Top 10 Disney pahislaulut

Muutama kuukausi sitten tuli tehtyä Top-listaa Disneyn romanttisista lauluista, niin nyt voisi tehdä Top-listaa pahislauluista! Mitkäs pahislaulut siispäs ovat mielestäni ne parhaimmat...

10. SAVAGES

(Pocahontas)

9. BE PREPARED

(Leijonakuningas)

8. MOTHER KNOWS BEST

(Kaksin karkuteillä)

7. SHINY

(Vaiana)

6. MY LULLABY

(Leijonakuningas 2)

5. CRUELLA DE VIL

(101 Dalmatialaista)

4. GASTON

(Kaunotar ja hirviö)

3. POOR UNFORTUNATE SOULS

(Pieni merenneito)

2. FRIENDS ON THE OTHER SIDE

(Prinsessa ja sammakko)

1. HELLFIRE

(Notre Damen kellonsoittaja)

Top 3 ovat kyllä ne ehdottomat suosikkini, jotka tuskin koskaan tulevat muuttumaan!

Entä mitkä pahislaulut ovat teidän suosikkejanne?

Edit 4.12.2022

Kuvat: www.animationscreencaps.com

Top 10 Disneyn renesanssiajan elokuvat

Disneyn renesanssiajan elokuvat ovat varmastikin hyvin monelle (kuten itsellenikin) niitä kaikista rakkaimpia klassikoita lapsuudesta. Niiden järjestykseen laittaminen tuntuukin kaikista kivuliaimmalta verrattuna disneyn muihin aikakauden leffoihin, sillä poikkeuksellisesti pidän näistä kaikista paljon (paitsi ihan viimeisestä eli nro 10:stä).

Tuntuu, että olen päässäni laittanut fiilisten perusteella aina eri aikoina eri järjestykseen nämä renesanssiajan filmit, enkä siksi ihmettelisi, jos listani järjestys tulisi joskus vielä muuttumaan. Top 3-4 tuntuu kuitenkin muodostuneen minulla aika vahvaksi. Aikaisemmin nostalgia on päässyt vaikuttamaan mielipiteeseeni näistä leffoista enemmän, mutta jotenkin ajan myötä se nostalgiavaikutus on pikkuhiljaa hiipunut ja nykyinen järjestys mukaileekin ihan tämän hetkistä mielipidettäni niistä. 

Eipä sitten muuta kuin että aloitetaan...

10. BERNARD JA BIANCA AUSTRALIASSA

Bernard ja Bianca Australiassa on jatko-osa elokuvalle Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Tämä on ainoa renesanssiajan leffa, jota en ole nähnyt lapsena, ja ehkä siksi se ei uponnut minuun sitten yhtään. Sen hahmot jäävät hyvin latteiksi, huumori on mukahauskaa ja pahis on aivan käsittämättömän naurettava ja typerä (ja juoni on aika epäuskottava). Voin siis ainakin omasta puolestani sanoa että ensimmäinen leffa on paljon parempi. Onneksi sentään animaatiotyyli on ihan hienoa.

9. POCAHONTAS

Pocahontas on oikein kaunis elokuva, jonka katkeransuloinen lopetus saa aina tipan linssiin! Siinä on omaan makuuni kuitenkin muutamia vikoja, kuten laimea pahis, ja joitakin sivuhahmoja (kuten John Smithiä) olisi voitu syventää hieman enemmän. Lapsena elokuva ei muistaakseni ollut kovin tärkeä minulle, mutta aikuisena uudelleenkatsottuna pidin siitä kovasti.

8. PIENI MERENNEITO

Ihan joskus pikkutyttönä Pieni merenneito oli suurimpia disney-suosikkejani Peter Panin ohella. Ja edelleen kyseessä on erittäin hyvä klassikko, jonka ääreen on ilo palata! Tunnepuolella elokuva jää aika kevyeksi, vaikka esim. Arielin nyyhkytys häälaivan lähtiessä pois saa minulla kyllä vahvasti tipan linssiin. Leffan pahis ja pahislaulu kuuluvat kyllä ehdottomiin suosikkeihini disneyltä!  Ja kenen mielestä nyt ei olisi valloittavaa seurata mykkä Arielin tutustumista ihmismaailmaan?

7. HERKULES

Herkules on todella hyvä leffa, jossa pidän eniten sen komediasta. Erityisesti Hades-pahiksen hetket sekä Megaran sarkastisuus uppoavat minuun aina. Lisäksi leffasta löytyy sopivasti jännitystä ja draamaa Herkuleksen hahmokehityksen ja Megaran taustatarinan ansiosta. Ihan niitä koskettavimpia tai syvällisempiä tämä elokuva ei disneyltä ole, mutta oikein viihdyttävä paketti kuitenkin. 

