Top 8 Disneyn hopeakauden elokuvat

Disneyn klassikoista kirjoittaminen on minulla nyt kyllä tosiaankin tainnut vaihtua arvosteluista Top-listoihin. Ehkäpä pidän lopulta enemmän listojen luomisesta, sillä yhden arvostelun kirjoittaminen vie melko paljon aikaa. Etenkin kun kirjoittelen tänne blogiini sen verran mitä opiskelujen ohessa ehdin ja jos vain ideoita löytyy. Tosin eipä sitä olekaan arvostelematta tältä listalta kuin sijoilla 4. ja 2. olevat elokuvat, ja kultakauden leffoista minulla on arvostelematta Dumbo ja Fantasia. Kaikki renesanssiajan filmit taas olen arvostellut. Disney revival era-listalla ainoastaan Nalle Puh on sellainen, jota en ole arvostellut.

 
Mutta jaarittelut sikseen, haluan ehdottomasti jatkaa tätä Disneyn klassikoiden paremmuusjärjestykseen laittamista kausittain! Syynä yksinkertaisesti se, että se on paljon helpompaa kuin että laittaisi kaikki klassikot (joita on tällä hetkellä 60) järjestykseen. Tällä kertaa on vuorossa Disneyn hopeakauden elokuvat. Disneyn hopeakauteen kuuluvat Tuhkimo, Liisa Ihmemaassa, Peter Pan, Kaunotar ja Kulkuri, Prinsessa Ruusunen, 101 Dalmatialaista, Miekka kivessä ja Viidakkokirja.

8. MIEKKA KIVESSÄ

Miekka kivessä on seuraavan leffan kanssa ainoat hopeakauden klassikot, joita en ole nähnyt lapsena. Nostalgiavaikutus siis puuttuu kokonaan. Miekka kivessä on mielestäni valitettavan kehno disneyelokuva: siitä nimittäin tuntuu puuttuvan juoni kokonaan, ja leffa tuntuu alkavan kunnolla vasta loppupuolella, kun se jo sitten loppuu. Huumoria kyllä teoksesta löytyy, etenkin Merlinin ja Matami Mimmin taistelu oli viihdyttävää katsottavaa. Mutta kokonaisuutena kyseessä on yksiä tyhjimpiä disneyleffoja, eikä minua huvittaisi katsoa sitä toista kertaa.

7. VIIDAKKOKIRJA

Kun monia disney-klassikoiden listauksia katselee, niin hyvin monesti Viidakkokirja on niissä melko korkealla, jopa Top 10:ssä. Itse en oikein ymmärrä, mikä tässä leffassa niin hienoa on. Vai voisiko se sitten johtua nostalgiasta monen disneyfanin kohdalla? Olen tosiaan nähnyt Viidakkokirjan vasta aikuisena, ja olen ekasta katselukerrasta lähtien pitänyt sitä vain oikein kelpona. Siinä riittää hauskoja hetkiä, siinä on pääosin hyviä lauluja, ja hahmot itse Mowglia lukuunottamatta jaksavat kiinnostaa. Kuitenkin sisältöön mahtuu muutamia melko tylsiäkin hetkiä, ja pahis Shere Khanin toteutus voisi olla hieman synkempikin.

6. LIISA IHMEMAASSA

Muistelen katsoneeni tätä leffaa tosi monestikin lapsena. Silti siinä myöskin oli paljon ärsyttävyyksiä, etenkin pahiksena toimiva Hertta kuningatar on mielestäni yksiä ärsyttävimpiä disneyhahmoja. Nyt aikuisena siedän leffan ärsyttävyyksiä kuitenkin paremmin, ja löytyyhän sitä Hertta kuningattaren puolelta ihan huvittaviakin juttuja. Pääosin pidän Liisa Ihmemaassa-elokuvaa oikein viihdyttävänä klassikkona, mutta mitään isoa suosikkia siitä ei ole minulle muodostunut.

5. TUHKIMO

Tuhkimo on hopeakauden leffoista sellainen, josta haluaisin pitää enemmänkin. Muut hahmot kuin itse Tuhkimo tuntuvat saavan enemmän ruutuaikaa, mikä haittaa leffan sujuvuutta välillä. Etenkin hiiret ja Lucifer tuntuvat vievän liikaakin huomiota itse olennaisesta. Sen sijaan Kuningas ja Suurherttua ovat oikein mainioita hahmoja ja hauskaa seurattavaa. Prinssi jää harmillisesti yhtä ontoksi kuin Lumikissakin. Tuhkimo itse on kuitenkin suosikkini vanhemmista disney-prinsessoista, koska hänellä on jo selvästikin enemmän luonnetta, mikä tekee hänestä Lumikkia ja Auroraa samaistuttavamman.

