Top 10 Studio Ghibli-elokuvien maailmat

Monissa Ghiblin leffoissa on aivan ihanan mystisiä, fantasiamaisia ja erikoisia asioita pursuavia maailmoja, joihin ne sijoittuvat. Yleensä niissä myöskin vallitsee jokin tietynlainen tunnelma, esim. seesteinen, synkkä, unenomainen jne. Voisin mietiskellä 10 Ghiblin elokuvien maailmaa, jotka ovat tehneet minuun jollain tapaa erityisen vaikutuksen. Sijoitukset eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.

10. TUULEN LAAKSON NAUSICAÄ

Tuulen laakson Nausicaän post-apokalyptisessä asetelmassa on aina ollut jotain, mikä kiehtoo minua aivan suunnattomasti. Miyazakin mielikuvitus antoi tulevaisuuden saastuneesta maapallosta mielenkiintoisen näkemyksen, vaikka sen ehkä kuuluisi olla ennemminkin luotaantyöntävä. Mutta koska Nausicaä itse niin avoimesti tutkailee tuota kaikkea, niin eihän sitä voi katsojanakaan kuin ihailla.

9. TULIKÄRPÄSTEN HAUTA

Vaikka Tulikärpästen haudan sotamaailma on melkoisen synkkä ja karu, niin siellä on silti sitä tuttua Ghibli-taikaakin mukana. Jostain syystä ne kauniit tulikärpäset kiehtovat minua hyvin paljon. Erityisesti kohtaus, jossa sisarukset ihailevat tulikärpäsiä luolassaan, on yllättävän kaunis ja puoleensavetävä. Sitähän haluaisi aivan itsekin etsiskellä luolan ja kerätä sinne tulikärpäsiä valonäytöstä varten!

8. NAAPURINI TOTORO

Kuka nyt ei haluaisi voida asua maailmassa, jossa mielikuvitusolennot heräävät eloon? Kyllähän nyt minäkin haluaisin päästä Kissabussiin kyytiin ja lainata sateenvarjoani Totorolle! Muutenkin on Naapurini Totoron maailmassa mukavan seesteinen tunnelma, mikä stimuloi aivoja ihanalla tavalla. 

7. KIKIN LÄHETTIPALVELU

Kuten Naapurini Totorossa, myös Kikin lähettipalvelussa vallitsee ihanan seesteinen tunnelma. Kaupunki, johon Kiki muuttaa, on aivan tavattoman kauniisti animoitu. Silmät tutkailevat kaikki mahdolliset rakennukset ja kujat läpi niinkuin ne olisivat jotain suurta herkkua.

6. EILISEN KUISKAUS

Eilisen kuiskauksessa ihailen eniten sen menneisyyden kuvaustyyliä: yksityiskohdat eivät ole tarkkoja, ja maisemissa on hentoa akvarellimaista otetta mukana. Puhumattakaan, kuinka helposti samaistuttavia Taekon muistot ovat, niin menneisyyden animointi väkevöittää ihanasti sitä kaikkea. Kun itsekin muistelemme asioita, ei paikkojen yksityiskohdat ole tarkasti mieleenpainuneina, minkä vuoksi pidän Eilisen kuiskauksen animaatiotyyliä hyvin nerokkaana.

5. PORCO ROSSO

Porco Rossossa on aivan tajuttoman mahtava ja puoleensavetävä tunnelma! Se yhdistettynä sen maailman väririkkauteen ja italialaiseen teemaan musiikkeineen saa aikaan aivan uskomattoman olon. Porco Rosso onkin mielestäni Liikkuvan linnan ja Henkien kätkemän ohella kauneimpia Ghiblejä ulkoasultaan. Sen maailmassa on jotain hyvin aitoa, minkä vuoksi siihen uppoaa aina mukaan ihmeellisellä tavalla. Tekisi jopa mieli itsekin hypätä tuon punaisen lentokoneen kyytiin ja nähdä kaikki maisemat, joiden halki Porco lentelee!

