Uusi vuosi on hiljattain alkanut, joten sen kunniaksi voisi koota jonkinlaista Top-listaa nähdyistä leffoista kuten viime vuonnakin tein. Jälleen kerran aika monta ns. "tärkeää" filmiä on minulla näkemättä, joten aika pieni Top-lista on siis luvassa. Lasken mukaan sellaisetkin leffat, jotka periaatteessa ovat vuodelta 2020, mutta jotka saivat ensi-iltansa Suomessa 2021. Ja näkemiäni elokuvia ovat Sound of Metal, Minari, The Father, Aya ja noita, Raya ja viimeinen lohikäärme, Luca, Encanto, The Unforgivable ja Cruella. Eli 9 leffaa laitan tässä sitten paremmuusjärjestykseen ja samalla kerron mielipiteeni niistä.
9. AYA JA NOITA
Studio Ghibli tunnetaan erityisesti sen hienoista, mielikuvituksellisista ja moniulotteisista leffoista, mutta Aya ja noita tekee poikkeuksen olemalla ensimmäinen todellinen mätä Ghiblin tuotannossa. Elokuvan huonon animaatiotyylin olisin vielä voinut suodattaa alas, mutta kun punainen lanka puuttuu täysin ja hahmot jäävät ohuiksi, niin ei kovin pitkälle kyllä pötkitä. Omasta mielestäni tämä ei edes tuntunut kokonaiselta elokuvalta, vaan pikemminkin avausjaksolta johonkin animaatiosarjaan.
(Lue arvostelu tästä.)
8. LUCA
Luca oli melkoinen pettymys minulle, kun kyseessä on kuitenkin pääosin laadukkaita filmejä luonut Pixar. Leffassa ei ollut minkäänlaista kiinnostavuutta, että se olisi jaksanut pitää mielenkiintoni koko keston ajan yllä. Juonta tarinassa hädin tuskin mielestäni oli, ja hahmotkaan eivät tuntuneet kovin kummoisilta. Lisäksi leffa muistutti mielestäni liikaa Disneyn Pientä merenneitoa.
(Lue arvosteluni tästä.)
7-6. RAYA JA VIIMEINEN LOHIKÄÄRME & ENCANTO
En oikein osaa päättää, kummasta pidin enemmän: Raya ja viimeinen lohikäärmeestä vai Encantosta. Siispä ne ovat ainakin toistaiseksi aika tasoissa minulla. Molemmat leffat olivat ikäviä pettymyksiä minulle, vaikka odotukseni eivät kovin korkealla aluksi edes olleetkaan. Kumpikin leffa kärsi pahiten siitä, että tarinassa ei ole lainkaan jännitystä, koukuttavuutta ja syvyyttä. Molempien juonet jäivät hyvin ohuiksi, kesyiksi ja ennalta-arvattaviksi. Rayassa eniten päänsärkyä aiheutti lohikäärme Sisu, joka oli aika ärsyttävä. Encantossa taas pitkäveteiset musikaalinumerot laskivat nautittavuustasoa. Hyvin keskinkertaisia teoksia molemmat, ja toivon että jossain vaiheessa Disney panostaisi taas paremmin animaatioleffoihinsa.
5. MINARI
Minari on siitä erikoinen elokuva, että siinä ei periaatteessa niinkään ole juonta, vaan siinä yksinkertaisesti seuraillaan päähahmojen sopeutumista uuteen maahan. Siispä perhe hieman siinä samalla etsii tietänsä. Hyvin rauhallista mutta silti mielenkiintoista seurattavaa kaiken kaikkiaan. Elokuva osaa lämmittää sydäntä ja koskettaa. Itselleni pieneksi ongelmaksi muodostui ainoastaan se, että toivoin sisällöllisesti jotain vielä enemmän.
4. CRUELLA
Cruella on Disneyn uusin remake-elokuva, ja erittäin positiivisesti yllättävä sellainen! Aluksi suhtauduin siihen melko varauksellisin mielin, sillä yleisesti ottaen en hirveämmin välitä näistä live action sovituksista. Ainoastaan Risto Reipas ja Nalle Puh on sellainen, jota on tullut ilolla uudelleenkatsottua, kun taas muiden remake-leffojen kohdalla alun tuoreus on hiipunut melkein kokonaan pois ensikatselun jälkeen. Toivottavasti näin ei käy Cruellan kohdalla, sillä ainakin sen yhden katselun jälkeen voin sanoa pitäväni tästä paljon. Tarina ei ole täysin ennalta-arvattava ja hahmot ovat loistavia. Jos jostain haluaisin valittaa (mitä jostain syystä en arvostelussani huomannut mainita), on elokuvan pitkä kesto, eli pientä tiivistämisen varaa olisi ollut.
(Lue arvosteluni tästä.)
3. THE UNFORGIVABLE
The Unforgivable on viimeisin katsomani leffa tältä listalta, ja se yllätti minut hyvin positiivisesti. Tarinassa seurataan päähenkilöä nimeltä Ruth, joka vapautuu vankilasta. Syynä 20 vuoden vankeuteen on poliisin murhaaminen. Nyt vapautumisen jälkeen Ruth yrittää koota elämäänsä uudelleen kasaan ja etsiä pikkusiskonsa, jota hän ei ole nähnyt vankilaan joutumisen jälkeen. Filmi etenee melko rauhallisesti eteenpäin, mutta sen tunnelmassa oli jotain, mikä piti minut visusti otteessaan koko keston ajan. Lisäksi jännityksellä odotti, mitä tarinan edetessä menneisyydestä ja keskeisistä hahmoista vielä paljastuu. Etenkin lopun käänne onnistui todella yllättämään.
2. SOUND OF METAL
Sound of Metal kertoo miesrumpalista, jota uhkaa vähitellen tapahtuva kuuroutuminen. Leffan aikana on mielenkiintoista seurata, kuinka päähenkilön suhtautuminen tähän melko vakavaan elämänmuutokseen muuttuu. Vaikka kovin selkeää juonta ei elokuvassa ole, on siihen onnistuttu luomaan vahva keskittyminen päähenkilön hahmokehitykseen. Tunnetta ei filmistä todellakaan puutu, ja etenkin lopussa tarina onnistuu koskettamaan katsojaa yllättävänkin paljon. Ja se lopetus oli todellakin mielestäni mahtava!
1. THE FATHER
Vuoden 2021 parhaimmaksi leffaksi päätyi omissa kirjoissani Anthony Hopkinsin tähdittämä The Father. Kyseessä on yllättävän realistisesti muistisairauden etenemistä kuvaava teos, joka onnistuu todella imaisemaan mukaansa ja koskettamaan paljon. Etenkin jos omaa kokemusta vaikkapa omista muistisairaista vanhemmistaan tai isovanhemmistaan, saattaa tarina todella iskeä tunteisiin. Tarinaa seurataan dementiaa sairastavan isän näkökulmasta, minkä vuoksi tarinankuljetus on tarkoituksellisesti melko sekavaa. Toisaalta se juuri tekeekin leffasta hyvin mestarillisen. Odotankin innolla että voisin katsoa elokuvan jossain vaiheessa uudelleen, jolloin se myöskin varmasti avautuu vielä paremmin...
Kuvat: www.wikipedia.com
