Näytetään tekstit, joissa on tunniste frozen 2. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste frozen 2. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. syyskuuta 2020

Top 10 Disneyn revival era/uudestisyntymiskauden elokuvat

Koska pidän Top-listojen tekemisestä, niin miksenpäs tekisi Top-listaa Disneyn "revival era"-elokuvista, kun olen melkein ne kaikki arvostellutkin yhtä lukuunottamatta (Nalle puhin elokuvaa en ole arvostellut). Tosin olen huomannut, että se ilmeisesti hieman vaihtelee, lasketaanko Bolt tähän kauteen mukaan vai ei. Melko usein tähän kauteen on laskettu 10 elokuvaa Prinsessa ja sammakosta ihan viimeisimpään eli Frozen II:een asti. Aion siis laittaa mieluiseeni järjestykseen nuo leffat.

Olen hieman mietiskellyt, että miksikäs tätä "revival era"-kautta pitäisi kutsua suomeksi, mutta eiköhän tuo "uudestisyntymiskausi" nimike kelpaa. 

10. BIG HERO 6


Big Hero 6 ei valitettavasti iskenyt minuun ollenkaan. Se vaikutti aluksi melko lupaavalta, mutta muuttui aina vain tylsemmäksi ja tylsemmäksi loppua kohden. Huumorikin oli aika kehnoa (lukuunottamatta Baymaxia), enkä oikein pitänyt yhdestäkään sivuhahmosta. Yritin antaa leffalle toisen mahdollisuuden, mutta kun en tykkää niin en tykkää. Ei kai sille vain voi mitään. Ehkä en vain kuulu tämän tekeleen kohdeyleisöön.

9. FROZEN II


Frozen II oli aika outo elokuva. Siinä ei tuntunut olevan päätä eikä häntää. Se tietynlainen pääfokus ja juoni puuttuivat tyystin, miksi koko homma vain lässähteli. Olen katsonut sen vain kerran, joten ainahan voi pieni mahdollisuus olla, että se tuntuisi kivemmalta toisella katselukerralla. Sen verran tyhjä olo tästä jäi, että ei se paljoa ole kutsumassa minua luokseen.

8. RÄYHÄ-RALF VALLOITTAA INTERNETIN


Räyhä-Ralf valloittaa internetin on aika tasoissa Frozen II:n kanssa. Tämä pääsi kuitenkin korkeammalle, koska se oli sentään suht selkeästi tehty kokonaisuus, vaikka sen juoni jäikin melko huteraksi. Lisäksi se tarjosi ihan hyviä opetuksia koskien ystävyyttä ja internetiä. Leffa oli kuitenkin aika tylsä, huumori ei-niin-iskevää ja hahmojen toteutuksiinkaan en ollut aivan tyytyväinen. 

7. NALLE PUHIN ELOKUVA


En ole tehnyt arvostelua tästä elokuvasta, mutta olen katsonut sen kerran. Nalle Puhin elokuva oli ihan hauska ja viihdyttävä leffa, mutta jostain syystä se ei oikein pidemmänpäälle jäänyt mieleeni. 

6. VAIANA


Vaiana on oikein mainio elokuva. Se jää kuitenkin omaan makuuni turhankin kevyeksi ja lähinnä huumoripainotteiseksi leffaksi. Mukana olisi saanut olla enemmän jännitystä ja hieman synkkyyttä, niin olisin saattanut tykästyä siihen vielä enemmänkin. Kaikki muu nimittäin sitten onkin oikein onnistunutta, erityisesti animaatiotyyli ja musiikki. Juonen kannalta jotain uutta ideaa olisi myös saanut olla mukana, vaikka ei kaavamaisuus leffaa millään tavoin tylsistytä.

5. FROZEN


Muistan vieläkin, kun katsoin Frozenin ensimmäisen kerran hyvin ennakkoluuloisena vuoden 2014 keväällä. Leffa kuitenkin yllätti minut todenteolla positiivisesti! Sen musikaalinumerot ovat erinomaisia, ja juoni onnistui olemaan yllättävä. Ja käsitelläänhän leffassa mukavasti erilaisuutta ja sisaruussuhdetta. Miinuksena pidän leffassa sitä, että Elsa ei saa hahmona tarpeeksi syvyyttä alleen. Anna ja Kristoff ovat kuitenkin erinomainen parivaljakko, mikä on minulle iso plussa leffassa.