4. SYDÄMEN KUISKAUS

Sydämen kuiskauksen maailma on eräitä vaikuttavimpia ja mukaansaimaisevimpia, mitä animaatioista tiedän! Se onkin aika uskomatonta, kun kyseessä on vieläpä varsin realistinen elokuva. Sydämen kuiskauksen maisemat, yksityiskohdat ja musiikki huokuvat jollain ihanalla tavalla taianomaisuutta, mikä löi minut ensimmäisellä katselukerralla aivan ällikällä. Ihmettelin silloin kovasti, että kuinka jotain näin kaunista on voitu saada aikaan. Se jos jokin inspiroi minua ottamaan lisää selvää Studio Ghiblistä ja animesta ylipäätään.

3. PRINSESSA MONONOKE

Prinsessa Mononokessa on ehdottomasti kaikista lumoavin metsä, mitä olen animaatioissa nähnyt. Siinä on hyvin paljon mystiikkaa ja synkkyyttä mutta silti myös jotain lapsenomaistakin näkemystä. Olen aina muutenkin pitänyt metsistä, niissä on kiva seikkailla, joten hypähtäisin mielelläni tuonne täynnä omituisia otuksia pursuavaan Peurajumalan metsään. Kodamat, susi- ja villisikajumalat sekä itse Peurajumala olisivat melkoinen ilmestys. Erityisesti ne ihanan söpöt Kodamat haluaisin ehdottomasti tavata!

2. HENKIEN KÄTKEMÄ

Olisi suuri synti olla mainitsematta Henkien kätkemän rinnakkaismaailmaa! Ketä nyt ei kiehdo tuo maaginen mutta toisaalta ahdistava paikka, johon tyttönen joutuu jumiin? On aaveita, jumalia, nokipalleroita ja vaikka mitä. Ja tietenkin sen visuaalinen väririkkaus ja rajaton mielikuvitus on se, mikä Henkien kätkemän visuaalisesta puolesta tekeekin niin uskomattoman vaikuttavan.

1. LIIKKUVA LINNA

Sitten on tietenkin vielä Liikkuvan linnan maailma, mikä varmaan onkin Henkien kätkemän ohella mielenkiintoisin paikka johon sukeltaa. Liikkuvassa linnassa minua oikeastaan kiehtoo ihan kaikki visuaaliselta puolelta: niin itse linna, kuin myös kaikki paikat joissa hahmomme seikkailevat. Jopa itse Sophien hattukauppa on jo ihanan mukaansaimaiseva kodintuntuisuudellaan. Liikkuvassa linnassa tietenkin on vaikka kuinka yksityiskohtia mitkä kiehtovat, mutta mieleenpainuvin lienee värikiekko, jolla pääsee matkailemaan eri kaupunkeihin. Olen tuskin ainoa, joka on mietiskellyt, että mihinköhän se musta väri johtaa. Siitä muistakseeni kerrottiin kyllä kirjassa, mutta luulen sillä olevan erilainen merkitys tässä elokuvassa. Nimittäin aina kun Hauru on lintumuodossaan lentelemässä sodassa, tulee hän takaisin mustan värin kautta - symboloisiko se musta väri kenties sotamaailmaa? 

Tulipas nyt paljon tekstiä Liikkuvasta linnasta, heh. Lienee varmastikin selvää, että jos minun pitäisi valita Ghibli-maailma jossa eläisin, olisi se ehdottomasti tämä. Kaikki se väri- ja mielikuvitusrikkaus velhoineen ja demoneineen kiehtoo minua erittäin paljon.

Kuvat: tor.com, ekostories.com, imdb.com, comicsverse.com, godubrovnik.com, pinterest.com, brightwalldarkroom.com, sinema.sg, rogerebert.com, nefariousreviews.com

Studio Ghibli: hyvästit lapsuudelle

Yllättävän monessa ghiblin leffassa päähenkilö siirtyy elämässään eteenpäin - lapsuudesta aikuisuuteen. Se tarkoittaa isomman vastuun ottamista asioista, ja samalla myös se tietty viattomuus sen seurauksena vähitellen katoaa. Ghibli käsittelee aihetta esimerkiksi kasvutarinan tai menneisyyden muistelemisen kautta. Lapsuus on usein täynnä iloa ja mielikuvitusta, ja varmasti moni haluaisi vain palata sinne takaisin, koska silloin kaikki oli vielä helppoa ja yksinkertaista.

