MARNIE -TYTTÖ IKKUNASSA
Ohjaus: Hiromasa Yonebayashi
Pääosissa: Sara Takatsuki, Kasumi Arimura, Nanako Matsushima
Genre: anime, draama
Kesto: 1h 43min
Ikäraja: 7
Marnie -tyttö ikkunassa (Omoide no Mânî, eng. Marnie of memories) on vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Studio Ghiblin elokuva, jonka ohjasi Hiromasa Yonebayashi. Se on toistaiseksi viimeinen Ghiblin elokuva, ja se perustuu Joan G. Robinsonin romaaniin nimeltä When Marnie was there. Yonebayashi oli aikaisemmin ohjannut vain yhden elokuvan, Kätkijät. Toisen ohjauksensa jälkeen hän jätti Studio Ghiblin taakseen ja perusti Studio Ponocin vuonna 2015. Siellä hän on ohjannut muun muassa elokuvan Mary ja noidankukka.
Tämä oli itse asiassa muistaakseni neljäs elokuva, jonka katsoin aloittaessani Ghibli-maratonin. Silloin en ollut vielä nähnyt mitään maata mullistavia, fantasiaa pursuavia Miyazakin animaatioita. Olin nähnyt vain Laputan, Ponyon (tämän näkemisestä oli tosin hyvin pitkä aika) sekä Sydämen kuiskauksen. Minulle tuli ihan puhtaana yllätyksenä, että tämä kuuluu Ghiblin aliarvostetuimpien elokuvien joukkoon.
Päähenkilönä seurataan kouluikäistä Annaa, joka kärsii ulkopuolisuuden tunteesta sekä astmasta. Hänen sijaisäitinsä on jo pitkään huomannut, että Annalla ei ole kaikki kunnossa. Niinpä hän lähettää tämän sukulaistensa luokse maaseudun rauhaan. Sielläkään Anna ei oikein tule toimeen muiden ikäistensä kanssa. Pian hän kuitenkin huomaa erikoisen, aution kartanon, joka vaikuttaa tuntemattomalla tavalla tutulta. Siellä hän tapaa Marnien, joka haluaa ehdottomasti ystävystyä hänen kanssa. Ainutlaatuisen ystävyyden edetessä kysymyksiä alkaa herätä ilmaan. Kuka Marnie todellisuudessa on?
Hahmot ovat aivan uskomattoman realistisia. Etenkin Anna aivan säikäytti minut ensikatsomisella pelottavan realistisella luonteellaan. Hän on hyvin sisäänpäin kääntynyt, joko introvertti tai sitten jostain muusta syystä ulkopuolelle jäänyt koululainen. Hän on tosiaan adoptoitu, sillä hänen oikeat vanhempansa sekä isoäiti aikoinaan menehtyivät. Siitä syystä hän kokee itsensä jonkin verran hylätyksi. Hän on myös löytänyt sijaisvanhempiensa paperit, joista selviää, että he saavat avustusrahaa. Niinpä Anna epäilee, että hänestä on vain vaivaa.
Muistan vieläkin, kuinka Anna kolahti omalle kohdalleni, kun hän sanoi: "Vihaan itseäni". Olen itse ollut ala- sekä ylä-asteikäisenä hyvin syrjitty koulussa ja jäänyt aina ulkopuolelle, joten kyseinen hahmo on tähän mennessä helpoiten samaistuttava minulle. Se tekeekin tämän elokuvan katsomisesta joka kerta kipeää.
