Näytetään tekstit, joissa on tunniste zootropolis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste zootropolis. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. syyskuuta 2020

Top 10 Disneyn revival era/uudestisyntymiskauden elokuvat

Koska pidän Top-listojen tekemisestä, niin miksenpäs tekisi Top-listaa Disneyn "revival era"-elokuvista, kun olen melkein ne kaikki arvostellutkin yhtä lukuunottamatta (Nalle puhin elokuvaa en ole arvostellut). Tosin olen huomannut, että se ilmeisesti hieman vaihtelee, lasketaanko Bolt tähän kauteen mukaan vai ei. Melko usein tähän kauteen on laskettu 10 elokuvaa Prinsessa ja sammakosta ihan viimeisimpään eli Frozen II:een asti. Aion siis laittaa mieluiseeni järjestykseen nuo leffat.

Olen hieman mietiskellyt, että miksikäs tätä "revival era"-kautta pitäisi kutsua suomeksi, mutta eiköhän tuo "uudestisyntymiskausi" nimike kelpaa. 

10. BIG HERO 6


Big Hero 6 ei valitettavasti iskenyt minuun ollenkaan. Se vaikutti aluksi melko lupaavalta, mutta muuttui aina vain tylsemmäksi ja tylsemmäksi loppua kohden. Huumorikin oli aika kehnoa (lukuunottamatta Baymaxia), enkä oikein pitänyt yhdestäkään sivuhahmosta. Yritin antaa leffalle toisen mahdollisuuden, mutta kun en tykkää niin en tykkää. Ei kai sille vain voi mitään. Ehkä en vain kuulu tämän tekeleen kohdeyleisöön.

9. FROZEN II


Frozen II oli aika outo elokuva. Siinä ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Se tietynlainen pääfokus ja juoni puuttuivat tyystin, miksi koko homma vain lässähteli. Olen katsonut sen vain kerran, joten ainahan voi pieni mahdollisuus olla, että se tuntuisi kivemmalta toisella katselukerralla. Sen verran tyhjä olo tästä jäi, että ei se paljoa ole kutsumassa minua luokseen.

8. RÄYHÄ-RALF VALLOITTAA INTERNETIN


Räyhä-Ralf valloittaa internetin on aika tasoissa Frozen II:n kanssa. Tämä pääsi kuitenkin korkeammalle, koska se oli sentään suht selkeästi tehty kokonaisuus, vaikka sen juoni jäikin melko huteraksi. Lisäksi se tarjosi ihan hyviä opetuksia koskien ystävyyttä ja internetiä. Leffa oli kuitenkin aika tylsä, huumori ei-niin-iskevää ja hahmojen toteutuksiinkaan en ollut aivan tyytyväinen. 

7. NALLE PUHIN ELOKUVA


En ole tehnyt arvostelua tästä elokuvasta, mutta olen katsonut sen kerran. Nalle Puhin elokuva oli ihan hauska ja viihdyttävä leffa, mutta jostain syystä se ei oikein pidemmänpäälle jäänyt mieleeni. 

6. VAIANA


Vaiana on oikein mainio elokuva. Se jää kuitenkin omaan makuuni turhankin kevyeksi ja lähinnä huumoripainotteiseksi leffaksi. Mukana olisi saanut olla enemmän jännitystä ja hieman synkkyyttä, niin olisin saattanut tykästyä siihen vielä enemmänkin. Kaikki muu nimittäin sitten onkin oikein onnistunutta, erityisesti animaatiotyyli ja musiikki. Juonen kannalta jotain uutta ideaa olisi myös saanut olla mukana, vaikka ei kaavamaisuus leffaa millään tavoin tylsistytä.

5. FROZEN


Muistan vieläkin, kun katsoin Frozenin ensimmäisen kerran hyvin ennakkoluuloisena vuoden 2014 keväällä. Leffa kuitenkin yllätti minut todenteolla positiivisesti! Sen musikaalinumerot ovat erinomaisia, ja juoni onnistui olemaan yllättävä. Ja käsitelläänhän leffassa mukavasti erilaisuutta ja sisaruussuhdetta. Miinuksena pidän leffassa sitä, että Elsa ei saa hahmona tarpeeksi syvyyttä alleen. Anna ja Kristoff ovat kuitenkin erinomainen parivaljakko, mikä on minulle iso plussa leffassa.

4. KAKSIN KARKUTEILLÄ


Kaksin karkuteillä on mahtava elokuva! Se sisältää paljon huumoria, seikkailuntuntua sekä mukaansatempaavan juonen. Aiemmin leffan laulut eivät olleet mielestäni kovin mieleenpainuvia, mutta nykyään pidän niistä kovastikin. Lisäksi ovathan leffan hahmot ihan parhaita, erityisesti Maximus ja Flynn varastavat aina show'n hauskuudellaan.