Kikin lähettipalvelussa Kiki muuttaa yllättävän aikaisin vuodeksi omilleen - nimittäin jo 13-vuotiaana. Hyvin realistisesti näytetään, kuinka raha ei kasva puussa, ja uudessa kaupungissa saattaa tuntea itsensä hyvinkin ulkopuoliseksi. Itselleni tämä elokuva sopi juuri täydellisesti viime syksynä, jolloin muutin synnyinkaupungistani toiselle paikkakunnalle, jossa ei ollut ennestään yhtäkään ainoaa tuttua. Pystyin siis melko hyvin samaistumaan Kikiin, mutta myös huomaamaan, että kyllä kaikki järjestyy aikanaan. 

Naapurini Totorossa mielikuvitukselliset pörröeläimet keksii ensin nuorempi sisarus nimeltä Mei. 10-vuotias Satsuki on lähellä murrosikää, ja elokuvan edetessä hahmo muuttuu jonkin verran. Tapahtuu tietynlaista suuremman vastuun ottamista. Pikkusisko on eksyksissä, eikä isä ole kotona. Hän ymmärtää myös äitinsä sairauden, joten kokee suurempaa pelkoa menettämisen mahdollisuudesta. Satsukin kypsymisen voi huomata muun muassa siitä, että aluksi hän on äänekkäämpi, mutta lopussa itkeminen on lähinnä vain nyyhkyttämistä.

Henkien kätkemässä Chihiro kiukuttelee vanhemmilleen, koska ei haluaisi muuttaa uuteen kotiin. Rinnakkaismaailma toimii hänelle kuin kasvupaikkana - lopussa Chihiro on selvästi kypsynyt. Erityisesti tämän voi huomata junakohtauksessa, josta erottuu kaksi Chihiroa: peilikuva visualisoi elokuvan alun alakuloista versiota, kun taas todellisuudessa Chihirolla on naamallaan hyvin päättäväinen ilme. Yksi erikoinen seikka on myös se, että hän katsoo junamatkallaan vain eteenpäin, eikä lainkaan taaksepäin; "kohti tulevaisuutta ja uutta, vaikka se kuinka pelottaisi ja olisi epämukavaa".

Tulikärpästen haudassa teini-ikäinen Seita ja hänen pikkusiskonsa Setsuko jäävät orvoiksi, kun heidän äitinsä kuolee ja koti tuhoutuu toisen maailmansodan ajan pommituksissa. Seita joutuu kantamaan täyden vastuun pikkusiskostaan, mikä ei ole helppoa ottaen huomioon olosuhteet ja sodan. Rahaa ei ole tarpeeksi, täti on julma ja nälänhätä on väistämätöntä. Elokuvassa näytetään, kuinka sodan seurauksena lapsi ei voikaan olla enää lapsi. On osattava olla aikuinen, jotta selviämiseen olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet.

Parhaimman jätin tietenkin viimeiseksi. 

Eilisen kuiskauksessa 27-vuotias Taeko matkustaa maalle ja alkaa muistelemaan 10-vuotiasta itseään. Hän pohdiskelee, että ei ole vielä täysin kuoriutunut perhoseksi, ja että siksi hänen nuorempi versionsa kummittelee hänelle. Elokuvan lopussa nuori Taeko johdattelee aikuista itseään kuuntelemaan omaa sydäntään ja seuraamaan unelmiaan. Niin lapsuus jää sitten taakse, kun itse kulkee eteenpäin.

Tällä elokuvalla oli minulle suuri merkitys viime kesänä, sillä se sai minut koko päiväksi pohdiskelemaan omia lapsuuden muistojani. Ennen muuttoa päätin jopa tehdä sen ansiosta pyöräilyretken lapsuuden maisemieni kautta - hyvästelin muun muassa lapsuuden kotini. Uskomatonta, kuinka haikeita tuntemuksia se saikaan minussa aikaan. Jotenkin sen jälkeen tuntui helpommalta muuttaa ja edetä eteenpäin, kun on hyvästellyt sen tietyn osan itsestään.

Pystyn nytkin hyvin helposti samaistumaan Taekoon ottaen huomioon elämänvaiheen ja tietyt tuntemukset lapsuuden muistoista.

