Top 8 Disneyn hopeakauden elokuvat

Disneyn klassikoista kirjoittaminen on minulla nyt kyllä tosiaankin tainnut vaihtua arvosteluista Top-listoihin. Ehkäpä pidän lopulta enemmän listojen luomisesta, sillä yhden arvostelun kirjoittaminen vie melko paljon aikaa. Etenkin kun kirjoittelen tänne blogiini sen verran mitä opiskelujen ohessa ehdin ja jos vain ideoita löytyy. Tosin eipä sitä olekaan arvostelematta tältä listalta kuin sijoilla 4. ja 2. olevat elokuvat, ja kultakauden leffoista minulla on arvostelematta Dumbo ja Fantasia. Kaikki renesanssiajan filmit taas olen arvostellut. Disney revival era-listalla ainoastaan Nalle Puh on sellainen, jota en ole arvostellut.

 
Mutta jaarittelut sikseen, haluan ehdottomasti jatkaa tätä Disneyn klassikoiden paremmuusjärjestykseen laittamista kausittain! Syynä yksinkertaisesti se, että se on paljon helpompaa kuin että laittaisi kaikki klassikot (joita on tällä hetkellä 60) järjestykseen. Tällä kertaa on vuorossa Disneyn hopeakauden elokuvat. Disneyn hopeakauteen kuuluvat Tuhkimo, Liisa Ihmemaassa, Peter Pan, Kaunotar ja Kulkuri, Prinsessa Ruusunen, 101 Dalmatialaista, Miekka kivessä ja Viidakkokirja.

8. MIEKKA KIVESSÄ

Miekka kivessä on seuraavan leffan kanssa ainoat hopeakauden klassikot, joita en ole nähnyt lapsena. Nostalgiavaikutus siis puuttuu kokonaan. Miekka kivessä on mielestäni valitettavan kehno disneyelokuva: siitä nimittäin tuntuu puuttuvan juoni kokonaan, ja leffa tuntuu alkavan kunnolla vasta loppupuolella, kun se jo sitten loppuu. Huumoria kyllä teoksesta löytyy, etenkin Merlinin ja Matami Mimmin taistelu oli viihdyttävää katsottavaa. Mutta kokonaisuutena kyseessä on yksiä tyhjimpiä disneyleffoja, eikä minua huvittaisi katsoa sitä toista kertaa.

7. VIIDAKKOKIRJA

Kun monia disney-klassikoiden listauksia katselee, niin hyvin monesti Viidakkokirja on niissä melko korkealla, jopa Top 10:ssä. Itse en oikein ymmärrä, mikä tässä leffassa niin hienoa on. Vai voisiko se sitten johtua nostalgiasta monen disneyfanin kohdalla? Olen tosiaan nähnyt Viidakkokirjan vasta aikuisena, ja olen ekasta katselukerrasta lähtien pitänyt sitä vain oikein kelpona. Siinä riittää hauskoja hetkiä, siinä on pääosin hyviä lauluja, ja hahmot itse Mowglia lukuunottamatta jaksavat kiinnostaa. Kuitenkin sisältöön mahtuu muutamia melko tylsiäkin hetkiä, ja pahis Shere Khanin toteutus voisi olla hieman synkempikin.

6. LIISA IHMEMAASSA

Muistelen katsoneeni tätä leffaa tosi monestikin lapsena. Silti siinä myöskin oli paljon ärsyttävyyksiä, etenkin pahiksena toimiva Hertta kuningatar on mielestäni yksiä ärsyttävimpiä disneyhahmoja. Nyt aikuisena siedän leffan ärsyttävyyksiä kuitenkin paremmin, ja löytyyhän sitä Hertta kuningattaren puolelta ihan huvittaviakin juttuja. Pääosin pidän Liisa Ihmemaassa-elokuvaa oikein viihdyttävänä klassikkona, mutta mitään isoa suosikkia siitä ei ole minulle muodostunut.

