Top 6 vuoden 2001 animaatioelokuvat

Vuodesta 2001 onkin nyt 20 vuotta aikaa, ja voisi tarkastella, että mitä animaatioelokuvia silloin ilmestyi! Joukosta löytyy peräti kaksi animeleffaa, jotka vieläpä molemmat kuuluvat suosikkeihini: Hayao Miyazakin Henkien kätkemä sekä Satoshi Konin Millennium Actress. Siinäpä kaksi nerokasta animetaituria, joista jälkimmäinen on harmillisesti menehtynyt jo vuonna 2010. DreamWorksiltä ilmestyi Shrek, Disneyltä Atlantis - kadonnut kaupunki ja jatko-osa Kaunotar ja Kulkuri II - Pepin seikkailut ja Pixarilta Monsterit Oy. Eipä muuta kuin ottamaan selvää, mihin järjestykseen nämä animaatiot laitoin...

6. KAUNOTAR JA KULKURI II - PEPIN SEIKKAILUT

Kaunottaren ja Kulkurin jatko-osa ei ole huonoimpia disney-jatkiksia, mutta ehdottomasti turhimpia. Se nimittäin tyytyy vain toistelemaan ensimmäisen elokuvan juonta. Kaunottaren ja Kulkurin pentu Pepi nimittäin haluaisi myös olla kulkuri ja elää kaatopaikoilla kuten hänen isänsä ennen eli. Hän rakastuu kaduilla elelevään tyttökoiraan nimeltä Enkeli, ja yllätys yllätys, he jopa viettävät samanlaisen spagetti-illallisen yhdessä kuten Kaunotar ja Kulkuri. Voisiko Disney tämän laiskemmin jatko-osaansa tehdäkään? En myöskään ymmärrä, miksi niitä lauluja on pakko tunkea näihin jatko-osiin, kun niihin ei ikinä panosteta (poikkeuksena Leijonakuningas II, ainoa jatko-osa jossa on oikeasti hyvät laulut). Päähenkilö Pepi tuntui enimmäkseen ärsyttävältä, mutta Enkeli sen sijaan oli ihan mielenkiintoinen hahmo. Lähinnä tämän katsominen pisti tympimään, mutta onneksi mukana oli vähän jännitystä, niin kyllä sen nyt kerran jaksoi katsoa.

5. ATLANTIS - KADONNUT KAUPUNKI

Atlantis ei ole mielestäni ihan niitä parhaimpia disney-klassikkoja, mutta kaukana huonosta kuitenkin. Elokuva on mielestäni oikein viihdyttävä toiminnallisuuden ja onnistuneen huumorinsa ansiosta. Hahmoista itse päähenkilö Milo ei ole se mieleenpainuvin, mutta sivuhahmot ovat erittäin mainioita. Etenkin Audrey, rouva Packard, Helga ja Vinny loistavat tässä leffassa. Juonesta on kuitenkin mielestäni tuntunut aina jäävän tietynlaista potentiaalia käyttämättä, mutta pidän kuitenkin siitä, kuinka enemmän aikuiseen makuun elokuva on tehty. 

(Lue arvosteluni tästä.)

4. MONSTERIT OY

Monsterit Oy on mielestäni hyvä elokuva, mutta ei loistava. Pidän kovasti ideasta, että sähköä tuotetaan lasten pelottelun avulla, ja myöskin Masin ja Taren ystävyyssuhde on mielestäni hyvin toteutettu. Jotain syvempää olen kuitenkin aina hahmoista ja juonesta jäänyt kaipaamaan, vaikka ne oikein toimivia ovatkin. Toki asiaan aivan varmasti vaikuttaa se, että minulla puuttuu tästä Pixar-klassikosta nostalgia-arvo kokonaan. Oikein viihdyttävä leffa kuitenkin on, mutta ei sitä tule kovin usein katseltua, eikä se ihan mielestäni yllä seuraavien kolmen tasolle...

(Lue arvosteluni tästä.)