Kyseisen elokuvan loppu on ehdottomasti kauneimpia, mitä olen nähnyt:

Jos video ei näy, tässä linkki sen osoitteeseen: https://www.youtube.com/watch?v=qu7Dw4NJmY4

(Huomasin, että uusimpiin postauksiin lisäämäni videot eivät enää näy mobiiliversiossa. Mistä lie sitten johtuu...?)

Arvostelu: Kikin lähettipalvelu ~ Majo no Takkyubin (1989)

KIKIN LÄHETTIPALVELU

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Pääosissa: Minami Takayama, Rei Sakuma, Kappei Yamaguchi ja Keiko Toda

Genre: animaatio, draama

Kesto: 1h43min

Ikäraja: S

Kikin lähettipalvelu (Majo no Takkyubin) on 29.7.1989 Japanissa ensi-iltansa saanut Studio Ghiblin elokuva, jonka on ohjannut Hayao Miyazaki. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 30.3.2007.

Nuori noitatyttö-Kiki on tullut siihen ikään, että on aika muuttaa vuodeksi omilleen ja etsiä oma erikoistaito. Noitatyttö lentelee luudallaan kohti tulevaisuuttaan seuranaan musta kissa Jiji sekä kaunista musiikkia soittava radio. Kiki löytää sattumalta aivan unelmien kaupungin, joka sijaitsee merenrannalla. Kaupunki onkin kieltämättä hyvin kaunis ja merentuoksu yltää katsojiinkin saakka, mutta siellä asuvat ihmiset vaikuttavat hieman ennakkoluuloisilta noitia kohtaan. Yösijan etsiminen on ensimmäinen tavoitetehtävä, toiseksi pitäisi saada töitäkin jotta pärjää taloudellisesti, uusia ystäviäkin olisi kiva saada ja vielä viimeiseksi pitäisi se oma erikoistaitokin keksiä. Kaikki tuo ei suju aivan kuin helppo nakki, kuten ei oikeassa elämässäkään.

Elokuvassa ei niinkään ole varsinaista juonta, vaan kyseessä on kirjaimellisesti tarina 13-vuotiaan tytön itsenäistymisestä. Se, kuinka Kiki suhtautuu muihin, ja kuinka muut kohtelevat häntä, toimii tavallaan yhtenä osaseikkana tuossa kaikessa. Aluksi Kiki vaikuttaa isolta pirteyspakkaukselta, mutta elokuvan puolivälin jälkeen hän kokee tietynlaisen "romahtamisen", ja voisi jopa sanoa, että hän lievästi masentuu. Kaikki lähtee siitä, että hän alkaa olla epävarma itsestään, mikä heijastuu Jijin ja hänen noitavoimiensa kautta. Mielestäni on upeaa, että Studio Ghibli tekee juuri esim. kyseisillä asioilla hahmoistaan hyvin ihmismäisiä ja helposti samaistuttavia. Kiki on hyvin uskottava ja erinomainen roolimalli juuri tuolla saralla. Kaikki ei voi olla koko ajan yhtä taikaa ja ruusuilla tanssimista, vaan myös niitä syviäkin alamäkiä elämään kuuluu.

Elokuva on Miyazakilta poikkeuksellisen maanläheinen ja rauhallinen, miksi se toimii kaikista parhaiten tietynlaisessa mielentilassa. Henkien kätkemän, Laputan tai Liikkuvan linnan nopeatempoisempaa ja jännittävää seikkailua on siis turha odottaa.

Kiki muuttaa väliaikaisesti asumaan hyvin ystävällisen leipurin Osonon luokse, ja päättää perustaa oman lähettipalvelun. Osonon mies on hyvin erikoinen tapaus, koska tämä ei puhu sanaakaan koko elokuvan aikana. Se onkin aika uskomatonta, sillä hahmo on silti erittäin toimiva ja jopa hauskakin. Kikin tärkein ystävä Jiji on hyvin sarkastinen tapaus, ja teettääkin aikalailla kaiken elokuvassa esiintyvän huumorin. Heti ensimmäisenä Kiki tapaa lentämisestä kiinnostuneen pojan nimeltä Tombo, eikä Kiki suhtaudu tähän aluksi kovin iloisella tavalla. Myöhemmin hahmojen välillä tuntuu silti olevan suurempiakin tunteita. Kiki tapaa myös syrjässä metsässä asuvan Ursulan, josta kehkeytyykin tärkeä tukipilari hänelle.

