Arvostelu: Guillermo Del Toron Pinokkio, Kaksoset, Pahuus ja Nuoren naisen muotokuva

Koska yksittäisiin arvostelupostauksiin ei minulta oikein tunnu löytyvän motivaatiota, tein mieluummin tällaisen arvostelukoosteen neljästä leffasta, jotka olen hiljattain katsonut. Arvostelemistani elokuvista katsoin Pinokkion, Kaksoset ja Pahuuden Netflixistä. Nuoren naisen muotokuvan taas lainasin kirjastosta, mutta se näyttäisi olevan katsottavissa ilmaiseksi Yle Areenassa.

Guillermo Del Toron Pinokkio ~ Guillermo Del Toro's Pinocchio

Guillermo Del Toron Pinokkio on stop motion -animaationa toteutettu tulkinta klassikkosadusta. Tänä vuonna on ilmestynyt myös Disneyn remakeversio, jota en ole nähnyt, mutta josta voi arvata että kyseessä on vain taas sieluton rahastus. Guillermo Del Toron Pinokkio sen sijaan on kerännyt kehuja. Omaa mielenkiintoani leffa ei kuitenkaan koko pitkän kestonsa ajan jaksanut pitää kovin hyvin yllä. Hyvin verkkaista menoa on tiedossa kahden tunnin ajan, vaikka toki sydäntä, jännitystä ja huumoria löytyy. Laulut olivat mielestäni leffan isoin heikkous. Ne olivat hyvin tylsiä, ja elokuva olisikin toiminut paljon paremmin ilman niitä. Moraali ja opetukset ovat kohdallaan, mutta tunnetasolla filmi ei tehnyt minuun kovin isoa vaikutusta. Oma makuni Pinokkiosta kallistuu enemmän Disneyn piirretyn puolelle, enkä oikein usko että tulen tätä versiota uudelleen katsomaan, vaikka se ihan kelpo olikin.

Kaksoset ~ De Tweeling

Kaksoset on vuonna 2002 ilmestynyt luxemburgilais-alankomaalainen elokuva. Se sijoittuu 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle, ja etenkin toisen maailmansodan vaikutus korostuu siinä. Kaksoset Lotte ja Anna erotetaan toisistaan heidän vanhempiensa kuoltua, ja aikuisena he yrittävät löytää toisensa sekä korjata välejään. Filmi käsittelee muun muassa vihaa ja katkeruutta, mikä kumpuaa toisen maailman sodan vaikutuksista tarinan hahmoihin. Elokuva tuntui muuttuvan aina vain paremmaksi mitä pidemmälle se eteni, ja sen teemat onnistuvat puhuttelemaan katsojaa. Erittäin hyvä ja koskettava tarina on kyseessä.

Pahuus ~ Ondskan

Pahuus on vuonna 2003 ilmestynyt ruotsalainen elokuva, jossa seurataan päähenkilöä nimeltä Erik. Erik erotetaan koulusta hänen ongelmallisen käyttäytymisen vuoksi, minkä syyt näkyisivät piilevän erittäin huonossa isäpuoli-poika suhteessa. Isäpuoli nimittäin on kotona Erikiä kohtaan suoraan sanoen sadistinen, eikä pojan äiti tunnu ottavan kyseiseen asiaan minkäänlaista kantaa. Erik aloittaa opiskelut sisäoppilaitoksessa, jossa uudet ongelmat odottavat. Nimittäin opiskelijoiden hallitus pitää siellä kuria ja rankaisee muita kuinka lystää. Filmissä nähty epäoikeudenmukaisuus sai todenteolla suonen sykkimään otsallani. Tästä huolimatta kyseessä on erinomainen elokuva, joka piti otteessaan alusta loppuun asti.

Nuoren naisen muotokuva ~ Portrait de la jeune fille en feu

Nuoren naisen muotokuva on vuonna 2019 ilmestynyt ranskalainen elokuva, joka sijoittuu 1700-luvulle. Nuori taiteilija Marianne saa tehtäväkseen maalata muotokuvan Héloïsesta. Aiemmissa maalausyrityksissä ongelmia on aiheuttanut Héloïsen kieltäytyminen olla maalattavana. Siispä Mariannen tulisi tehdä maalaus ilman että tämä tietää asiasta. Filmi on hyvin vähäeleinen, mutta onnistuu, kummallista kyllä, olemaan oikeinkin vangitseva. Vaikka juonikaan ei sinänsä ole lopulta kovin ihmeellinen, on leffan tunnelma ja hahmot sen verran hyvin luodut, että paketti imaisee katsojan onnistuneesti mukaansa. Kahden nuoren naisen välille kehittyy syvempiäkin tunteita, ja lopetus on hyvin katkeransuloinen. Kaikkien makuun elokuva tuskin on, mutta itse yllätyksekseni pidin tästä erikoisesta teoksesta. 