6. LEIJONAKUNINGAS

Moni disney-fani varmastikin järkyttyy, kun Leijonakuningas on sijalla 6 eikä 1. Leijonakuningas ei valitettavasti ollut disneysuosikkejani lapsena, joten nostalgia-arvo ei pääse vaikuttamaan mielipiteeseeni leffasta. Aikuisena olen kuitenkin oppinut pitämään elokuvasta todella paljon, vaikka se ei ihan se suosikkini olekaan. Parasta elokuvassa on ehdottomasti sen tarjoama kasvutarina ja tunteiden skaala, ja siinä on mielestäni kaikista surullisin disney-kuolema. Heikoimmaksi lenkiksi olen aina kokenut elokuvan toisen puoliskon, joka ei ole yhtä vahva kuin alkupuolisko. Musikaalinumerotkaan eivät kuulu aivan sinne suosikkieni joukkoon Circle of lifea lukuunottamatta, mutta muuten Leijonakuningas on tietty upea elokuva.

5. MULAN

Mulan oli yksi suosikeistani jo lapsena, eikä leffan vaikutusteho ole myöhemminkään minnekään kadonnut, vaan se jaksaa yhä vedota minuun. Mulan itse on yksiä parhaimpia hahmoja joita disney on luonut, ja hänen kasvutarinansa on toteutettu hienosti ja koskettavasti. Ja kuka nyt ei fanittaisi leffan musikaalinumeroita? Erityisesti I'll make a man out of you on yksiä parhaimpia disney-lauluja. Lisäksi sidekickinä toimiva Mushu on legendaarinen, ja muutenkin leffan huumori on ihan parasta.

4. ALADDIN

Aladdin on aivan loistava elokuva, ja se taisi olla kouluikäisenä jopa ihan se suosikki-disney-elokuvani. Ja yhä kyseessä on todellinen klassikko, joka edustaa minulle disneyn parhaimmistoa! Erityisesti päähahmot ja ikimuistoinen komediahahmo Henki loistavat leffassa, ja seikkailua, huumoria ja romantiikkaa on sekoitettu yhteen juuri sopivasti.

3. TARZAN

Tarzan ei itse asiassa lapsena kuulunut aivan ehdottomiin disneysuosikkieni joukkoon. Luulen sen johtuvan siitä, että omistimme sen vain VHS:llä, joten sen katseleminen jäi huomattavasti vähemmälle kuin monien muiden klassikoiden. Kun viimein hommasin sen DVD:lle, yllätyin suuresti kuinka hyvä leffa Tarzan onkaan, ja se nousi välittömästi suosikkieni joukkoon! Hahmot, etenkin itse viidakkomies Tarzan, ovat loistavia ja samaistuttavia, Phil Collinsin musiikki on huippua ja leffa myöskin herättää minussa monia tunteita. Lisäksi olen katsonut elokuvan tässä muutaman vuoden sisällä yllättävän useaan otteeseen.

2. NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA

Notre Damen kellonsoittaja on niin hieno, koskettava ja eeppinen! Mikä leffasta niin hyvän tekee, on että sen päähenkilö on helposti yksiä samaistuttavimpia disneyltä, ja karmean realistinen pahis, joka taitaa myöskin olla suosikkini disney-pahiksista. Ja ihan oikeasti, en voi kuin ihailla sitä, kuinka realistisesti disney tässä tiettyjä asioita käsittelee, esim. Quasimodon sydämen särkyminen kun hän ei saa rakastamaansa naista itselleen. Monissa muissa klassikoissa taas pyritään aina siihen täydellisen onnelliseen loppuun, kun taas tämä tekee mukavan poikkeuksen tuomalla vähän realismia peliin. (Plus elokuvan soundtrack on ihan paras!) Ainoa asia mistä en leffassa pidä, on sen balanssi draaman ja komedian välillä, joka hieman välillä häilyy (etenkin gargoilit ovat välillä aika ärsyttäviä hahmoja).

1. KAUNOTAR JA HIRVIÖ

Kaunotar ja hirviö on minulle se ehdoton number one renesanssiajan leffoista ja disneyltä ylipäätään. Elokuva on niin loppuun asti hiottu, taiteellinen, kaunis ja koskettava. Musikaalinumerot ovat upeita ja kaikki hahmot loistavia. Lisäksi tämä on yksiä harvoja disney leffoja, jossa sidekickit eivät ärsytä minua ollenkaan. Ja elokuvan tanssikohtaus on hyvin ikimuistoinen ja saa kyllä tipan linssiin. Plussaa elokuva saa myös siitä, että sen päähahmot käyvät läpi hahmokehitystä, mikä tuo heidän väliseen suhteeseen syvyyttä. Niin kaunis elokuva...

