mitenkään realistisemmaksi tai aikuismaisemmaksi tätä ei voi sanoa toisin kuin piirrettyä, vaikka Mushu-lohikäärme puuttuukin. Huomasiko kukaan muu, että taistelukohtauksissa ei tainnut edes veri lentää? Piirretyssä taas Mulan saa miekasta haavan kylkeensä, ja katsojalle näytetään verta, mikä on minusta vain ihan luonnollista. On siis aika epäselvää, että mikä on tämän live action version kohdeyleisö.
Lue arvosteluni tästä.
8. REBECCA
Tämä tuli katseltua läpi jotenkin puolivahingossa. Mitään kunnon analyysiä en osaa siitä tehdä, sillä kyseessä oli hyvin tylsä, sekava ja unohdettava elokuva. Vika oli varmastikin käsikirjoituksessa, sillä tarinassa ei ollut minkäänlaista terää ja hahmot olivat aika pohjustamattomia. Rebeccasta on alunperin vuonna 1940 ilmestynyt elokuva, eli tämä on kai sen uusintaversio. Alkuperäistä teosta en ole nähnyt, joten en osaa kommentoida siitä mitään.
7. CHILDREN OF THE SEA (2019)
Tämä anime-uutukainen oli hyvin erikoinen tapaus. Children of the sea oli nimittäin hyvin sekava, outo ja hiukan puuduttavakin. Siinä ei tuntunut olevan minkäänlaista selkeää juonta, tapahtumia vain sattui ja hahmojakin tupsahti mukaan kuin tyhjästä. Tarina vaikutti kantavan sisällään ympäristöteemaa, mutta se ei onnistunut olemaan puhutteleva tai selkeä. Animaatiotyylikään ei saanut minussa mitään isoja vau-efektejä aikaan, vaikka se ihan nättiä olikin.
Lue arvosteluni tästä.
6. TO ALL THE BOYS: P.S. I STILL LOVE YOU
Kun To all the boys I've loved before (2018) ilmestyi Netflixiin, katsoin sen heti. Kyseessä oli yllätyksekseni oikeinkin mainio ja piristävä teiniromanssileffa. Kun sille ilmestyi jatko-osa, katsoin sen tietenkin heti. Valitettavasti se ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, sillä se lähti kuluttamaan jo useasti nähtyjä genrensä kliseitä. Tuo kaava "tyttö jättää poikaystävän ja tapaa toisen pojan" on niin ennalta-arvattavaa ja jopa ärsyttävääkin seurattavaa, sillä katsojana kuitenkin tietää, kuinka tarina tulee päättymään. Olihan ensimmäisessäkin leffassa toki ennalta-arvattavuutta, mutta ei kuitenkaan huonossa mielessä.
5. A WHISKER AWAY
A Whisker Away ilmestyi Netflixiin kesäkuussa. Ja koska kyseessä on tosiaan Netflix-anime, ei siltä luonnollisestikaan mitään huippulaatua odottanut. Kyseessä oli lopulta ihan jees elokuva, vaikka sen päähenkilö hieman ärsyttävyyden rajoilla keikkuikin. Juoni oli aika ennalta-arvattava, ja fantasiamaailmaa olisi voitu omaan makuuni syventää enemmän ja tehdä mielenkiintoisemmaksi. Myös pahiksessa olisi riittänyt hiomista. Kaiken kaikkiaan aikalailla kerran katsottava anime, joka jätti lopulta kuitenkin ihan positiivisen maun suuhun.
Lue arvosteluni tästä.
4. I'M THINKING OF ENDING THINGS
Tämä syksyllä Netflixiin ilmestynyt kummajainen on jakanut aika rajusti mielipiteitä yleisön keskuudessa. Siksi aluksi pelkäsinkin, että se ei oikein olisi minun juttuni. Lopulta kyseessä olikin erittäin mielenkiintoinen vaikka hyvin sekavakin leffa. Jos en olisi myöhemmin etsiskellyt netistä mm. selityksiä juonesta, olisi elokuva saattanut jäädä hieman negatiivisempana kokemuksena mieleen. Viimeinen kolmannes meni tosin omaan makuuni turhan överiksi ja oudoksi, mutta muuten ihan positiivinen ja ajatuksiakin herättävä leffa I'm thinking of ending things on.
3. ETEENPÄIN
Eteenpäin on huumorintajuinen ja seikkailuhenkinen tarina veljeksistä. Se tarjoaa sopivassa määrin jännitystä ja huumoria, ja etenkin lopussa jopa liikuttavia hetkiä. Hieman sujuvampaa juonta jäin elokuvalta kaipaamaan, sillä etenkin lopun ryminöintitaistelu on omaan makuuni turhan venytetty. Parhaimmillaan elokuva onkin ehdottomasti silloin, kun se keskittyy syventämään veljeshahmoja. Ihan suosikkieni joukkoon ei elokuva Pixarilta yllä, vaikka se oikein hyvä onkin.
Lue arvosteluni tästä.
2. WEATHERING WITH YOU (2019)
Makoto Shinkai tunnetaan parhaiten vuonna 2016 ilmestyneestä elokuvasta Your name. Kyseisen leffan fanina odotin tietenkin malttamattomana Weathering with you:ta, ja menin katsomaan sen elokuvateattereihin keväällä. Aluksi en ollut aivan varma, mitä mieltä siitä olisin, sillä elokuva tuntui aika sekavalta ja muistutti mielestäni liikaa Your namea. Toisella katselukerralla suhtauduin siihen enemmän avoimin mielin, ja leffa pitikin minut tiukasti otteessaan alusta loppuun asti ja onnistui jopa herättämään minussa tunteita. Lopulta siis pidin elokuvasta paljonkin, ja sitä on tullut ihan uudelleenkin katseltua läpi. Juonessa on toki heikkouksia, mutta siitäkin huolimatta Weathering with you iski minuun.
Lue arvosteluni tästä.
1. SOUL - SIELUN SYÖVEREISSÄ
Soul on Pixarin muista klassikoista poiketen yllättävän kypsä elokuva, vaikka siinä paljon komediallisia hetkiä onkin. Se nimittäin suhtautuu teemoihinsa jotenkin vakavammin ja aikuismaisemmin verrattuna aiempiin Pixarin elokuviin. Juonensa puolesta leffa ei ehkä ihan isoja yllätyksiä tuonut pöytään, mutta se onnistui silti olemaan ajatuksia herättävä, nokkela ja koskettava. Hahmot ovat erinomaisia, ja heihin pystyy samaistumaan helposti. Ihan Pixarin kärkijoukkoon ei Soul minulla yllä (mitä ovat tällä hetkellä ainakin Inside Out, Wall-E ja Toy Story 3), mutta se pääsee kyllä helposti Top 10:een.
Lue arvosteluni tästä.