Kuvat: www.imdb.com

Top 5 Disneyn kultakauden elokuvat

Olenkin jo tehnyt kaksi Top-listaa Disneyn elokuvista: Top 10 Disneyn renesanssiajan elokuvat ja Top 9 Disneyn uudestisyntymiskauden elokuvat. Mietiskelin, että voisi jatkaa tätä samaa klassikoiden paremmuusjärjestykseen laittamista kausittain. Ja mikä sen parempi kuin katsoa Disneyn tuotantoa ihan alkupäästä. Kultakauteen kuuluvat Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Pinocchio, Fantasia, Dumbo ja Bambi.

5. FANTASIA

En pidä Fantasiaa mitenkään huonona elokuvana, vaikka se viimeisenä listalla onkin. Kokonaisuutena ja etenkin yhdellä istumalla katsottuna Fantasia on kuitenkin mielestäni turhan pitkä. Ja koska se koostuu useista eri osioista, joissa ei välttämättä ole edes juonta, niin se ei pidä mielenkiintoa aivan niin hyvin yllä. Pidän leffassa kuitenkin erityisesti Pähkinänsärkijä-osiosta. Myös Noidan oppipoika ja Pastroolisinfonia ovat viihdyttävää katsottavaa. Heikoimman lenkin vetää mielestäni aloitus eli Toccata ja fuuga-d-molli, jonka katsominen on hyvin pitkäveteistä ja merkityksetöntä. Myös Kevätuhri on melko tylsää seurattavaa. Kokonaisuudessaan Fantasia on kuitenkin ihan hyvä elokuva.

4. DUMBO

Dumbo on oikein suloinen elokuva jo pelkästään nimikkohahmonsa ansiosta! Pidän siitä, että Dumbo ei lainkaan puhu leffan aikana, vaan katsoja tulkitsee tätä pitkälti tunnetilojen kautta. Olen nähnyt elokuvan jo lapsena, mutta se ei koskaan kuulunut ehdottomiin suosikkeihini, eikä se oikein vieläkään niitä tärkeimpiä klassikkoja minulle ole. Jokin leffan toisessa puoliskossa minua on aina hieman tökkinyt. En tiedä johtuisiko se siitä, että tarina tuntuu kiirehtivän siinä loppua kohti. Muutoin Dumbo on kuitenkin oikein mukiinmenevä elokuva, jossa on kyllä yksi surullisimmista lauluista (Baby mine).

3. LUMIKKI JA SEITSEMÄN KÄÄPIÖTÄ

Lumikki ja seitsemän kääpiötä on virallisesti ensimmäinen Disney-klassikko, mikä tekeekin siitä aika tärkeän merkkipaalun animaation historiassa. Leffa onnistuu vanhasta iästään huolimatta yhä viihdyttämään etenkin hauskojen kääpiöiden ansiosta. Itse päähenkilö eli Lumikki ei ole vielä kovin persoonallinen verrattuna myöhempiin prinsessoihin, mutta toimii silti tarinassa mukiinmenevästi. Prinssi taas on täysin pahvinen. Plussapuolena leffassa on kuitenkin synkkyys, mitä ilkeä kuningatar saa onnistuneesti aikaan.

2. PINOCCHIO

Pinocchio on minulle yksi yllättävimmistä Disney-klassikoista. Se ei nimittäin lapsena kuulunut suosikkeihini, mutta nyt aikuisena pidän siitä paljon. Siihen on onnistuttu luomaan kunnon tunnelma ja se tietynlainen disneymäinen taikuus, mikä viehättää minua. Lisäksi onhan leffalla hyvät ja tärkeät opetukset katsojalle. Pinocchiossa on ehdottomasti yksiä pelottavimpia ja synkimpiä kohtauksia, etenkin Huvitusten saari. Silti mukana on onnistuneesti myös lämpöä ja sydäntä. Eikä pidä unohtaa, että leffan laulu When you wish upon a star on Disneyn virallinen tunnuslaulu! 