5. TUHKIMO

Tuhkimo on hopeakauden leffoista sellainen, josta haluaisin pitää enemmänkin. Muut hahmot kuin itse Tuhkimo tuntuvat saavan enemmän ruutuaikaa, mikä haittaa leffan sujuvuutta välillä. Etenkin hiiret ja Lucifer tuntuvat vievän liikaakin huomiota itse olennaisesta. Sen sijaan Kuningas ja Suurherttua ovat oikein mainioita hahmoja ja hauskaa seurattavaa. Prinssi jää harmillisesti yhtä ontoksi kuin Lumikissakin. Tuhkimo itse on kuitenkin suosikkini vanhemmista disney-prinsessoista, koska hänellä on jo selvästikin enemmän luonnetta, mikä tekee hänestä Lumikkia ja Auroraa samaistuttavamman.

4. KAUNOTAR JA KULKURI

Kaunotar ja Kulkuri on oikein viehättävä tarina kahden koiran välisestä romanssista. Leffassa ei oikeastaan niinkään tunnu olevan juonta, vaan hahmot vain oleskelevat ja tekevät asioita. Kaunotar itse on mielestäni oikein onnistunut hahmo, ja etenkin pentuna hän on suloinen! Hänen ja Kulkurin romanssi on toteutettu yllättävänkin realistisen tuntuisesti, sillä se ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Leffan spagettikohtaus on todella romanttinen, ja samaan aikaan taustalla soiva Bella notte on kaunis ja tarjoaa ihanat kylmät väreet.

3. PRINSESSA RUUSUNEN

Prinsessa Ruusunen on ehdottomasti hopeakauden elokuvista kaikista taiteellisin sen upean animaatiotyylin ja hienon musiikin ansiosta! Tuntuu hassulta, että pikkutyttönä en oikein pitänyt siitä, mutta tässä nyt sitten kuitenkin sijoitan sen jopa näin korkealle. Prinsessa Ruusunen on itse asiassa tällä hetkellä suosikkini vanhemmista prinsessaleffoista, koska sen kerronta on Lumikkiin ja Tuhkimoon verrattuna sujuvampaa, ja turhat kohelluskohtaukset on jätetty minimiin. Silti tästäkin leffasta löytyy miinuksensa: Aurora ei ole päähahmona kovin kummoinen, ja tarinan romanssi on hyvin kiirehditty. Satuna Prinsessa Ruusunen on kuitenkin viehättävä ja tunnelmallinen, ja Pahatar on oikein onnistunut pahis. Mainiota huumoria mukaan tuovat haltiatarkummit sekä kuninkaat.

2. 101 DALMATIALAISTA

Pidin 101 Dalmatialaisesta lapsena, ja pidän siitä yhä oikein paljon. Kyseessä on vain yksinkertaisesti yksiä viihdyttävimpiä disneyleffoja, koska siitä löytyy mainiosti huumoria ja jännitystä. Pahiksena toimiva Cruella De Vil on erittäin onnistunut, etenkin tämän pahislaulu Rogerin esittämänä on aina huvittavaa seurattavaa. Tietysti myös itse Anita ja Roger ovat oikein hurmaava pari. Eläinhahmot Pongoa lukuunottamatta eivät ole kovin muistettavia, mutta toimivat silti tarinassa hyvin. 

1. PETER PAN

Joudun myöntämään, että ellei minulla olisi niin vahvaa nostalgista sidettä Peter Paniin, se tuskin olisi ykkösenä. En kuitenkaan mahda itselleni (enkä sisäiselle lapselleni) mitään. Voisin silti kuvitella että ilman nostalgiaakin nauttisin tästä: kyseessähän on yksiä hauskimpia disneyleffoja etenkin Kapteeni Koukun ansiosta! Lisäksi tässä filmissä on vain sitä todellista disneytaikaa. Haaveilin aina lapsena että osaisin lentää kuten Peter Pan, ja että pääsisin itsekin Mikä-Mikä-Maahan. Löytyyhän sitä leffasta etenkin nyt aikuisena heikkouksiakin: itse Peter ja muutama muu hahmo nimittäin onnistuvat olemaan välillä melko ärsyttäviä. Kapteeni Koukku taasen taitaa olla nykyään suosikkihahmoni leffasta, ja kyseessä onkin yksi suosikkipahiksistani. 

