Muutama kuukausi sitten tuli tehtyä Top-listaa Disneyn romanttisista lauluista, niin nyt voisi tehdä Top-listaa pahislauluista! Mitkäs pahislaulut siispäs ovat mielestäni ne parhaimmat...
Koska pidän Top-listojen tekemisestä, niin miksenpäs tekisi Top-listaa Disneyn "revival era"-elokuvista, kun olen melkein ne kaikki arvostellutkin yhtä lukuunottamatta (Nalle puhin elokuvaa en ole arvostellut). Tosin olen huomannut, että se ilmeisesti hieman vaihtelee, lasketaanko Bolt tähän kauteen mukaan vai ei. Melko usein tähän kauteen on laskettu 10 elokuvaa Prinsessa ja sammakosta ihan viimeisimpään eli Frozen II:een asti. Aion siis laittaa mieluiseeni järjestykseen nuo leffat.
Olen hieman mietiskellyt, että miksikäs tätä "revival era"-kautta pitäisi kutsua suomeksi, mutta eiköhän tuo "uudestisyntymiskausi" nimike kelpaa.
10. BIG HERO 6
Big Hero 6 ei valitettavasti iskenyt minuun ollenkaan. Se vaikutti aluksi melko lupaavalta, mutta muuttui aina vain tylsemmäksi ja tylsemmäksi loppua kohden. Huumorikin oli aika kehnoa (lukuunottamatta Baymaxia), enkä oikein pitänyt yhdestäkään sivuhahmosta. Yritin antaa leffalle toisen mahdollisuuden, mutta kun en tykkää niin en tykkää. Ei kai sille vain voi mitään. Ehkä en vain kuulu tämän tekeleen kohdeyleisöön.
9. FROZEN II
Frozen II oli aika outo elokuva. Siinä ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Se tietynlainen pääfokus ja juoni puuttuivat tyystin, miksi koko homma vain lässähteli. Olen katsonut sen vain kerran, joten ainahan voi pieni mahdollisuus olla, että se tuntuisi kivemmalta toisella katselukerralla. Sen verran tyhjä olo tästä jäi, että ei se paljoa ole kutsumassa minua luokseen.
8. RÄYHÄ-RALF VALLOITTAA INTERNETIN
Räyhä-Ralf valloittaa internetin on aika tasoissa Frozen II:n kanssa. Tämä pääsi kuitenkin korkeammalle, koska se oli sentään suht selkeästi tehty kokonaisuus, vaikka sen juoni jäikin melko huteraksi. Lisäksi se tarjosi ihan hyviä opetuksia koskien ystävyyttä ja internetiä. Leffa oli kuitenkin aika tylsä, huumori ei-niin-iskevää ja hahmojen toteutuksiinkaan en ollut aivan tyytyväinen.
7. NALLE PUHIN ELOKUVA
En ole tehnyt arvostelua tästä elokuvasta, mutta olen katsonut sen kerran. Nalle Puhin elokuva oli ihan hauska ja viihdyttävä leffa, mutta jostain syystä se ei oikein pidemmänpäälle jäänyt mieleeni.
6. VAIANA
Vaiana on oikein mainio elokuva. Se jää kuitenkin omaan makuuni turhankin kevyeksi ja lähinnä huumoripainotteiseksi leffaksi. Mukana olisi saanut olla enemmän jännitystä ja hieman synkkyyttä, niin olisin saattanut tykästyä siihen vielä enemmänkin. Kaikki muu nimittäin sitten onkin oikein onnistunutta, erityisesti animaatiotyyli ja musiikki. Juonen kannalta jotain uutta ideaa olisi myös saanut olla mukana, vaikka ei kaavamaisuus leffaa millään tavoin tylsistytä.
5. FROZEN
Muistan vieläkin, kun katsoin Frozenin ensimmäisen kerran hyvin ennakkoluuloisena vuoden 2014 keväällä. Leffa kuitenkin yllätti minut todenteolla positiivisesti! Sen musikaalinumerot ovat erinomaisia, ja juoni onnistui olemaan yllättävä. Ja käsitelläänhän leffassa mukavasti erilaisuutta ja sisaruussuhdetta. Miinuksena pidän leffassa sitä, että Elsa ei saa hahmona tarpeeksi syvyyttä alleen. Anna ja Kristoff ovat kuitenkin erinomainen parivaljakko, mikä on minulle iso plussa leffassa.