Mihin järjestykseen te laittaisitte renesanssiajan filmit?

Edit: 17.2.2024

 

Kuvat: www.animationscreencaps.com

Arvostelu: Leijonakuningas ~ The Lion King (1994)

 LEIJONAKUNINGAS

Ohjaus: Rogers Allers, Rob Minkoff

Pääosissa: Rowan Atkinson, Matthew Broderick, Niketa Calame-Harris, Jim Cummings, Whoopi Goldberg, Robert Guillaume, Jeremy Irons, James Earl Jones, Moira Kelly, Nathan Lane, Ernie Sabella

Genre: animaatio, seikkailu, draama

Kesto: 1h 28min

Leijonakuningas (The Lion King) on vuonna 1994 ilmestynyt Disneyn 32. klassikkoelokuva. Näin aikuisena yllätyin suuresti, että monet hypettävät sitä maasta taivaisiin ja pitävät sitä usein disneyn parhaana elokuvana. Meillä oli se kyllä VHS:llä, mutta muistan etten sitä lapsena juuri paljoa katsellut. Sen sijaan pidin todella paljon sen jatko-osasta, jota tuli katsottua ties kuinka monet kerrat. Kului ainakin 10 vuotta tai enemmänkin, kunnes katsoin Leijonakuninkaan uudelleen. Se oli minulle melkein kuin uusi leffakokemus, koska en muistanut siitä juuri mitään. 

Tarina sijoittuu Jylhämaahan, jossa asustelevat kaikenlaiset eläimet. Alussa eläimet kokoontuvat Jylhäkallion luokse, koska siellä juhlitaan leijonakuningas-Mufasan ja hänen vaimonsa Sarabin lapsen syntymää. Lapsi saa nimekseen Simba, ja hän on oikein utelias ja "näsäviisas" pentu. Mufasan veli Scar on ainoa, joka ei kokoontunut juhlimaan Simban syntymää. Scar onkin hyvin katkera tapaus, koska hänestä ei aikoinaan tullut kuningasta. Pian Scar alkaakin juonitella ystäviensä hyeenojen kanssa suunnitelmia, kuinka hän voisi vallata Jylhämaan kuninkaan paikan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että elokuvan ensimmäinen puolisko on suorastaan täydellinen! Se on niin täynnä dramatiikkaa ja tunteita. Aloitus on jo sellainen, joka saa kylmät väreet kulkemaan ihollani. Ja olen tuskin ainoa, joka ei pysty pidättelemään kyyneliään siinä eräässä surullisessa kohtauksessa. Se on aivan sanoinkuvaamattoman upeasti toteutettu. Jo siinä kun gnu-lauma alkaa juosta kuiluun, koen hyvin voimakkaita tunteita. 

Sitten kun Timon ja Pumba astuvat kuvioihin, taso hieman laskee. Elokuva ei muutu kirjaimellisesti huonommaksi, mutta se ei ole ihan sillä samalla kunnianhimoisella tasolla kuin aluksi. Olen huomannutkin, että muistan aina parhaiten ensimmäisen puoliskon tapahtumat. Vähän voisi toki myös kyseenalaistaa Simban käsittelytapaa menetyksestään: hänhän alkaa vain iloita uusien ystäviensä kanssa unohtaen menneet. Toisaalta haluan ajatella sen niin, että Simban isän menetys oli niin raskas asia käsiteltäväksi, että hänelle oli vain helpompaa teeskennellä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja Rafikin ansiostahan Simba oppii ymmärtämään, että on aika unohtaa hauskuudet ja aikuistua. Samoihin aikoihin elokuvassa koetaan myös erittäin tunnelmallinen kohtaus, mikä tuo hienosti lisää syvyyttä kasvutarinaan.

