Top 10 vuoden 2020 elokuvat

Vielä näin vuodenvaihteen kunniaksi voisi raapustella listaa vuoden 2020 elokuvista, jotka olen nähnyt (en sitten ole tosiaankaan kaikkia mahdollisia ja ns. "tärkeimpiä" nähnyt). Lisään listalle pari "huijausta", sillä kaksi animeleffaa ilmestyivät jo 2019, mutta saivat Suomessa ensi-iltansa vasta viime vuonna. Listani tulee olemaan varmasti erikoinen...

10. 365 PÄIVÄÄ

Vuoden 2020 huonoimman elokuvan tittelin vie surkea 365 Päivää. Kyseessähän on siis tukholma syndroomaan ja pehmopornoon nojaava Netflixiin ilmestynyt tekele. Mikä minua eniten tässä taisi ärsyttää huonon käsikirjoituksen yms lisäksi, oli naiselle kirjoitettu miehen tahtoon alistuva rooli, mikä oli aiheuttaa minulle aneurysman.  Mielestäni olisi jopa häpeällistä kutsua tätä elokuvaksi, pikemminkin kyseessä on kaksituntiseksi venytetty fanfictio-video Fifty Shades of Greystä sisältäen surkeita, epäuskottavia sekä tahattoman koomisia hahmoja ja tapahtumia. Mieluummin tuijottelisin Twilighteja tai Fifty Shadesia ruudulta kuin tällaista syöpää.

Lue arvosteluni tästä.

9. MULAN

Odotukseni eivät edes olleet korkealla, ja silti Mulan päätyi isoksi pettymykseksi. Sillä olisi potentiaalia olla kaunis ja eeppinen, mutta sen sijaan se on harmillisen ontto, mitäänsanomaton ja unohdettava. Hahmot ovat hyvin epäonnistuneita: pahis on tylsä, uusi noitahahmo typerä ja itse Mulan täydellisyyteen asti tylsä. Animaatioversiossahan Mulan käy merkittävää hahmokehitystä läpi oppien rohkeammaksi, älykkäämmäksi ja löytämään oman polkunsa. Uusintaversiossa taas Mulan omaa jotain supervoimia, mitkä tekevät toimintakohtauksista ajoittain jopa lapsellisia ja naurettavia. Mitenkään realistisemmaksi tai aikuismaisemmaksi tätä ei voi sanoa toisin kuin piirrettyä, vaikka Mushu-lohikäärme puuttuukin. Huomasiko kukaan muu, että taistelukohtauksissa ei tainnut edes veri lentää? Piirretyssä taas Mulan saa miekasta haavan kylkeensä, ja katsojalle näytetään verta, mikä on minusta vain ihan luonnollista. On siis aika epäselvää, että mikä on tämän live action version kohdeyleisö.

Lue arvosteluni tästä.

8. REBECCA

Tämä tuli katseltua läpi jotenkin puolivahingossa. Mitään kunnon analyysiä en osaa siitä tehdä, sillä kyseessä oli hyvin tylsä, sekava ja unohdettava elokuva. Vika oli varmastikin käsikirjoituksessa, sillä tarinassa ei ollut minkäänlaista terää ja hahmot olivat aika pohjustamattomia. Rebeccasta on alunperin vuonna 1940 ilmestynyt elokuva, eli tämä on kai sen uusintaversio. Alkuperäistä teosta en ole nähnyt, joten en osaa kommentoida siitä mitään.

7. CHILDREN OF THE SEA (2019)

Tämä anime-uutukainen oli hyvin erikoinen tapaus. Children of the sea oli nimittäin hyvin sekava, outo ja hiukan puuduttavakin. Siinä ei tuntunut olevan minkäänlaista selkeää juonta, tapahtumia vain sattui ja hahmojakin tupsahti mukaan kuin tyhjästä. Tarina vaikutti kantavan sisällään ympäristöteemaa, mutta se ei onnistunut olemaan puhutteleva tai selkeä. Animaatiotyylikään ei saanut minussa mitään isoja vau-efektejä aikaan, vaikka se ihan nättiä olikin. 

Lue arvosteluni tästä.

6. TO ALL THE BOYS: P.S. I STILL LOVE YOU

Kun To all the boys I've loved before (2018) ilmestyi Netflixiin, katsoin sen heti. Kyseessä oli yllätyksekseni oikeinkin mainio ja piristävä teiniromanssileffa. Kun sille ilmestyi jatko-osa, katsoin sen tietenkin heti. Valitettavasti se ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, sillä se lähti kuluttamaan jo useasti nähtyjä genrensä kliseitä. Tuo kaava "tyttö jättää poikaystävän ja tapaa toisen pojan" on niin ennalta-arvattavaa ja jopa ärsyttävääkin seurattavaa, sillä katsojana kuitenkin tietää, kuinka tarina tulee päättymään. Olihan ensimmäisessäkin leffassa toki ennalta-arvattavuutta, mutta ei kuitenkaan huonossa mielessä. 