4. KAKSIN KARKUTEILLÄ
Kaksin karkuteillä on mahtava elokuva! Se sisältää paljon huumoria, seikkailuntuntua sekä mukaansatempaavan juonen. Aiemmin leffan laulut eivät olleet mielestäni kovin mieleenpainuvia, mutta nykyään pidän niistä kovastikin. Lisäksi ovathan leffan hahmot ihan parhaita, erityisesti Maximus ja Flynn varastavat aina show'n hauskuudellaan.
3. RÄYHÄ-RALF
Räyhä-Ralf oli minulle erittäin positiivinen yllätys! Katsoin sen ensimmäisen kerran vuosi sitten, eli hieman myöhässä. Ja kuin ihmeen kaupalla siitä tuli yksi suosikeistani disneyltä. Hahmot ja juoni ovat loistavia, ja huumoria ja lämminhenkisyyttä piisaa. Vaikka pahis oli ennalta-arvattava, niin häneen liittyvä lopussa paljastuva seikka onnistui yllättämään minut.
2. ZOOTROPOLIS
Zootropolis onnistui kyllä lyömään minut aivan ällikällä! Sen juoni oli suht ennalta-arvaamaton ja hahmot erittäin laadukkaasti luotuja. Erityisesti Judyssa ja Nickissä on monipuolista persoonaa ja syvyyttä, miksi heihin on helppo samaistua. Leffa oli yllättävän syvällinen ja onnistui menemään pahasti tunteisiini. Lisäksi se käsitteli nokkelasti ennakkoluuloja ja stereotypioita, mitä ei voi kuin kehua.
1. PRINSESSA JA SAMMAKKO
Prinsessa ja sammakko on aivan ihana elokuva! Tämä ja Zootropolis kilpailevat aika kiivaasti ykkössijasta keskenään, mutta jokin tässä filmissä tuntuu vievän voiton. Leffa on myöskin kestänyt eniten katselukertoja tämän kauden elokuvista, joten jo yksinään se oikeuttanee Prinsessa ja sammakon sijainnin ykköseksi. Pidän todella paljon päähahmo Tianasta, sillä koen hänet hyvin samaistuttavaksi. Myös Naveen on erittäin hyvin onnistunut hahmo, ja pidän siitä kuinka hän ja Tiana kehittyvät tarinan aikana täydentäen toisiaan. Ja tietysti rakastan leffan jazz-tyylistä musiikkia todella paljon!
Mihin järjestykseen te laittaisitte disneyn revival eran elokuvat?
Pääosissa: Auli'i Cravalho, Dwayne Johnson, Rachel House, Temuera Morrison, Jemaine Clement, Nicole Scherzinger ja Alan Tudyk
Genre: animaatio, seikkailu, fantasia
Kesto: 1h47min
Ikäraja: 7
Vaiana (Moana) on vuonna 2016 ilmestynyt Disneyn 56. klassikkoelokuva.
Tarina sijoittuu maailmaan, jossa täysi- ja puolijumalat ovat totta ja merellä on sielu. Eräällä Motunui-saarella asustaa päällikön tytär nimeltä Vaiana, joka on lapsesta asti tuntenut suurta vetoa merta kohtaan. Isä ei kuitenkaan tykkää tytön aikeista edes ylittää riuttaa, kuten voi arvatakin. Isoäiti sitä vastoin kertoo tarinoita siitä, kuinka tasapaino oikeasti ei ole ollut kohdallaan siitä päivästä lähtien, kun puolijumala-Maui varasti Te Fitin sydämen. Kyseinen legenda vaikuttaisi olevan totta, sillä myös Vaianan kotisaarella alkaa ruoka saastua epäkelvoksi ja kalatkin huveta. Pian Vaianalle selviää, että meri on valinnut hänet suorittamaan tehtävää, jonka avulla tasapaino Polynesian alueelle saataisiin takaisin. Isoäidin kannustamana nuori prinsessa lähtee matkaan.
Vaiana on päähenkilönä hyvin seikkailunhaluinen ja rohkea prinsessa. Hän on myös hyvin päättäväinen kohdatessaan vastahakoisen Mauin, joka ei millään haluaisi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Jotain pintaa syvempää olisin silti Vaianasta halunnut vielä saada irti. Hän vain vaikuttaa jotenkin liiankin ideaaliselta nykyesikuvalta, miksi olisin halunnut löytää hänestä niitä vikojakin. Pidän silti siitä, kuinka hän jaksaa sinnitellä sitkeänä puolijumalan kohdatessaan. Mauin suostutteleminen ei tosiaan ole mistään helpoimmasta päästä. Tyyppi ei aluksi ole innokas ottamaan vastuuta vanhoista kepposistaan, mutta tuulet suuntaavat onneksi lopulta myönteisesti heidän yhteiselle seikkailulle. Mukana matkaa myös erittäin hassu kukko nimeltä Heihei, josta tulikin oikea shown varastaja minulle. Heihei on hyvin outo tapaus yleensäkin Disneyn eläinten joukosta, sillä hän ei varsinaisesti edistä juonta millään tavalla. Siltä kantilta koko elukan voisi kokea turhaksikin, mitä tämä ehkä hieman on. Mutta koska itse sain vain mukavasti nauraa tuolle tyhjäpäiselle kukolle, en koe kyseistä hahmoa leffan huonona puolena.