Simba on lapsena hieman isänsä sääntöjä noudattamaton tapaus. Silti hänen ja Mufasan välille on onnistuttu luomaan hyvin lämminhenkinen suhde. Aikuinen Simba on hieman neutraalimpi tapaus, mutta eipä ole disneyltä mikään yllätys, että eläinlapsi on mielenkiintoisempi kuin sen aikuisversio. Mufasa on melko ankara isä, joka kertoo kaikenlaisia sydäntä lämmittäviä viisauksia Simballe. Simban äiti Sarabi sen sijaan jää aika etäiseksi. Simballa on lapsuudenystävänä tyttöleijona-Nala, jonka kanssa hän tykkää kovasti viettää aikaa. Rafiki-paviaani on leijonapariskunnan läheinen ysävä, ja hän on helposti suosikkihahmojani elokuvasta. Hänellä on tärkeä rooli aikuisen Simban tukemisessa. Zasu-lintu on Mufasan hovimestari, ja hän vahtii tiukkiksena uteliaan ja paikkoja tutkiskelevan Simban touhuja. Timon ja Pumba toimivat Simban sidekickeinä ja tuovat huumoria esiin etenkin lapsikatsojille. Pumba on pahkasika, jolla ei ole älyä yhtä paljon kuin toverillaan Timon-mangustilla.

Sitten on tietenkin vielä leffan pahis Scar, jonka nimi tuleekin hänen toisessa silmässään olevasta arvesta. Hänellä on muista leijonista poiketen mustan värinen harja, minkä avulla disney haluaa selkeästi erotella hänet hyviksistä. Scar on synkkyytensä ja kylmäsydämisyytensä lisäksi hyvin raukkamainen pahis. Hänhän ei konkreettisesti tai reilusti tapa kohteitaan. Scarissa on myös sarkastisempi puoli, ja pidänkin kovasti hänen monista lauseistaan, kuten: "I'm surrounded by idiots". Scarin "kätyreinä" nähdään hyeenoja, jotka ovat samaan aikaan uhkaaviksi ja typerähköiksi tehty. Yksi heistä vaikuttaa hieman liiankin hölmöltä, mutta onneksi kyseinen yksilö ei sentään ehdi käydä hermoille.

Leijonakuningas on musikaali. Muistelen, että aluksi laulut olivat aika unohdettavia tapauksia, mutta nyt etenkin englanninkielisellä dubilla ne kuulostavat paremmilta ja jäävät myös hieman helpommin mieleen. Alussa kuullaan eeppinen Circle of life, joka on todella upea. Simban haaveillessa kuninkuudesta, kuullaan I just can't wait to be king, josta myös pidän. Be prepared oli minulle pitkänkin aikaa tylsänpuoleinen pahislaulu, mutta nyttemmin sekin menee ihan sujuvasti läpi. Se ei kuitenkaan ole mielestäni niitä disneyn parhaimpia pahislauluja. Hakuna Matata on mukavan rytmikäs laulu huolten ja menneiden unohtamisesta. Can you feel the love tonight on elokuvan romanttinen laulu, ja myöskin ainoa laulu tässä elokuvassa, jonka koen vaisummaksi muihin verrattuna. En oikein tiedä mistä se johtuu. Musiikit toimivat kokonaisuudessa kuitenkin oikein hyvin, ja kaksi ensimmäistä laulua jäävät minulla helpoiten päähän soimaan. 

Elokuva on helposti niitä disney-klassikkoja, joka herättää vahvoja tunteita. Erityisesti aloituslaulu sekä traaginen kohokohta ovat voimakkaita, ja aiheuttavat ainakin minussa varmat kylmät väreet. Ja onhan tämä myös eräitä harvoja animaatioita, joka saa minut jokaisella katselukerralla vuodattamaan kyyneliä surullisella kohtauksellaan!

Leijonakuningas on pienistä miinuksistaan huolimatta erittäin hieno disney elokuva. Sen ensimmäinen puolisko on suorastaan mahtava, koska se on ihanasti täynnä dramatiikkaa ja tunteita. Keskivaiheilla taso hitusen verran laskee, mutta silti kokonaisuus pysyy eheänä ja emotionaalisena. Musiikit eivät ole ihan niitä isoimpia suosikkejani disneyltä, mutta aloitusmusiikki on kyllä yksiä parhaimpia mitä tiedän. Elokuvan suurin vahvuus on kyky herättää tunteita aloituksellaan sekä traagisella kohtauksellaan, ja tarjoaahan se muutenkin liikuttavan kasvutarinan katsojalleen koettavaksi. Leijonakuningas ei kuitenkaan ole mielestäni ihan se paras disney-klassikko, mutta uskoisin laittavani sen vähintään top-10:een, jos joskus top-listaa disney leffoista tulen tekemään.

Elokuvalle on myöhemmin tehty kaksi jatko-osaa: Leijonakuningas II: Jylhäkallion ylpeys sekä Leijonakuningas III: Hakuna Matata. Ensimmäinen jatko-osa on minulle tuttu jo lapsuudestani, ja teen siitä myös tässä lähiaikoina arvostelun.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com