4. KAUNOTAR JA KULKURI

Kaunotar ja Kulkuri on oikein viehättävä tarina kahden koiran välisestä romanssista. Leffassa ei oikeastaan niinkään tunnu olevan juonta, vaan hahmot vain oleskelevat ja tekevät asioita. Kaunotar itse on mielestäni oikein onnistunut hahmo, ja etenkin pentuna hän on suloinen! Hänen ja Kulkurin romanssi on toteutettu yllättävänkin realistisen tuntuisesti, sillä se ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Leffan spagettikohtaus on todella romanttinen, ja samaan aikaan taustalla soiva Bella notte on kaunis ja tarjoaa ihanat kylmät väreet.

3. PRINSESSA RUUSUNEN

Prinsessa Ruusunen on ehdottomasti hopeakauden elokuvista kaikista taiteellisin sen upean animaatiotyylin ja hienon musiikin ansiosta! Tuntuu hassulta, että pikkutyttönä en oikein pitänyt siitä, mutta tässä nyt sitten kuitenkin sijoitan sen jopa näin korkealle. Prinsessa Ruusunen on itse asiassa tällä hetkellä suosikkini vanhemmista prinsessaleffoista, koska sen kerronta on Lumikkiin ja Tuhkimoon verrattuna sujuvampaa, ja turhat kohelluskohtaukset on jätetty minimiin. Silti tästäkin leffasta löytyy miinuksensa: Aurora ei ole päähahmona kovin kummoinen, ja tarinan romanssi on hyvin kiirehditty. Satuna Prinsessa Ruusunen on kuitenkin viehättävä ja tunnelmallinen, ja Pahatar on oikein onnistunut pahis. Mainiota huumoria mukaan tuovat haltiatarkummit sekä kuninkaat.

2. 101 DALMATIALAISTA

Pidin 101 Dalmatialaisesta lapsena, ja pidän siitä yhä oikein paljon. Kyseessä on vain yksinkertaisesti yksiä viihdyttävimpiä disneyleffoja, koska siitä löytyy mainiosti huumoria ja jännitystä. Pahiksena toimiva Cruella De Vil on erittäin onnistunut, etenkin tämän pahislaulu Rogerin esittämänä on aina huvittavaa seurattavaa. Tietysti myös itse Anita ja Roger ovat oikein hurmaava pari. Eläinhahmot Pongoa lukuunottamatta eivät ole kovin muistettavia, mutta toimivat silti tarinassa hyvin. 

1. PETER PAN

Joudun myöntämään, että ellei minulla olisi niin vahvaa nostalgista sidettä Peter Paniin, se tuskin olisi ykkösenä. En kuitenkaan mahda itselleni (enkä sisäiselle lapselleni) mitään. Voisin silti kuvitella että ilman nostalgiaakin nauttisin tästä: kyseessähän on yksiä hauskimpia disneyleffoja etenkin Kapteeni Koukun ansiosta! Lisäksi tässä filmissä on vain sitä todellista disneytaikaa. Haaveilin aina lapsena että osaisin lentää kuten Peter Pan, ja että pääsisin itsekin Mikä-Mikä-Maahan. Löytyyhän sitä leffasta etenkin nyt aikuisena heikkouksiakin: itse Peter ja muutama muu hahmo nimittäin onnistuvat olemaan välillä melko ärsyttäviä. Kapteeni Koukku taasen taitaa olla nykyään suosikkihahmoni leffasta, ja kyseessä onkin yksi suosikkipahiksistani. 

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn hopeakauden elokuvat?

Kuvat: www.imdb.com

Arvostelu: Viidakkokirja ~ The Jungle Book (1967)

VIIDAKKOKIRJA

Ohjaus: Wolfgang Reitherman, James Algar, Jack Kinney

Pääosissa: Phil Harris, Sebastian Cabot, Bruce Reitherman, George Sanders, Sterling Holloway, Louis Prima

Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h 18min

Viidakkokirja (The Jungle Book) on vuonna 1967 ilmestynyt Disneyn 19. klassikkoelokuva. Se kuuluu niihin disneyleffojen joukkoon, jotka olen nähnyt vasta aikuisena. Mitään nostalgiaväreitä ei siis tämä teos minussa saa aikaan. Muistan kyllä lapsena nähneeni lukuisia mainoksia Viidakkokirjasta, ja niiden perusteella se vaikutti hauskalta, mitä se sitten oikeastikin on.

Tarina alkaa siitä, kun pantteri Bagheera löytää eräänä päivänä joesta korin, jossa makailee poikavauva. Ihmiskylä on liian kaukana, joten Bagheera vie pojan susilauman kasvattamaksi, jossa hänet ristitään Mowgliksi. Vuodet vierivät, ja pian susilauma joutuu hylkäämään adoptoimansa pojan, sillä tiikeri Shere Khan on kuulemma palannut. Hän ei lainkaan hyväksy ihmisiä viidakkoon, sillä hän pelkää heidän käyttävän tulta. Niin Bagheera sitten palaa kuvioihin ja lähtee viemään vastahakoista Mowglia ihmiskylään.