Marnie on aivan kuin Annan vastakohta: hän on hyvin ulospäin kääntynyt, iloinen ja pirteä. Hän päätyykin suureksi tueksi ja lohdutukseksi Annalle. Itse asiassa molemmat avaavat omia ongelmiaan ja surujaan. Marnie ei ole loppujen lopuksi niin onnentyttö kuin voisi luulla. Vaikka hän on rikkaan perheen lapsi, on hän usein erossa vanhemmistaan ja joutuu täten palvelustyttöjen kiusaamaksi ja jopa pelottelemaksi. Elokuvan edetessä hahmot alkavat ikään kuin täydentämään toisiaan. Pääytimenä on tietenkin Annan kehityskaari, kuinka hänestä tulee sosiaalisempi ja iloisempi kohti elokuvan loppua. Erityisesti sen voi huomata siitä, milloin hahmo ensimmäisen kerran aidosti hymyilee.
Sisältää suuria spoilereita! (alkavat ja päättyvät ***-merkkiin)
***
Teemoiksi elokuvassa nousee kauniisti esille muun muassa sukupolvien välinen yhteys. Hyvin mysteeriseksi asiaksi jää, onko Marnie loppujen lopuksi Annan alitajuntaista kuvitelmaa vai kummitus. Vaikka tärkeimpänä asiana pyörii Annan hahmon kehitys ja se, kuinka hän antaa vihdoin ja viimein Marnielle anteeksi, tuntuu Marnien ilmestymisellä olevan toinenkin syy. Marnie vaikuttaisi tuntevan syyllisyyttä siitä, että hän joutui jättämään lapsenlapsensa yksin. Hän oli ehkäpä tavallaan velkaa Annalle sen, että he viettävät aikaa yhdessä, ja että hän saa Annan suhtautumaan itseensä paremmin. Ja lisäksi Marnie sai viimein anteeksi Annalta, mistä voisi päätellä hänen löytäneen lopulta rauhan.
***
Hiromasa Yonebayashi on onnistunut äimistyttävän hyvin tässä toisessa teoksessaan ottaen huomioon, että legendaarisella Miyazakilla ei ole mitään tekemistä tämän elokuvan kanssa. Tarina sekä hahmot ovat selkeästi hiotumpia ja syvällisempiä kuin hänen esikoisohjauksessaan.
Animaatiotyyli ei ehkä ole sitä riman ylittävää, mutta vähintäänkin silti upeasti onnistunutta. Mitään moitittavaa siltä saralta ei löydy. Maisemat sekä varjostukset ovat kauniisti luotuja.
Musiikki on hyvin henkeäsalpaavan kaunista. Etenkin Annan tunnuslaulu on hyvin koskettava. Loppumusiikin Fine on the outside on tehnyt sekä itse esittää amerikkalainen laulaja Priscilla Ahn. Se on myös koskettava, ja siinä on hyvin kauniit sanat.
Kokonaisuudessaan Marnie -tyttö ikkunassa on erinomainen Ghibli-klassikko, joka tarjoaa hyvin syvällisesti toteutetun kasvutarinan koskien itsetunnon kasvattamista sekä anteeksiantoa. Sivuhahmot tuovat oivasti maustetta ja huumoria mukaan, minkä ansiosta tarina ei ylly liian traagisentuntuiseksi. Elokuva on ehdottomasti omia suosikkejani Ghibliltä ja samalla myös koskettavimpia näkemiäni animaatioita ikinä. Olenkin katsonut leffan hyvin useaan otteeseen eikä kyllästymistä tunnu tulevan vastaan, joten eiköhän se täydet pisteet ansaitse!
Ps. Kirja, johon elokuva pohjautuu, vaikutti myös ihan kivalta. Itse kuitenkin lopulta hieman petyin siihen enkä edes lukenut sitä aivan loppuun asti, eli leffa on mielestäni paljon parempi. Eroja näiden kahden välillä oli jonkin verran, esim. Annan täti (se jonka luokse Anna menee maaseudulle) vaikutti kirjassa jotenkin kylmemmältä ja ei yhtä pidettävältä, kun taas leffassa hahmo on hyvin lämminhenkinen ja jopa huumorintajuinen. Kirjassa oli toki myös koskettavuutta, mutta lopulta elokuvassa on mielestäni huomattavasti suurempi tunteiden skaala.
Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com