Elokuvan alussa tutuksi ehti tulla lähinnä Vaianan isä sekä isoäiti. Isoäidin ollessa kannustava Vaianaa kohtaan, on isä sitä vastoin kieltoja päähän nipottava tyyppi. Hetken kuluttua kuitenkin selviää syy, miksi isä on niin kovasti meren luokse menemistä vastaan. Isoäidin suhde Vaianaan sai mielestäni aikaan yllättävän lämminhenkisen vaikutuksen, ja myöhemmin se jopa onnistui hieman koskettamaan minua.
Varsinaista pääpahista ei loppujen lopuksi elokuvassa ole, mikä on ihan mukavaa vaihtelua. Yhdessä vaiheessa sankarit kohtaavat Kakamora-nimisiä olentoja, jotka söpöstä ulkokuorestaan huolimatta ovat myrkkynuolia ampuvia tuholaisia. Myöhemmin nähdään suurikokoinen Tamatoa-rapu, josta ainakin itselleni kehkeytyi aikamoinen "highlight". Esittäähän tämä jopa hyvin mieleenpainuvan laulun Shiny. Tamatoa on hyvin onnistunut pahis, vaikka tämä omaakin vain yhden kohtauksen verran hohtoa koko elokuvasta. Kyseinen hahmo jää juonen kannalta hiukan turhanoloiseksi kuten Kakamoratkin, mutta onnistuu silti toimimaan kokonaisuudessa hyvin huvittavan olemuksensa ansiosta. Lopussa tietenkin kohdataan myös Te Ka, kun Vaiana pyrkii palauttamaan Te Fitin sydämen. Loppuratkaisu onnistui kivasti yllättämään twistillään, mikä oli positiivinen asia.
Tarinassa itseäni jää lopulta kuitenkin hieman tökkimään se, että siitä puuttuu jännitystä. Kun kyseessä on seikkailuelokuva ja kohdataan hankaluuksia, kuuluisi sitä jännitystä olla mukana. Vaiana onkin yllättävän kevyt elokuva kokonaisuudessaan verrattaessa moniin muihin disneyn prinsessaleffoihin. Leffan pituus tuntuu myös tietyissä kohdin ehkäpä sen vuoksi, että seikkailupaikka pysyttelee melko samana koko ajan ja hahmogalleria jää aika kapeaksi.
Animaatiotyyli on hyvin kaunista, etenkin meren kuvaustyyliä tuli ihailtua paljon. Pidin siitä, kuinka sen liikkumista hyödynnettiin juuri oivallisesti jo elokuvan alussa. Missä Vaiana erityisesti loistaa muiden Disneyn CGI-elokuvien joukossa, on sen upeat musikaalinumerot. Yhtäkään laulua ei tullut vastaan, joka olisi käynyt turhaksi tai tylsäksi. Erityisesti mieleeni jäivät jo aikaisemmin mainitsemani Shiny sekä tietenkin Vaianan esittämä How far I'll go. Myös Mauin esittämä You're welcome on hyvin tarttuva, ja We know the way on myös mainitseminen arvoinen kaikessa upeudessaan.
Vaiana on hyvin kevythenkinen prinsessaseikkailu-elokuva, jonka parissa viihtyy mainiosti etenkin huumorin, kauniin animaatiotyylin ja upean musiikin ansiosta. Tarinasta jää hieman harmillisesti omaan makuuni uupumaan jännitystä ja synkkyyttä, mutta se ei silti tee elokuvasta huonoa. Hieman myös liikaa kierrätyksen makua tässä on, kun sitä vertailee muihin disneyn prinsessaleffoihin. Kevyenä hyvän mielen elokuvana Vaiana kuitenkin ajaa asiansa moitteettomasti, vaikka se ei aivan omissa kirjoissani nouse samalle tasolle kuin vaikkapa Kaksin karkuteillä ja Frozen.