5. A WHISKER AWAY

A Whisker Away ilmestyi Netflixiin kesäkuussa. Ja koska kyseessä on tosiaan Netflix-anime, ei siltä luonnollisestikaan mitään huippulaatua odottanut. Kyseessä oli lopulta ihan jees elokuva, vaikka sen päähenkilö hieman ärsyttävyyden rajoilla keikkuikin. Juoni oli aika ennalta-arvattava, ja fantasiamaailmaa olisi voitu omaan makuuni syventää enemmän ja tehdä mielenkiintoisemmaksi. Myös pahiksessa olisi riittänyt hiomista. Kaiken kaikkiaan aikalailla kerran katsottava anime, joka jätti lopulta kuitenkin ihan positiivisen maun suuhun.

Lue arvosteluni tästä.

4. I'M THINKING OF ENDING THINGS

Tämä syksyllä Netflixiin ilmestynyt kummajainen on jakanut aika rajusti mielipiteitä yleisön keskuudessa. Siksi aluksi pelkäsinkin, että se ei oikein olisi minun juttuni. Lopulta kyseessä olikin erittäin mielenkiintoinen vaikka hyvin sekavakin leffa. Jos en olisi myöhemmin etsiskellyt netistä mm. selityksiä juonesta, olisi elokuva saattanut jäädä hieman negatiivisempana kokemuksena mieleen. Viimeinen kolmannes meni tosin omaan makuuni turhan överiksi ja oudoksi, mutta muuten ihan positiivinen ja ajatuksiakin herättävä leffa I'm thinking of ending things on.

3. ETEENPÄIN

Eteenpäin on huumorintajuinen ja seikkailuhenkinen tarina veljeksistä. Se tarjoaa sopivassa määrin jännitystä ja huumoria, ja etenkin lopussa jopa liikuttavia hetkiä. Hieman sujuvampaa juonta jäin elokuvalta kaipaamaan, sillä etenkin lopun ryminöintitaistelu on omaan makuuni turhan venytetty. Parhaimmillaan elokuva onkin ehdottomasti silloin, kun se keskittyy syventämään veljeshahmoja. Ihan suosikkieni joukkoon ei elokuva Pixarilta yllä, vaikka se oikein hyvä onkin.

Lue arvosteluni tästä. 

2. WEATHERING WITH YOU (2019)

Makoto Shinkai tunnetaan parhaiten vuonna 2016 ilmestyneestä elokuvasta Your name. Kyseisen leffan fanina odotin tietenkin malttamattomana Weathering with you:ta, ja menin katsomaan sen elokuvateattereihin keväällä. Aluksi en ollut aivan varma, mitä mieltä siitä olisin, sillä elokuva tuntui aika sekavalta ja muistutti mielestäni liikaa Your namea. Toisella katselukerralla suhtauduin siihen enemmän avoimin mielin, ja leffa pitikin minut tiukasti otteessaan alusta loppuun asti ja onnistui jopa herättämään minussa tunteita. Lopulta siis pidin elokuvasta paljonkin, ja sitä on tullut ihan uudelleenkin katseltua läpi. Juonessa on toki heikkouksia, mutta siitäkin huolimatta Weathering with you iski minuun.

Lue arvosteluni tästä.

1. SOUL - SIELUN SYÖVEREISSÄ

Soul on Pixarin muista klassikoista poiketen yllättävän kypsä elokuva, vaikka siinä paljon komediallisia hetkiä onkin. Se nimittäin suhtautuu teemoihinsa jotenkin vakavammin ja aikuismaisemmin verrattuna aiempiin Pixarin elokuviin. Juonensa puolesta leffa ei ehkä ihan isoja yllätyksiä tuonut pöytään, mutta se onnistui silti olemaan ajatuksia herättävä, nokkela ja koskettava. Hahmot ovat erinomaisia, ja heihin pystyy samaistumaan helposti. Ihan Pixarin kärkijoukkoon ei Soul minulla yllä (mitä ovat tällä hetkellä ainakin Inside Out, Wall-E ja Toy Story 3), mutta se pääsee kyllä helposti Top 10:een.

Lue arvosteluni tästä.

Top 10 luetuimmat arvostelut kuluneen vuoden aikana

Vielä näin muutaman päivän verran myöhässä kaikille lukijoille: Hyvää Uutta Vuotta 2021!

Melkein vuoden ajan olen blogini kimpussa ehtinyt olla (helmikuussa blogini täyttää 1 vuotta!), joten sitä voisi koota listan tähän mennessä luetuimmista arvosteluista. Se olikin yllättävän mielenkiintoista mutta tarkkuutta vaativaa puuhaa (joidenkin arvosteluiden kohdalla on nimittäin ihan pieniä eroja näyttökerroissa). Muutama listalle päässyt postaus kyllä yllätti minut. 