Viidakkokirjan juoni on hyvin yksinkertainen. Ehkäpä aikuiseen makuun jopa liiankin simppeli. Alusta loppuun asti katsoja lähinnä vain odottelee Mowglin paluuta ihmiskylään. Joudun myöntämään, että tietyissä paikoin tunnen oloni jopa tylsistyneeksi. Onneksi persoonalliset hahmot, ajoittain hyvin onnistunut huumori sekä musikaalisuus pelastavat paljon. Alussa susilauman nopea esittäytyminen ei oikein tyydytä, vaan heidän ja Mowglin välistä yhteiseloa olisi mielellään halunnut saada seurata kunnolla. Bagheera on läsnä ihan loppuun asti, ja hän on kenties aikuismaisin hahmo koko elokuvassa. Hän nimittäin pitää huolta Mowglista ja pysyy tiukkiksena, vaikka myös välillä kyllästyy pojan kiukutteluihin. 

Bagheeran ja susilauman lisäksi muita hahmotuttavuuksia ovat Baloo-karhu, Kaa-käärme, King Louie-apina, korppikotkat, norsut sekä Shere Khan. Baloo on syömiseen ja laiskottelemiseen tyytynyt karhu, joka esittää hauskan laulun Karhun elämää. Kaa on itse asiassa yksi elokuvan pahiksista, sillä tämä yrittää ainakin kahteen otteeseen kuristaa Mowglin välipalakseen. Hän käyttää saalistamiseen hypnoosia ja esittää laulun Luota vain. King Louie on ehdoton suosikkihahmoni, sillä hän on niin karismaattinen ja hauska. Hän esittää myöskin suosikkilauluni tästä elokuvasta, nimittäin I wanna be like you (mikäköhän tämän nimi on suomeksi?). Se on niin jazzaava ja rytmikäs, ja sen aikana tapahtuvaa pienehköä kohellusta saa ihan nauramalla seurata. Shere Khan jää mielestäni liian heiveröiseksi pintaraapaisuksi. Hahmosta olisi ollut potentiaalia parempaankin. Vasta ihan lopussa hän pääsee jalustalle, ja sekin on ohi melko nopeasti. Korppikotkat taas ovat varmaankin kaikista turhimpia ja unohdettavimpia hahmoja. Heistä en vain oikein välitä. Olihan niillä hauska juttu siitä "Mitä tehtäis?", joka ei oikein johda mihinkään. Heidän esittämä laulu Sellaista on ystävyys on kuitenkin mielestäni melkoisen unohdettava ja tylsä. Norsut taas esittävät oikein hauskan laulun Kenraali Hathin marssi. Heitä johtaa oikein järjestelmällinen joskin hieman ylimielinen Hathi, joka pitää komentoa tiukasti yllä.

Elokuvan tunnelma on hyvin kevyt ja iloinen. Jos Shere Khan olisi saanut enemmän ruutuaikaa, vallitsisi leffassa kenties edes paikoin synkkä tunnelma. Pidänkin enemmän eräästä toisesta viidakkoon sijoittuvasta elokuvasta, nimittäin Tarzanista. Siinä on sekä iloa, koskettavuutta että synkkyytä. Viidakkokirja taas on lähinnä vain hassutteluelokuva, joka ei minua juuri jännitä tai kosketa. Se pidemmän päälle vain naurattaa minua ja tuntuu tietyissä kohdin jopa tylsähköltä. Se voi johtua myös siitä, että Mowgli ei päähenkilönä ole kovin kummoinen. Koko elokuvan ajan hän vain lähinnä pistää hanttiin ihmiskylään paluuta vastaan, koska haluaisi mieluummin elellä viidakossa.

Kaiken kaikkiaan Viidakkokirja on hyvin kevyttä ja yksinkertaista viihdykettä, ja se toimii varmasti koko perheen animaationa mainiosti. Aikuiseen makuun se ei välttämättä onnistu kovasti iskemään, mutta ainakin itse nautin persoonallisista hahmoista, huumorista sekä useista lauluista. Elokuvan varsinainen pahis Shere Khan on melkoisen pintaraapaisuksi jäävä tapaus, miksi helpoiten shown varastaakin King Louie. Hän on ehdoton suosikkihahmoni elokuvasta, sillä hän on niin hauska ja karismaattinen. Esittäähän hän leffan parhaimman laulun I wanna be like you, joka kannattaa kyllä katsastaa edes youtubesta. Se on erittäin hauska ja kenties oma lempikohtaukseni koko elokuvasta. Viidakkokirja on omaan makuuni kelpo disneytä. Ei parasta, mutta ei huonointakaan. 

Elokuvan tiedot: www.imdb.com