Kikin lähettipalvelu tarjoaa ehdottomasti yksiä parhaimpia soundtrackeja koko Ghiblin tuotannosta. Jos tekisin top 10 listauksen niistä, olisi A town with an ocean view (Umi no Mieru Machi) taatusti siellä. Myös On a clear day on täyttä herkkua. Hisaishin sävellysten lisäksi kuullaan Yumi Matsutoyan kappaleita: Rouge no Dengon ja Yasashisani Tsutsumareta Nara. Musiikki onkin itselleni se paras puoli tästä elokuvasta. Animaatiotyyli on myös niin kaunista, että silmiä hivelee. Elokuvassa esiintyvän kaupungin ulkonäkö on saanut vaikutteita mm. seuraavista kaupungeista: Tukholman vanhakaupunki, Visby, Lissabon, Pariisi, Napoli sekä San Francisco. Maisemat, kaupungin kadut sekä rakennukset paljastavatkin sen, ja ne ovat hyvin kauniisti animoituja. 

Elokuva käsittelee loppujen lopuksi hyvin läheisesti arkeen ja aikuistumiseen liittyviä asioita, ja Miyazaki onkin onnistunut tuomaan ne esille erittäin hyvin. Se tekee elokuvasta helposti sekä lapsille että aikuisille oikein nautittavan pakkauksen. Kikin lähettipalvelu on mielestäni sydäntä lämmittävimpiä animaatioita ikinä, ja se on yksinkertaisesti hyvin rentoa katseltavaa. Se ei ehkä saavuta sen suurempia "vau"-efektejä, mutta onnistuu olemaan oikein taattua laatua Studio Ghibliltä. Kiki on hyvin sympaattinen ja helposti samaistuttava hahmo, jonka arkisia tapahtumia seuraa oikein mielellään. 

Yasashisani Tsutsumareta Nara sanat suomeksi:

Kun olin pieni

Jumalat unelmani toteen täytti

Minulle näytti tieni

Kaikki toiveeni täytti

Ilomielin herään päivään uuteen

Katseen luon tulevaisuuteen

Vaikka siitä on aikaa

On ihmeissä yhä taikaa

Verhot avaan

Aurinko kajastuu metsään hohtavaan

Se mut lämmöllä täyttää

Ja näyttää

Kaiken heijastuvan silmistäin

Mulle viestittäin

Kun olin pieni

Jumalat unelmani toteen näytti

Läpi päivieni

Mut rakkaudella täytti

Sydämeen unohtanut oon tärkeän asian

Rakkaiden muistojen aarrerasian

Nyt rasian aukaisen

Mieleni muiston kaukaisen

Sateen jälkeen kukkameren nään

Gardenioiden tuoksu huumaa pään

Se mut lämmöllä täyttää

Kaiken heijastuvan silmistäin

Mulle viestittäin

Verhot avaan...

Faktoja:

• Vaikka Jiji-kissa onkin uros, ääninäyttelee häntä alkuperäisessä dubbauksessa nainen. Japanilaisessa kulttuurissa kissat esitetään naisäänisinä. (Susien kohdalla juttu on taas päinvastoin: ne esitetään miesäänisinä, minkä voikin huomata Prinsessa Mononokesta.)
• Spoilereita: Elokuvan loppupuolella Jiji ei enää puhu, koska he molemmat kasvoivat aikuisiksi, ei siis sen vuoksi, että Kiki menetti noitavoimansa. Alkuperäisessä kirjassa selitetään, että noitatyttö ja musta kissa kasvavat yhdessä ja siksi he "puhuvat" toisillensa. He kykenevät puhumaan keskenään läheisen ystävyyden vuoksi, eikä siis taian ansiosta. Jiji ei enää puhu leffan loppupuolella edes Kikin saatua voimansa takaisin, millä Miyazaki halusi näyttää, että Kiki on kasvanut eikä hän enää tarvitse "toista itseään". Disney kuitenkin muutti tämän seikan englanninkielisessä dubbauksessa niin, että Jiji puhuukin yhä lopussa.

Lähteet: fi.wikipedia.org, www.imdb.com