Ennen listauksen aloittamista: Kiitos kaikille lukijoille!

10. TULIKÄRPÄSTEN HAUTA

9. POCAHONTAS

8. PERFECT BLUE

7. TYTTÖ, JOKA HUUSI SUTTA

6. ALADDIN (2019)

5. KISSOJEN VALTAKUNTA

4. LIIKKUVA LINNA

3. HENKIEN KÄTKEMÄ

2. WEATHERING WITH YOU

1. 365 PÄIVÄÄ

Omia ajatuksiani listasta:

Numero 1 ei tullut minään yllätyksenä minulle, hahah. Kyseinen leffa oli ilmestyessään ja tuntuu yhä olevan melkoinen kohu. Yllättäen anime-elokuvia on luettu paljon, mutta pääsi sitä animaatioiden joukosta sentään yksi disney elokuva (Pocahontas) listalle mukaan! Ajankohtaisimmat filmit lienee olleet 365 Päivää, Weathering with you sekä Tyttö, joka huusi sutta. 

Jos saisin valita listaltani vain yhden filmin jota suositella, se olisi ehdottomasti Perfect Blue! Jotenkin tuntuu, että tuo animaatiohelmi on aika piiloon jäänyt, tai ainakaan kovin usein ei kukaan siitä tunnu tietävän mitään. Kyseessähän on siis edesmenneen Satoshi Konin (1963-2010) ohjaama psykologinen anime-elokuva vuodelta 1997. Uskallan väittää, että Satoshi Kon on Hayao Miyazakin ohella parhaimpia animeohjaajia Japanissa. Mutta toisin kuin monet Hayao Miyazakin teokset, Satoshi Konin elokuvat ovat ihan sataprosenttisesti aikuisille suunnattuja, eivätkä siis tosiaankaan sovellu mihinkään koko perheen leffailtaan. Perfect Blue on myös todellinen merkkiteos, sillä esimerkiksi Darren Aronofsky on ottanut siitä vaikutteita elokuvaansa Black Swaniin. 

Arvostelu: 365 päivää (365 Dni)

365 PÄIVÄÄ

Ohjaus: Barbara Bialowas, Tomasz Mandes 

Pääosissa: Michele Morrone, Anna Maria Sieklucka

Genre: draama, romanssi, erotiikka

Kesto: 1h 54min

Ikäraja: 16

365 päivää (365 Dni) on paljon kohua herättänyt uutuuselokuva, joka perustuu samannimiseen Blanka Lipinskan trilogiaan. Se on yllättäen ollut kovastikin Netflixin katsotuin elokuva, mutta vähässä määrin uskoin, että se olisi kuitenkaan kovin laadukas. Sen IMDb-arvosana on nimittäin harvinaisen huono: 3.5, ja sen prosenttiarvo Rotten Tomatoesilla on naurettavat 0%. Tiesin siis jo ennen kuin lähdin tätä katsomaan, että saatan pahastikin järkyttyä, jos aivan äärimmäistä roskaa katsoo. Ja niinhän siinä sitten kävi. 

Tarinan keskiössä on siis mies ja nainen, jotka ovat jossain samankaltaisessa asemassa kuin Twilightin Edward ja Bella. Jotakin yhtymiä Fifty shadesiinkin ilmeisesti on, mutta en oikein muista kyseisestä leffasta paljoa, koska se oli niin tylsä. Siispä Twilight on minulle se, joka helpommin tästä mieleen tulee. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan vain stalkata, vaan todellakin kidnapataan nainen, ja yritetään saada hänet rakastumaan itseensä 365:ssä päivässä. Siitä taas alkoi jo vahvat vibat tukholma syndroomaan ja jossakin määrin Kaunottareen ja hirviöön: "En ole se hirviö, jona minut näet". Tai jotain sinnepäin miespäähenkilö totesi.