1. BAMBI

Bambi ja Pinocchio kilpailivat melkoisesti ykkössijasta, mutta jokin Bambissa vei lopulta voiton. Luulisin syynä olevan se, että tunnepuolella Bambi tekee minuun hivenen verran isomman vaikutuksen. Tietyissä kohtauksissa vain saa niin ihanasti kylmiä väreitä! Leffan tunnelmassa on vaihtelevasti herkkyyttä, lämpöä ja synkkyyttä. Lisäksi pidän siitä, kuinka elokuvassa on jonkinlaista taiteellisuutta. Erityisesti musiikki ja hieno animaatiotyyli antavat minulle sellaisen fiiliksen. Kokonaisuudessaan Bambi on oikein kaunis elokuva.

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn kultakauden elokuvat?

Kuvat: www.animationscreencaps.com

Arvostelu: Pinocchio (1940)

 PINOCCHIO

Ohjaus: Norman Ferguson, T. Hee, Wilfred Jackson, Jack Kinney, Hamilton Luske, Bill Roberts, Ben Sharpsteen

Pääosissa: Mel Blanc, Don Brodie, Frankie Darro, Cliff Edwards, Dickie Jones, Charles Judels, Christian Rub, Evelyn Venable

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1h 28min

"When you wish upon a star makes no difference who you are

Anything your heart desires will come to you..."

Muistan lapsena katsoneeni jonkin verran Pinocchiota VHS:ltä, mutta se ei  kuitenkaan koskaan kuulunut suosikkeihini. Kun ostin sen viimein muutama vuosi sitten disneykokoelmaani yllätyin suuresti, kuinka hyvä elokuva onkaan! Ehkäpä se on yksi niistä poikkeuksellisista klassikoista, joista näin aikuisena pitää enemmän kuin lapsena? 

Tarina alkaa siitä, kun mies nimeltä Geppetto toivoo itselleen kovasti omaa poikaa. Hän saa juuri valmistettua puisen nuken jonka hän nimeää Pinocchioksi. Kun illalla hän huomaa iltatähden ikkunasta, esittää hän nöyränä toivomuksensa. Pian Sininen haltiatar saapuu paikalle todeten, että koska Geppetto on tuonut niin paljon iloa muille, ansaitsee hän toivomuksensa. Niinpä haltiatar herättää puisen Pinocchion eloon. Pinocchiosta tulisi kuitenkin oikea poika vasta silloin, kun hän todistaa olevansa urhea, rehellinen ja epäitsekäs. Paikalla sattumoisin vieraileva Samu Sirkka saakin kunniakseen olla nuken omatunto.

Elokuvan päähenkilöhän on tietenkin itse Pinocchio, joka saattaa aluksi tuntua ärsyttävältä. Nukkehan toteaa, että ei edes tiedä mikä on omatunto, eikä hän osaa erottaa oikeaa väärästä. Pinocchiosta on tehty sopivalla tavalla lapsellinen hahmo, jolloin hänestä tuleekin helposti mieleen lapsi. Samu Sirkka on yllättäen hyvinkin mielenkiintoinen hahmo, koska hän on kaukana puhtoisesta. Sirkka lupautuu nuken omaksitunnoksi, mutta vaikuttaa silti aluksi havittelevan vain virkamerkkiä itselleen. Mielestäni kyseessä ei olekaan ainoastaan Pinocchion kasvutarina, sillä myös Samu Sirkka kasvaa tarinan aikana.

Geppetto on hyväntahtoinen ja hupsu, ja hänen touhuiluja on hauskaa seurata. Hänellä on kaksi lemmikkiä: Figaro-kissa ja Cleo-kala. Siitäkin huolimatta että kumpikaan lemmikeistä ei puhu, ovat he erittäin toimivia ja mieleenpainuvia hahmoja. Oma suosikkihahmoni leffasta onkin Figaro, sillä rakastan hänen persoonallisia ja huvittavia eleitä. Erityisesti hellyyttävä on kohtaus, jossa hän haluaisi kovasti mennä Pinocchion mukaan kouluun. 