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn hopeakauden elokuvat?

Kuvat: www.imdb.com

Arvostelu: Liisa Ihmemaassa ~ Alice in Wonderland (1951)

 LIISA IHMEMAASSA

Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson, Hamilton Luske, Jack Kinney

Pääosissa: Kathryn Beaumont, Ed Wynn, Richard Haydn, Sterling Holloway, Jerry Colonna, Verna Felton, J. Pat O'Mally, Bill Thompson

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1h 15min

Liisa Ihmemaassa on kovastikin tuttu elokuva lapsuudestani. Muistelen katsoneeni sitä aika useaankin otteeseen, mutta toisaalta tuntemukseni sitä kohtaan olivat aika ristiriitaiset. Siinä oli paljon mielenkiintoisia juttuja, mutta myös joitakin ärsyttävyyksiäkin. Nyt olikin aika katsoa elokuva pitkästä aikaa uudelleen!

Liisa Ihmemaassa-elokuvan päähenkilönä on tietenkin itse Liisa, joka ei oikein ole kiinnostunut lukemisesta tai opiskelemisesta. Mieluiten hän vain vaipuisi omiin ajatuksiinsa, ja hän mietiskeleekin, että olisi kiehtovaa elää "hänen omassa maailmassaan", jossa kaikki olisi päinvastoin. Pian sattumoisin ohi juoksentelee valkoinen kani, jota Liisa lähtee seuraamaan kaninkoloon. Pudottuaan koloon tyttö joutuu ihmeelliseen ja hullunkuriseen paikkaan, Ihmemaahan, jossa ainuttakaan järkevää olentoa ei tunnu olevan.

Liisa jää päähenkilönä pitkälti mielenkiintoisten tapahtumien sivustaseuraajaksi, minkä vuoksi hän ei hahmona ole kovin muistettava. Ihmemaahan jouduttuaan hän on aluksi innostunut kaikesta uudesta, mutta alkaa jossain vaiheessa kaipaamaan kotiin saadessaan tarpeeksi kaikista hullunkurisista hahmoista ja jutuista. 

Ja kummallisia kaikki otukset tuossa paikassa todella ovatkin. Merkittävimpiä hahmoja ovat ainakin Pekka Kani, Tittelityy ja Tittelitom, Kaalimato, Veijarikissa, Hatuntekijä, Jänö ja Herttakuningatar. Pekka Kani vaikuttaa aluksi hyvin mielenkiintoiselta, onhan hänellä koko ajan kiire jonnekin. Lopulta missään vaiheessa Liisalle eikä katsojallekaan selviä, että mihin ihmeeseen tuolla kanilla kiire on. Siitä voikin jo selvästi aistia, että missään leffan jutuissa ei oikein ole mitään järkeä. Tittelityyn ja Tittelitomin Liisa tapaa rantauduttuaan vedestä metsän reunaan. Heiltä hän saakin kuulla hauskan mutta surullisen tarinan Mursu ja Nikkari/Tarina uteliaista ostereista. Kaalimadolta Liisa saa apua, kun tämä haluaa muuttua takaisin oikean kokoiseksi. Läpi leffan Liisa muuttuukin vähän väliä pieneksi ja isoksi keksien ja sienien avulla. Veijarikissa on varmaankin yksi elokuvan tunnetuimmista hahmoista, ja vekkuli sellainen hän on. Vaikka hänestä luulisi olevan apua Liisalle, tuntuu hahmosta olevan enemmänkin harmia etenkin Hertta kuningattaren maassa. 