Joskos nyt aloittaisi siitä, kuinka uskomattoman epäuskottavasti tämä näyttelijäkaarti hommansa hoitaa. Päänaishahmo-Lauraa esittävä Anna Maria Sieklucka on niin huono näyttelijä, että en voinut ottaa häntä missään vaiheessa tosissani. Hän toki olevinaan jotenkuten hangoittelee vastaan mainiten, että ei ole esine. Silti hänen käyttäytyminen ja tyhjät reaktiot todistavat jotain aivan muuta. Hän ei edes vaikuta lainkaan ahdistuneelta tilanteissa, joissa kuka tahansa normaali ihminen olisi panikoitunut: kohtaus, jossa hän on siepattuna; kohtaus, jossa kidnappaaja aikoo raiskata hänet. Itse hahmokin on aivan yhtä kamala. Hän vaikuttaa vain täysin pinnalliselta, jolla ei ole minkäänlaista itsekunnioitusta tai maalaisjärkeä. Jopa jo elokuvan ensimmäisen puoliskon aikana hän töllistelee kiinnostuneena kidnappaajan alastonta vartaloa sekä kalua. Leffa siis yrittää saada katsojan ihannoimaan hottista sieppaajaa, jonka vartalo on lihaksikas, iho täynnä tatuointeja, mitään ei puutu. Itseäni asetelma onnistuu kuitenkin vain ällöttämään. Oli sitten ulkoapäin mitä tahansa, niin sieppaaja on sisältä ainakin tässä tapauksessa vain täynnä roskaa. Siinä elokuvan moraali onkin juuri päinvastainen kuin Kaunottaressa ja hirviössä. Tämä leffa nimenomaan opettaa, että jos sinut siepataan ja sieppaajasi on hottis, ei sinulla ole mitään hätää.

Päämieshenkilö-Massimoa näyttelevä Michele Morrone on jokseenkin ihan uskottava, mutta silti melko naurettava. Hänen tarkoituksena on ilmiselvästi vain saada teinitytöt kiihottumaan upealla vartalollaan. Jo elokuvan alussa lievästi pohjustettu motiivi kidnappaamiseen on mielestäni hyvin ontto. Se onnistuu vain tekemään Massimosta hahmona vieläkin tyhjäpäisemmän oloisen, kuin mitä tämä muutenkin jo on. Nauroin aina, kun Massimo sanoi vakiodialoginsa "Are you lost baby girl?". Minusta muutenkin koko dialogi ja hahmojen reaktiot ovat niin korneja, että voisiko tämä enää pahemmaksi mennä. 

Lauran ja Massimon tukholma syndrooman kaltainen romanttinen suhde on hyvin epäuskottava ja vailla kunnon pohjaa. Laura rakastuu siis kyseiseen mieheen, kun tämä pelastaa hänet hukkumiselta. Okei. Sitten harrastellaan seksiä kera taustalla pauhaavan musiikin vuorotellen veneen huoneessa ja kannella niin kauan aikaa, että siinä alkaa katsojana jo hieman haukottelemaan. Luulin oikeasti, että edes niihin seksiosuuksiin olisi panostettu. Todellisuudessa ne ovat hyvin pehmoja. Fifty shadesista sentään mieleeni jäi jotenkuten se, että pornous oli melko synkästi toteutettua. Tässä tekeleessä pornokohtaukset ovat kuitenkin hyvin tylsiä. Olen nähnyt parempaa ja uskottavampaa seksiä jopa joissakin draamaelokuvissa, herran jestas.

Kaiken kaikkiaan 365 päivää on aivan järkyttävän surkea elokuva. Se saattaa hyvinkin olla tällä hetkellä huonoin elokuva, mitä olen ikinä nähnyt. Yksikään näyttelijä ei ota jo valmiiksi onttoja hahmojaan tosissaan, miksi koko tarinaa jo siltä kantilta ei voi missään kohtaa uskoa. Itse tarinakin on silti aivan kammottavan surkea. Se on hyvin kliseinen, ennalta-arvattava ja epäuskottava.  Välillä jopa keittelin sellaista ajatusta mielessäni, että Laura vain teeskentelisi rakastunutta ja seksihaluista ansaitakseen Massimon luottamuksen, minkä seurauksena hän voisi paeta. Mutta ei. Laura on hyvin sinisilmäinen, pinnallinen ja yksi huonoiten kirjoitetuista naishahmoista, mitä olen kuuna päivänä elokuvissa nähnyt. Joudun silti myöntämään, että elokuva oli niin huono, että se sai minut kyllä useaan otteeseen nauramaan. Pään pudistelua ja silmien pyörittelyä tapahtui silti enemmän, joten en voi antaa edes niistä ironisista nauruista tälle plussaa. Muutenkin elokuvan moraali on aivan ällöttävä. Jos ei mitään muuta hyvää, niin ainakin osaa takuulla arvostaa monia muita elokuvia enemmän tämän katsomisen jälkeen.

Edit: Moni voisi ajatella tällaisten tekeleiden toimivan fantasiana, miksi koko elokuvaa voisi siltä kantilta olla ottamatta vakavasti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että edes fantasiana 365 päivää ei toimi. Sen verran silmille syöpää aiheuttavaa sen huono käsikirjoitus, näytteleminen sekä dialogi on. Hyvä kun edes hädin tuskin pystyin sen katsomaan loppuun asti. Niin kivuliasta katsottavaa se kaikessa surkeudessaan ja naurettavuudessaan on.

 

Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com