3. SHREK

Shrekissä on oikeastaan hieman jopa samaa kuin Monsterit Oy:ssä: se on hyvin hauska ja jännittävä seikkailu. Shrekin komedia, juoni ja hahmot kuitenkin iskevät minuun enemmän, ja siitä löytyy mielestäni jännittävämpiä ja koskettavampia hetkiä. Leffalla on myös jonkin verran nostalgia-arvoa, ja muutenkin pidän tyylistä, jolla tarina rikkoo perinteisten satujen kliseitä. Oikein loistava elokuva kaiken kaikkiaan, ja onhan siitä jonkinmoinen klassikko jo muodostunut, ja aina silloin tällöin sen ääreen on mukava palata. Plussaa Shrek saa myös erittäin hyvin onnistuneesta soundtrackistaan!

2. MILLENNIUM ACTRESS

Millennium Actress on hyvin tunteellinen, jännittävä ja jopa surrealistinen elokuva. Filmi muistuttaa itse asiassa jonkin verran Satoshi Konin debyyttiä Perfect Blueta, sillä molemmissa päähenkilön näyttelijäura ja tosielämän tapahtumat sekoittuvat keskenään. Yhtä synkissä ja väkivaltaisissa tunnelmissa ei Millennium Actressissa kuitenkaan liikuta. Päähenkilö Chiyoko on yllättävän samaistuttava hahmo, ja häntä haastattelevat Genya ja Kyoji ovat oikein sympaattisia. Leffan soundtrack on ihan puhdasta kultaa, ja myös animaatiotyyli on hienoa. Itse tarina taas on yllättävänkin kaunis ja syvällinen.

(Lue arvosteluni tästä.)

1. HENKIEN KÄTKEMÄ

Vuoden 2001 paras animaatio on ehdottomasti Hayao Miyazakin mestariteos Henkien kätkemä! Tarina on hyvin moniulotteinen ja ennalta-arvaamaton, täynnä jännitystä ja koskettavia hetkiä sekä tietenkin mielikuvituksellisia ja sympaattisia hahmojakin löytyy. Kaiken kruunaa Joe Hisaishin kaunis ja tunteellinen musiikki sekä aivan mielettömän hieno animaatiotyyli.

(Lue arvosteluni tästä.)

Kuvat: www.wikipedia.com

Top 10 Parhaimmat anime-elokuvat

Nyt kun katselukokemus animeleffojen puolelta on omalla kohdallani kasvanut paljon, niin mielessäni kävi, että voisi tehdä top-listaa parhaimmista anime-elokuvista. Lista perustuu tietty omaan mielipiteeseeni, ja kerrohan toki kommenttikentässä, mitkä ovat omia suosikkianime-elokuviasi!

Olen jättänyt Studio Ghiblin elokuvat tarkoituksella pois listalta, koska muuten listani olisi täynnä niitä, ja haluan tässä listassa tuoda esiin muita anime-elokuvia. Jos Ghiblien listaus kiinnostaa, pääset Ghiblien top-listaukseen tästä.

Jos jotain kunniamainintoja haluaisin antaa, niin ne varmaankin olisivat ainakin seuraavat leffat: Poika ja Peto ja Wolf Children.

10. SUZUME

(Makoto Shinkai, 2022)

Shinkain viimeisin leffa onnistui yllättämään minut oikein positiivisesti! Leffa tarjoaa juuri sopivasti jännitystä, sympaattisia hahmoja ja huumoria. Ja tietysti animaatiotyyli on myös upeaa. Tällä kertaa Shinkain leffa tuntuu pitkälti kasvutarinalta, minkä vuoksi päähenkilö on myös helposti samaistuttava. Tietysti myös teemat onnistuvat puhuttelemaan.

9. PAPRIKA

(Satoshi Kon, 2006)

Paprika on jännittävä ja surrealistinen elokuva, joka yhdistelee unia ja todellisuutta keskenään. Dr. Atsuko Chiba ja etsivä Konakawa yrittävät saada kiinni DC-minilaitteen varastajan, minkä seurauksena kaikenlaista kaaosta ja kiemuroita riittää. Värikäs animaatiotyyli ja mahtava soundtrack tekevät kiehtovan juonen lisäksi vaikutuksen. 