Hertta kuningatar on elokuvan pahis, ja hän on hyvin itsepäinen ja ärsyttävä hahmo. Jos asiat eivät suju hänen komentonsa ja mielensä mukaan, uhataan joltakulta leikata pää poikki. Hertta kuningattaren maan tapahtumat ovatkin mielestäni ne kaikkein ärsyttävimmät osuudet tässä leffassa. Pahiksen kuuluu toki olla aika negatiivisia tuntemuksia aiheuttava tapaus, mutta jostain syystä erityisesti Hertta kuningatar on aina onnistunut ärsyttämään minua jo vähän liiankin paljon. Kyseessä saattaa hyvinkin olla inhokkipahikseni disneyltä. Onneksi hahmon ilkeyksien kautta saadaan kuitenkin myös jotain huumoria aikaan, eli ei kyseinen pahis nyt ihan täysin sietämätön ole.

Huumoria ja sekopäisyyttä muutenkin tässä disney-klassikossa todella riittää paljon. Se että missään ei lopulta ole järkeä tai sen kummempaa pointtia, ei oikeastaan haittaa ollenkaan! Meno on jopa jotenkin kiehtovalla tavalla niin hulvatonta ja päätöntä, että leffan ääressä viihtyy hyvin ja aika ei käy pitkäksi. Ja onhan leffassa tietyllä tavalla jotain järkeä: Liisahan ilmiselvästikin näkee unta, joten ei mikään ihme, että kaikki on niin outoa. Hauskimmaksi kohtaukseksi valitsisin luultavasti teekutsut, jossa tavataankin Hatuntekijä ja Jänö. He juhlivat jatkuvasti jonkun "syntymättömyyspäivää" laulamalla The Unbirthday song-laulua. Se onkin yksi kappaleista leffassa, joka jää jonkin verran päähäni soimaan. 

Muita lauluja ovat Alice in wonderland, In a world of my own, I'm late, The Sailor's hornpipe, How d'ye do and shake hands, The Walrus and the carpenter, The Old father William, All in the golden afternoon,  A-E-I-O-U, Very good advice ja Painting the roses red. Niistä kivoimmat kappaleet ovat mielestäni kukkien esittämä All in the golden afternoon, Tittelityyn ja Tittelitomin laulama The Walrus and the carpenter sekä pelikorttien esittämä Painting the roses red. Etenkin kukkien esittämä laulu on oikein nätti, vaikka itse kukat eivät ole todellakaan leffan miellyttävimpiä hahmoja. Hertta kuningattaren tavoin hekin onnistuivat ärsyttämään minua jo lapsena.

Animaatiotyyli on aika perus-disneytä. Luovuutta visuaaliselta puolelta ei todellakaan puutu, sillä toinen toistaan kummallisempia ja hauskempia otuksia tarinassa esiintyy.

Liisa Ihmemaassa on oikein mainio disney-klassikko. Se ei ole mielestäni ihan niitä parhaimpia leffoja studiolta lähinnä sen vuoksi, että siinä on joitakin ärsyttäviä hahmoja ja kohtauksia. Lisäksi sen nimikkohahmo ei oikein erityisemmin jää mieleen. Viihdyttävyyttä eivät kyseiset seikat kuitenkaan latista, sillä huumoria ja absurdiutta on leffa maittavasti pullollaan. Muistan lapsena kokeneeni elokuvan myös jollain tapaa aika ahdistavaksi - onhan Liisa periaatteessa jumissa tuossa Ihmemaassa. Hänen esittämä surullinen laulunsa Very good advice korosti sitä ahdistavuutta entisestään. Hassua, että silti tätä tuli paljon katsottua ahdistavuudesta ja muutamista ärsyttävistä hahmoista huolimatta. Ehkäpä minulla oli lapsena tähän elokuvaan jonkin sortin viha-rakkaussuhde? 

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.animationscreencaps.com