4. KAKSIN KARKUTEILLÄ


Kaksin karkuteillä on mahtava elokuva! Se sisältää paljon huumoria, seikkailuntuntua sekä mukaansatempaavan juonen. Aiemmin leffan laulut eivät olleet mielestäni kovin mieleenpainuvia, mutta nykyään pidän niistä kovastikin. Lisäksi ovathan leffan hahmot ihan parhaita, erityisesti Maximus ja Flynn varastavat aina show'n hauskuudellaan.

3. RÄYHÄ-RALF


Räyhä-Ralf oli minulle erittäin positiivinen yllätys! Katsoin sen ensimmäisen kerran vuosi sitten, eli hieman myöhässä. Ja kuin ihmeen kaupalla siitä tuli yksi suosikeistani disneyltä. Hahmot ja juoni ovat loistavia, ja huumoria ja lämminhenkisyyttä piisaa. Vaikka pahis oli ennalta-arvattava, niin häneen liittyvä lopussa paljastuva seikka onnistui yllättämään minut. 

2. ZOOTROPOLIS


Zootropolis onnistui kyllä lyömään minut aivan ällikällä! Sen juoni oli suht ennalta-arvaamaton ja hahmot erittäin laadukkaasti luotuja. Erityisesti Judyssa ja Nickissä on monipuolista persoonaa ja syvyyttä, miksi heihin on helppo samaistua. Leffa oli yllättävän syvällinen ja onnistui menemään pahasti tunteisiini. Lisäksi se käsitteli nokkelasti ennakkoluuloja ja stereotypioita, mitä ei voi kuin kehua. 

1. PRINSESSA JA SAMMAKKO

Prinsessa ja sammakko on aivan ihana elokuva! Tämä ja Zootropolis kilpailevat aika kiivaasti ykkössijasta keskenään, mutta jokin tässä filmissä tuntuu vievän voiton. Leffa on myöskin kestänyt eniten katselukertoja tämän kauden elokuvista, joten jo yksinään se oikeuttanee Prinsessa ja sammakon sijainnin ykköseksi. Pidän todella paljon päähahmo Tianasta, sillä koen hänet hyvin samaistuttavaksi. Myös Naveen on erittäin hyvin onnistunut hahmo, ja pidän siitä kuinka hän ja Tiana kehittyvät tarinan aikana täydentäen toisiaan. Ja tietysti rakastan leffan jazz-tyylistä musiikkia todella paljon!


Mihin järjestykseen te laittaisitte disneyn revival eran elokuvat?


maanantai 20. heinäkuuta 2020

Arvostelu: Frozen II (2019)

FROZEN II


Ohjaus: Chris Buck, Jennifer Lee
Pääosissa: Kristen Bell, Idina Menzel, Josh Gad, Jonathan Groff
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1h 43min


Frozen II
on vuonna 2019 ilmestynyt jatko-osa elokuvalle Frozen. En alun alkaen ollut mitenkään erityisen innostunut tästä jatko-osasta, ja katsoinkin sen vasta ihan hiljattain. Odotuksia ei minulla tätä kohtaan juuri ollut. Se jakaa mielipiteitä melko vahvasti, kuten esimerkiksi jatko-osa Räyhä-Ralf valloittaa internetin, jolle itse en valitettavasti syttynyt. Mietiskelin tietenkin, että onkohan hyvälle Frozenille kenties onnistuttu tekemään hyvä jatko-osa.

Elokuva jatkaa siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Tarina avataan kuitenkin takaumalla, jossa siskokset Elsa ja Anna ovat vielä lapsia ja vanhemmat kertovat heille tarinoita. Takauman jälkeen palataan sitten nykyhetkeen, jossa Elsa on Arendellin kuningatar ja hitusen yhä sisäänpäin kääntynyt. Anna sitä vastoin haluaa, että heidän välillä ei olisi etäisyyttä eikä salaisuuksia. Pian Elsa kuulee toistuvasti ääniä, joita hän sitten lähtee selvittelemään kera tutun hahmoporukan (Anna, Kristoff, Sven ja Olaf).