3. RÄYHÄ-RALF


Räyhä-Ralf oli minulle erittäin positiivinen yllätys! Katsoin sen ensimmäisen kerran vuosi sitten, eli hieman myöhässä. Ja kuin ihmeen kaupalla siitä tuli yksi suosikeistani disneyltä. Hahmot ja juoni ovat loistavia, ja huumoria ja lämminhenkisyyttä piisaa. Vaikka pahis oli ennalta-arvattava, niin häneen liittyvä lopussa paljastuva seikka onnistui yllättämään minut. 

2. ZOOTROPOLIS


Zootropolis onnistui kyllä lyömään minut aivan ällikällä! Sen juoni oli suht ennalta-arvaamaton ja hahmot erittäin laadukkaasti luotuja. Erityisesti Judyssa ja Nickissä on monipuolista persoonaa ja syvyyttä, miksi heihin on helppo samaistua. Leffa oli yllättävän syvällinen ja onnistui menemään pahasti tunteisiini. Lisäksi se käsitteli nokkelasti ennakkoluuloja ja stereotypioita, mitä ei voi kuin kehua. 

1. PRINSESSA JA SAMMAKKO

Prinsessa ja sammakko on aivan ihana elokuva! Tämä ja Zootropolis kilpailevat aika kiivaasti ykkössijasta keskenään, mutta jokin tässä filmissä tuntuu vievän voiton. Leffa on myöskin kestänyt eniten katselukertoja tämän kauden elokuvista, joten jo yksinään se oikeuttanee Prinsessa ja sammakon sijainnin ykköseksi. Pidän todella paljon päähahmo Tianasta, sillä koen hänet hyvin samaistuttavaksi. Myös Naveen on erittäin hyvin onnistunut hahmo, ja pidän siitä kuinka hän ja Tiana kehittyvät tarinan aikana täydentäen toisiaan. Ja tietysti rakastan leffan jazz-tyylistä musiikkia todella paljon!


Mihin järjestykseen te laittaisitte disneyn revival eran elokuvat?


torstai 20. elokuuta 2020

Arvostelu: Zootropolis ~ Eläinten kaupunki (2016)

ZOOTROPOLIS

ELÄINTEN KAUPUNKI

Ohjaus: Byron Howard, Rich Moore, Jared Bush
Pääosissa: Ginnifer Goodwin, Jason Bateman, Idris Elba, Jenny Slate, Nate Torrence, Bonnie Hunt, Don Lake
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 48min


Zootropolis -Eläinten kaupunki (Zootopia) on vuonna 2016 ilmestynyt Disneyn 55. klassikkoelokuva. Itse en jostain syystä nähnyt elokuvaa sen ilmestymisvuotenaan, vaan katsoin sen ensimmäisen kerran vasta ihan muutama kuukausi sitten. Olen kyllä ollut joidenkin disney ja pixar elokuvien kanssa hieman jäljessä, heh heh...

Tarinan keskiössä seurataan Judy-pupua, joka on jo lapsesta asti haaveillut poliisin urasta. Maaseudulla, josta hän on kotoisin, ei kuitenkaan uskota hänen kykenevän siihen. Aikuisena Judy kuitenkin suuntaa nokkansa kohti Zootropolista: kaupunkia, jossa kaikenlaiset eläimet elävät sovussa ja tasa-arvossa. Tai niin ainakin hän uskoo. Aloitettuaan poliisin hommat järkätään hänelle kuitenkin vain parkkipirkon hommia eikä suinkaan etsintätöitä. Judy on nimittäin pupuna pienikokoinen, eivätkä suurikokoisemmat eläimet usko hänen kykyihinsä vähätellen häntä. Sama vähättely siis jatkuu kuin lapsenakin, mikä on hieman surullista seurattavaa. Judyn sisällä on kuitenkin vahva yritteliäisyyden halu, eikä hän ole helposti luovuttavaa tyyppiä. Myöhemmin mahdollisuus ryhtyä kunnon töihin avautuu hänelle, ja työkumppanikseen Judy värvää viekkaan oloisen ketun nimeltä Nick, jonka hän oli jo aikaisemmin tavannut.