8. GHOST IN THE SHELL

(Mamoru Oshii, 1995)

Ghost in the Shell sijoittuu vuoteen 2029, jolloin ihmisiä on muokattu kyberneettisillä implanteilla joiden kautta he voivat olla yhteydessä tietoverkkoihin. Ihmisen ja keinotekoisen raja siis nousee selvästikin yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Myös jännitystä leffassa riittää, kun päähahmo Motoko Kusanagi sekä muut jahtaavat Nukkemestariksi kutsuttua vaarallista kyberterroristia. Kyseessä on todella sellainen leffa, joka vaatii sataprosenttista keskittymistä, muuten katsojana olet pihalla kuin lumiukko.

7. LUPIN III - CAGLIOSTRON LINNA

(Hayao Miyazaki, 1979)

Miyazakin debyyttifilmi on kyllä jotain aivan hulvatonta katsottavaa! Siitä tulee erittäin hyvälle tuulelle, koska sen aikana saa naureskella niin kovasti, ja tietty kunnon seikkailuleffan tavoin myös jännitystä riittää. Cagliostron linnan päähenkilö Lupin on oikein veikeä ja älykäs tapaus, jonka keksimiä ratkaisuja seikkailun edetessä on herkullista seurata. Muutkin hahmot ovat oikein mainioita tapauksia, ja juoni jaksaa aina tempaista mukaansa.

6. THE GIRL WHO LEAPT THROUGH TIME

(Mamoru Hosoda, 2006)

The Girl Who Leapt Through Time on todellinen hyvän mielen elokuva maittavalla huumorilla ja idealla höystettynä! Päähenkilö Makoto löytää mystisen objektin, jonka avulla hän kykenee hyppäämään ajassa taaksepäin. Mikään mullistava scifi-teos ei ole kyseessä, vaan aikalailla perus kasvutarina, johon nyt on vain lisätty pientä aikamatkustusmaustetta mukaan. Ja tietenkin luvassa on paljon hauskoja tilanteita, mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja hieman romantiikkaakin.

5. MILLENNIUM ACTRESS

(Satoshi Kon, 2001)

Millennium Actress on Satsohi Konin leffoista varmaankin kaikista sekavin, mutta samalla se on myöskin hyvin tunteellinen. Erityisesti lopetus yllätti minut aivan puun takaa ja kolahti kyllä lujaa. Tarinassa riittää jännitystä ja avointa mysteeriyttä, ja siinä taitaa olla myös paljon viittauksia tunnettuihin elokuviin, jotka ovat saattaneet hyvinkin mennä minulta ainakin toistaiseksi ohi. Paljon asioita jää katsojan tulkinnanvaraan, ja kuten Konin toisessa mestarillisessa elokuvassa Perfect Bluessa, Millennium Actressissa päähenkilö sekä tunnelma ovat ydin eikä niinkään juonen yksiselitteinen ratkaiseminen.

4. A SILENT VOICE

(Naoko Yamada, 2016)

A Silent Voice on kyllä ehdottomasti eräitä koskettavimpia elokuvia, mitä tiedän. Se on tarina kiusaamisesta, kiusatuksi tulemisesta ja itsetunnon käsittelemisestä. Luvassa on suuri tunteiden vuoristorata, jota kaunis ja loppuun asti hiottu pianomusiikki erinomaisesti tukee. Hahmot ovat erittäin hyvin luotuja ja samaistuttavia tapauksia, joskin sivuhahmoissa on pieniä puutoksia. A Silent Voice on yksi niistä elokuvista, joka ei aivan vakuuttanut minua ensimmäisellä katselukerralla, mutta uudelleenkatsottuna se iski minuun lujaa.