Elokuvassa on yllättäen useampia pahiksia, ja vielä erikoisempaa on se, että kukaan heistä ei saa rangaistusta teoistaan. Se jo yksinään tekee mielestäni Pinocchiosta hyvinkin synkän, mutta hyvällä tavalla erilaisen elokuvan verrattuna muihin disneyn klassikoihin. Leffassa riittää myös juttuja ja kohtauksia, joita tuskin nyky-disney teoksiinsa uskaltaisi laittaakaan. Vaikka Pinocchiota usein kärjistellään synkkyytensä ja raakuutensa vuoksi, joudun toteamaan että en itse tainnut siitä mitään painajaisia tai traumoja koskaan saada, vaikka näinkin leffan jo alle 7-vuotiaana. Yllättävää on, että aasikohtaus on aikuisena suorastaan sydäntäsärkevää katsottavaa, kun taas lapsena en sitä tainnut paljoa pelätä. Sen sijaan muistan pelänneeni Strombolia, joka julmasti lukitsi Pinocchion häkkiin. Voisikin jopa helposti todeta tämän elokuvan olevan enemmän aikuiseen makuun, sillä tässä ei tyypilliseen disney-tyyliin asioita paljoa pehmennetä, vaan se on aika karu ja realistinen. 

Pahiksia tarinassa tosiaan ovat Rehti Repo, Kimi Keppostin, Stromboli, Ajuri ja Monstro. Rehti Repo on nimestään huolimatta ovela kettu, ja hänen kaverinaan/kätyrinään on Kimi Keppostin. Kimi Keppostin on siitä erikoinen, että hän ei puhu lainkaan, mutta hän ilmaisee käyttäytymisellään olevansa selvästi hieman jälkeenjäänyt. Stromboli taas on ilkeä mustalaismies joka pitää nukketeatteria. Ajuri on varmaankin synkin pahis, sillä hän on vain niin kamalan raaka ja sydämetön. Hänen tekonsakin ovat mielestäni kaikista kamalimmat, sillä hän vie koulusta lintsaavia poikia Huvitusten saarelle, jossa he pahoja tekemällä tekevät itsestään aaseja. Monstro on valas, jonka sisään Geppetto joutuu lopussa, ja hän tuo myös jännitystä tarinaan. 

Musikaalinumeroita elokuvassa ovat When you wish upon a star, Little wooden head, Give a little whistle, Hi-diddle-dee-dee ja I've got no strings. When you wish upon a star on erittäin merkityksellinenkin laulu, sillä se nimittäin kuullaan aina disneyn logon ilmestyessä ruudulle! Ja onhan se nyt hyvin kaunis ja siitä saa kylmiä väreitäkin. Muita lauluja joista pidän ovat Hi-diddle-dee-dee sekä I've got no strings, jotka jäävät myös helposti päähäni soimaan. Hi-diddle-dee-dee on luultavasti disneyn ensimmäinen pahislaulu, ja se on erittäin mukaansatempaava sellainen. I've got no strings-laulun aikana on aina hauskaa katsella eri maalaisten nukkejen tanssia.

Muistan vieläkin kun katsoin elokuvan ensimmäisen kerran DVD:ltä ja yllätyin, että leffan animaatiotyylihän on suorastaan upean näköistä verrattuna aikaisemmin ilmestyneeseen Lumikkiin! Aluksi jopa tuntui kuin olisi katsonut Blu-rayn eikä DVDn kuvanlaatua. Visuaalisesti Pinocchio on melkoisen synkkä, etenkin kun suurin osa tapahtumista sijoittuu ilta- tai yöaikaan, joten kovin valoisissa olosuhteissa meno ei tosiaan kulje. Minuun visuaalinen anti kuitenkin tehoaa hyvin, ja leffa onkin mielestäni disneyn piirrettyjen joukosta eräitä kauniimpia.

Pinocchio on hyvin kaunis elokuva ja todellinen klassikko! Kasvutarina on mielestäni onnistuneesti toteutettu: Pinocchio on aluksi hieman ärsyttävä ja lähtee helposti muukalaisten matkoihin, mutta hän oppii hyvin rohkeaksi ja määrätietoiseksi päättäessään lähteä pelastamaan isäänsä. Myös hänen ystävänsä Samu Sirkka käy läpi hahmokehitystä, mitä en lapsena edes huomannutkaan. Rohkenisin jopa sanoa, että Pinocchio on disneyn klassikoiden joukosta kaikista opettavaisin. Kaikkiin ei välttämättä leffan synkkyys vetoa, eikä sitä ehkä ihan herkimmille ja pienimmille lapsille kannata näyttääkään. Juonen jonkinasteinen episodimaisuus on myös asia minkä jotkut voivat kokea miinukseksi, mutta mielestäni juoni on oikein toimiva. Tunnelmassa taas on synkkyyden lisäksi hyvin paljon lämminhenkisyyttä, huumoria ja taianomaisuutta, miksi se minuun kai sitten niin erinomaisesti uppoaa.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: wikipedia.com, animationscreencaps.com