Tarinassa mietiskellään yhä sitä, onko Elsan seuraan lähteminen liian vaarallista Annalle. Anna on tässä osassa selvästi vieläkin määrätietoisempi kuin edellisessä: hän lähtee mukaan, vastustaa sisko sitä tai ei.


Muut hahmot kuin Anna ja Elsa tuntuvat hämmentävän turhilta. Kristoff alusta loppuun asti vain yrittää kosiskella Annaa, ja hänen esittämä laulunsa Lost in the woods on hyvin tylsä, kuten myös hänelle kirjoitettu rooli. Olaf oli edellisessä osassa minulle yllättävän sympaattiselta tuntuva sidekick, joka päästeli suustansa ihan viisaitakin oivalluksia. Tässä osassa hän on enimmäkseen ärsyttävä, ja hänen roolinsa on vain selvästi naurattaa lapsikatsojia. Sitten oli vielä ne jotkut uudet tyypit, jotka lumotussa metsässä tavattiin. En edes muista heistä enää mitään.

Nyt siihen, mitä tosissani ihmettelin katsottuani tämän. Mikä se juoni tai pääfokus oikein oli, vai oliko elokuvalla edes sitä? Suureellista kliimaksia odotellessani huomasin, että lopputekstit alkoivatkin jo rullata. Tarina tuntui koostuvan vain muutamista hienohkoista kohtauksista, joilla ei loppujen lopuksi ollut mitään ihmeempää merkitystä kuin näyttää hyviltä. Elokuva ei kuitenkaan ollut täysin tylsä, vaan siinä pikemminkin oli paljon ilmaa ja tyhjäkäyntiä: se esitteli hienoja ideoitaan, joita se ei sitten kuitenkaan juuri käyttänyt. Suurimmalti osalti kerronta vain lässähteli paikoillaan. Leffa yrittää kyllä tietyissä kohdin vedota katsojan tunteisiin, mutta kun filmillä ei oikein ole pokkaa kyseisiin käänteisiin, jää tunnepuoli laimeaksi.


Jos jossain elokuva kiinnitti huomioni, on sen animaatiotyyli, joka on kehittynyt aivan huippuunsa. Etenkin tietyt yksityiskohdat esim. hahmojen vaatetuksissa ovat todellista silmäkarkkia, ja myös maisemat ovat kaunista katseltavaa.

Sitten ne musikaalinumerot... Ne ovat aivan äärimmäisen unohdettavia. Ensimmäisessä elokuvassa Annan innokas lauleskelu tempaisi minut heti mukaansa ja sai mielen iloiseksi. Jatko-osa sen sijaan käyttää laulujansa jonkinlaisena täytteenä tyhjäkäynnissään. Edellinen osa oli niin nokkela musikaalinumeroillaan, että ne todella edistivät juonta ja imaisivat katsojan mukaansa. Jatko-osa taasen pysähtyy melkeinpä aina paikoilleen, kun musikalisoidaan. Laulut ovat kuin taukoja jo ennestään sisällöltään tyhjähkössä tarinassa. Ainoa mainitsemisen arvoinen laulu on Into the unknown, joka sentään jäi päähän soimaan toisin kuin muut laulut.


Kaiken kaikkiaan Frozen II on melkoisen hämmentävä jatko-osa. En vieläkään oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Se ei tuntunut yhtä tylsältä kuin esimerkiksi jatko-osa Räyhä-Ralf valloittaa internetin, mikä johtuu pitkälti siitä, että tässä elokuvassa sentään oli hienot kohtaukset pitämässä mielenkiinto juuri ja juuri yllä. Se ei kuitenkaan tempaissut minua mukaansa, eikä missään vaiheessa jännittänyt tai koskettanut minua. Lapsille Frozen II kuitenkin varmasti toimii mainiosti, onhan se heille ensisijaisesti suunnattukin. Itselleni se jätti harmillisen tyhjän olon.





Ps. Olenko ainoa jota häiritsi se seikka, että Olaf ei enää tarvinnut lumisadepilveä yläpuolelleen jotta ei sulaisi?





Elokuvan tiedot: www.imdb.com