Elokuva kertoo siis ainoastaan nisäkkäistä ja heidän kaupungistaan Zootropoliksesta. Ihmisiä ei tarinaan kuulu lainkaan. Nisäkkäät ovat kuitenkin tietyllä tapaa hyvin ihmismäisiä. Erityisesti päähahmot Judy sekä Nick ovat suorastaan uskomattoman hyvin luotuja hahmoja, sillä katsoja pystyy helposti samaistumaan heihin. Hahmoissa on nimittäin yllättävän paljon syvyyttä, mihin en ole kovin usein disney elokuvissa törmännyt. Judy on hyvin sisukas ja periksiantamaton nainen, jolla riittää alamäkiä matkansa varrella. Suuren unelman tavoittaminen ei ole helppoa, ja läpi käytävä matka vaatii hahmokehitystä, mikä onkin mainiosti toteutettu. Nick taas esitetään hyvin rentona sekä ovelana kettuna, joka kantaa kuitenkin sisällään melko suuriakin menneisyyden haavereita. Hän pyrkii olemaan näyttämättä tunteitaan, eli on melko päinvastainen tapaus verrattuna avoimesti tunteelliseen Judyyn. Erityisesti pidän heidän välisen ystävyyden kehittymisestä, mikä on todella kauniisti ja uskottavasti toteutettu.

Tarina on täynnä etsintä-jännitystä, itsetunnon käsittelyä sekä taistelua ennakkoluuloja ja stereotypioita vastaan. Ennakkoluulot on mielestäni onnistuttu muodostamaan elokuvassa todella nokkelasti: esimerkiksi kettujen oletetaan olevan ainoastaan ovelia valehtelijoita ja pupujen söpöjä tyhmyreitä. Pedot ja saaliseläimet pyrkivät elämään kaupungissa tasa-arvoisesti, mutta aina se ei tunnu sujuvan mutkitta. Etenkin kun epäilyttäviä petojen käyttäytymishäiriöitä alkaa ilmetä, on nisäkkäiden yhteishenki horjua. 

Elokuva on yllättävän montaa asiaa yhtä aikaa: humoristinen, synkkä, jännittävä ja jopa koskettava. Olen yleensä kokenut disney elokuvat sellaisiksi, että ne eivät juuri tunteisiini kunnolla mene (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta)Zootropolis oli kuitenkin yllättävän aidosti koskettava tapaus. Erityisesti kohtaus, jossa käydään Nickin takauma läpi, tuntui sydämessäni jotenkin kovasti. Toinen todella koskettava kohtaus on mielestäni se, jossa Nick ja Judy selvittelevät välejään. Yllätyin tosiaan myös siitä, kuinka synkkä ja jännittäväkin tarina on. Se tekee elokuvasta kokonaisuudessaan hyvin monipuolisen pakkauksen: saa jännittää, nauraa ja tunteilla. Erityisesti hulvaton kohtaus on se, jossa pääkaksikko asioi laiskiasten toimistossa. Lisäksi elokuva on helposti yksiä kypsimpiä disneyltä, sillä sen teemat puhuttelevat mitä luultavimmin hieman vanhempia katsojia.


Elokuvan heikoimmaksi lenkiksi koen twist-pahiksen (kyllä, jälleen yhdessä uudemmassa disney leffassa on twist-pahis), joka kyllä sinällään tuli yllätyksenä minulle, mutta jäi hieman ontuvaksi. Muutenkin pidin elokuvasta omassa asetelmassaan ennakkoluuloineen ja hahmokehityksineen niin paljon, että en edes olisi kaivannut tähän mitään pahista. Koko pahis on siis mielestäni jopa aika turha, ja disney olisikin jo vihdoin ja viimein saanut tehdä rohkean teon: heittää yksitoikkoiset pahikset kylmästi alamäkeen.

Visuaaliselta puoleltaan Zootropolis on aivan upea. Maisemat yksityiskohtineen ruokkivat silmiäni mukavasti. Musikaali ei elokuva ole, vaan sisältää taustamusiikkia välillä. Pidänkin kovasti alussa kuultavasta laulusta Try everything, jonka esittää Shakira. 

Kehua haluan vielä antaa Judyn ääninäyttelijästä, Ginnifer Goodwinista, joka suorittaa roolinsa aivan mahtavasti. Olen muutenkin aina pitänyt kyseistä näyttelijää lahjakkaana, ja hän todellakin sopii tunteellisen pupun rooliin mainiosti. 

Zootropolis on todella upeasti onnistunut elokuva. Se on erittäin älykäs ja syvällinen leffa, miksi sitä ei edes oikein uskoisi disneyn teokseksi. Se on myös yksi niistä harvoista disney elokuvista, joka on puhutellut minua näin aidosti. Päähahmot Judy ja Nick ovat helposti parhaimmiten ja laadukkaimmin luotuja persoonia, mitä kyseiseltä studiolta voikaan löytyä. Heihin on helppo samaistua, sillä he ovat hyvin ihmismäisiä, ja muutenkin heidän alamäkensä koskettavat aidosti. Heikoimman lenkin vetää pahis, johon liittyvä twisti jäi omaan makuuni hieman ontuvaksi. Muuten kyseessä on erittäin laadukas animaatio, jota ei voi kuin suositella kaikille. Toivottavasti disney tekee tulevaisuudessakin yhtä hyviä elokuvia.











Elokuvan tiedot: www.imdb.com