3. I WANT TO EAT YOUR PANCREAS

(Shin'ichirô Ushijima, 2018)

Ei, tämä elokuva ei kerro kannibalismista, vaikka nimi kieltämättä hieman epäilyttävältä kuulostaakin. Katsomalla teoksen selviää, mistä tuo nimi tulee. Kyseessä on näkökulmasta riippuen varsin tavanomainen kouludraama-anime, mutta mikä tekee tästä minulle niin erityisen, on sen käsittelemät teemat. Tarinahan keskittyy tutkailemaan mm. yksinäisyyttä, yhteyttä muihin ihmisiin sekä elämän merkitystä. Elokuvassa on toki joitakin vikoja, suurimpana niistä varmaankin aika yksipuoliset sivuhahmot. Siitäkin huolimatta I want to eat your pancreas on hyvin koskettava ja ajatuksia herättävä leffa, jonka teemoihin ja päähenkilöön voi katsojana pystyä jopa samaistumaan. 

2. PERFECT BLUE

(Satoshi Kon, 1997)

Perfect Blue on kyllä eräitä parhaimpia psykologisia elokuvia, mitä olen nähnyt! Tässä filmissä Konille tyypillinen surrealismi ja ihmismielen käsittely ovatkin aivan huipussaan. Tarina ei ole todellakaan suoraviivainen, vaan pikemminkin sekava. Yksiselitteistä ratkaisua ei juoneen mielestäni edes ole, hyvin paljon täytyy katsojan vain itse tähän uppoutua ja bongata yksityiskohtia sun muuta. Tarinassa on päähenkilön psyyken käsittelemisen lisäksi trilleripuoli, mikä tuokin jännitystä vielä enemmän mukaan. Mielenkiintoisena seikkana täytyy kyllä vielä mainita värien vaihtelu, joiden kanssa Kon tässä jännästi kikkailee (esim. tietyissä kohtauksissa punainen/sininen on vallitseva väri).

1. YOUR NAME.

(Makoto Shinkai, 2016)

Your Name. tulee tuskin minään yllätyksenä, onhan kyseessä hyvin suuren suosion saavuttanut anime-elokuva vuodelta 2016, joka ei ole Ghiblin käsialaa! Ja suosionsa teos on mielestäni täysin ansainnutkin, sillä sen tarina on hyvin moniulotteinen ja omaperäinen.

Your Name. on itse asiassa Ghiblien lisäksi ihan ensimmäisiä näkemiäni anime-elokuvia, enkä vielä silloin edes tiedostanut tämän nauttivan hyvin suurta suosiota. Ilman mitään ennakko-odotuksia leffa siis todellakin teki minuun suuren vaikutuksen nerokkaalla tarinankerronnallaan. Pidän erittäin paljon siitä, että elokuva alkaa varsin kevyesti sisältäen komediallisia hetkiä, mutta myöhemmin se sukeltelee dramaattisempiin ja syvällisempiin asioihin, minkä ansiosta tarina jopa koskettaa.

Edit: 14.1.24

Kuvat: www.pinterest.com

Arvostelu: Millennium Actress ~ Sennen Joyû (2001)

 MILLENNIUM ACTRESS

Ohjaus: Satoshi Kon

Pääosissa: Miyoko Shôji, Mami Koyama, Fumiko Orikasa, Shôzô Îzuka, Shouko Tsuda, Hirotaka Suzuoki

Genre: anime, draama

Kesto: 1h 27min

Monen kuukauden päästä voisi palata mestarillisen animeohjaajan, Satoshi Konin, elokuvan ääreen. Kun joskus keväällä katsoin Millennium Actressin ensimmäisen kerran, tuntui etten oikein ymmärtänyt siitä mitään. Mutta koska Konin tapaan on luvassa jälleen surrealismia, niin tarvitseeko silloin kaikkea  ymmärtääkään? 

Päähenkilönä seurataan jo ikääntynyttä naista nimeltä Chiyoko, joka oli 30 vuotta sitten Ginei studion tunnetuin näyttelijätähti. Kaksi televisio-haastattelijaa, Genya ja Kyoji, saapuvat tapaamaan häntä haastattelun merkeissä. Genya antaa Chiyokolle avaimen, jonka tämä oli mitä luultavimmin aikoinaan hukannut studiolle.

Kun Chiyoko alkaa kertoa tarinaansa, sekoittuvat hänen muistonsa ja näyttelijätyö keskenään. Teini-ikäisenä Chiyoko pelasti salaperäisen miesartistin, joka yritti paeta viranomaisia. Hän jätti jälkeensä avaimen, jonka Chiyoko päätti pitää tallessa ja palauttaa sen takaisin hänelle. Chiyoko ryhtyy elokuvanäyttelijäksi siinä toivossa, että artisti tunnistaisi ja löytäisi hänet. Vaikka salaperäisestä miehestä ei tohdi kuulua eikä näkyä mitään, ei Chiyoko menetä toivoaan.

Aluksi tarinan lähtöasetelma saattaa tuntua tahattoman yliampuvalta, mutta viimeistään lopussa elokuva todenteollakin palkitsee katsojansa. Kyse ei ole päällisin puolin siitä, mitä ensin luulisi, ja mitä myös itse erehdyin ensimmäisellä katselukerralla luulemaan. Kon ajaa takaa luultavasti ihmisen mielikuvan luomista jostain, mistä ei pysty päästämään irti. Ja lopputulos voi olla sitten se, että päämäärä ei ole se tärkein, vaan matka. Kun viimeiset sanat kuultiin, iskostui elokuvan ydin tunnehermooni erittäin kovasti.

Itse tarina on kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava, minkä vuoksi se pitää katsojan hyvin otteessaan. Muistojen ja elokuvaotosten sekoittuessa toisiinsa, saa katsojana mietiskellä, onko niillä jotain tekemistä toistensa kanssa. Tuntuu, että jokaisessa otoksessa on sama juoni. "Näyttelikö Chiyoko elokuvissa omaa elämäänsä?" voisi olla ainakin yksi heittokysymys, johon ei ole suoraa vastausta. Aluksi voi tuntua siltä, että pää menee sekaisin surrealismin vuoksi, miksi kannattaakin mieluummin yrittää keskittyä päähenkilön emotionaaliseen kamppailuun. Silti surrealismi tuo elokuvaan erittäin hyvän lisän: se takaa monet uusintakatselukerrat, joiden aikana oppii ymmärtämään tarinaa aina vain paremmin. 

Hahmoihin siirryttäessä, Chiyoko onkin yllättävän helposti samaistuttava sellainen. Sympaattisuutta ja huumoria mukaan taas tuovat televisio-haastattelijat juuri sopivasti, jotta tarina ei yltyisi liian traagiseksi.

Animaatiotyylistä tarvitsee tuskin mainitakaan, että se on hyvin omalaatuista Konilla. Hahmojen realistiset ulkoasut ovat aina kiehtoneetkin minua hänen elokuvissaan. Musiikki taasen pääsee totaalisesti omaan arvoonsa. Erityisesti Run sai aivan kylmät väreet vilisemään ihollani. Lopputekstien musiikki taas sopi juuri loistavasti yhteen lopun tunneryöpyn kanssa. Se stimuloi ihanasti korvia siinä samalla kun katsojana yrittää koota kaikkea näkemäänsä kasaan.

Millennium Actress teki minuun yllättäen lähtemättömän vaikutuksen. Elokuva onnistuu pitämään katsojansa erinomaisesti otteessaan kaikessa ennalta-arvaamattomuudessaan ja surrealistisuudessaan. Tarinan edetessä mukaan mahtuu jännitystä, tunteiden vuoristorataa ja tietenkin Konille tyypillisesti tunnelmaan sopivaa sympaattisuutta ja huumoriakin. Loppukohtaus on yllättävän haikea, erittäin voimakkaasti tunteisiin iskevä ja sanattomaksi jättävä.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: wikipedia.com, aminoapps.com, mummyboon.wordpress.com