Animaatiohahmo ihastukset

Varmasti jokainen on joskus päästellyt ihailun huokailuja jonkin animaatiohahmon vuoksi tai peräti jopa ollut ihastunut animaatiohahmoon. Mitkä animaatiohahmot siispäs ovat minun kohdallani aiheuttaneet mieleenpainuvimpia ihastuksen tunteita...

PETER PAN

Ihan ensimmäisenä muistilokerostani tulee mieleen ehdottomasti Peter Pan, joka sai päiväkoti-ikäisessä minussa aikaan suuria ihastumisen tunteita! Komea ja vekkulimainen poika on todella kyseessä, ja se lentotaito on niin siisti! Ihailin tuota lentokykyä kovasti, ja harmitti kun se ei oikeassa elämässä onnistunut. Olin niin ihastunut Peteriin ja hänen lentokykyyn, että odottelin iltaisin nukkumaanmenoaikana hänen saapumistaan ikkunalle, ja että sitä kenties pääsisi Mikä-Mikä-Maahan. Ja arvatkaa oliko lapsuuteni minä pettynyt, kun niin ei käynyt. Olinkin usein kateellinen elokuvan Leenalle, koska hän pääsi Peterin kanssa Mikä-Mikä-Maahan, vaikka toisaalta samaan aikaan paritin heitä kovasti yhteen. 

Vielä pakko mainita, että Peterin lentokyvyn ihailu tuli minulla ihan uniin asti, ja hyvin usein näinkin lentounia, ja sitten aamulla ärsytti hirveästi etten oikeasti osaakaan lentää!

KOVU

Tämä miesleijona sai minussa aikaan melkoisia ihailun tunteita! Harvemmin furryt iskee, mutta Leijonakuningas 2:n Kovussa on vain sitä jotain. Ah, niin komea, hieman bad guyn oloinen pinnalta katsottuna, mutta yllättävän monikerroksinenkin hahmo on lopulta kyseessä. Kovussa on ulkonäöllisesti hieman samaa kuin Scarissa, mutta toisaalta myös pehmeyttä, eli hän on jotain hyviksen ja pahiksen väliltä. Ja sitä hän on myös luonteeltaan: ei selkeästi hyvä tai paha. Se tekeekin hänestä yhden mielenkiintoisimmista disney-hahmoista, ja pidän siitä kuinka Kovun hahmosta paljastuu uusia puolia Kiaran kautta. Tämä leijonakomistus on helposti paras syy katsoa Leijonakuningas 2...

CORNELIUS

Peukalo-Liisan keiju Cornelius sai joskus lapsena aika vahvoja ihailun tunteita minussa aikaan. Kyseessä on kyllä todellinen flirttailija, sillä heti Peukalo-Liisan tavattuaan edessä on ihan suoria iskuyrityksiä! Tulisia tunteitaan ei Cornelius todellakaan yritä peitellä sitten yhtään. Varmaankin isoin syy miksi tämä komea mieskeiju iski, on hänen ja Peukalo-Liisan lentoajelu Let me be your wings.

HAURU

Jos vasta aikuisena jokin animaatiohahmo on kerännyt minulta huokailuja peräänsä, niin se on kyllä Liikkuvan linnan Hauru. Kuinka sitten voikaan animemies olla niin komea, ihana, hurmaava... Ehkäpä se pahin ihastumisvaihe on mennyt jo ohi, mutta kyllä yhä uusintakatseluillakin pieniä ihastuksen tunteita tämä velho saa minussa aikaan, hihih. Haurun hahmodesign on vain niin uskomattoman liehittelevä, etenkin nuo siniset viekoittelevat silmät ansaitsevat mainintansa. Ja unohtamatta aivan mahtavaa luonnetta, joka todellakin tekee tästä miehestä kokonaisuudessaan ihanan.

FAKIR

Ihan hiljattain olen katsonut animesarjan Princess Tutu, enkä olisi uskonut että sieltä tarttuisi mukaan näinkin mieleenpainuva hurmuri. Aluksi pidin Fakiria todella ärsyttävänä hahmona, mutta pian hänestä paljastui uusia puolia ja olin aivan myyty hänelle! Ehkä nyt en aivan ihastunut häneen ollut, mutta jonkintasoisia ihailun tunteita tämä ihana komistus sai minussa kyllä aikaan.

BONUS:

ERIC NORTHMAN

Vaikka halusinkin tehdä listasta animaatiohahmopainotteisen, niin en vain millään voinut olla mainitsematta tätä fiktioihastustani! Aleksander Skarsgård on nimittäin kyllä yksiä komeimpia ilmestyksiä elokuvissa/sarjoissa. Aina kun katson True Bloodia, Eric Northman saa minut edes jollain tasolla ihastumaan häneen. Tuskin olen ainoa, joka on hänen peräänsä huokaillut, hyvin usein monien muidenkin naisten sydämet ovat sykkineet tälle hurmurille.

Mitä animaatio/fiktio-ihastuksia teillä on ollut?

Kuvat: www.animationscreencaps.com, https://princesstutu.fandom.com/wiki/Fakir, https://wallpapersafari.com/eric-northman-wallpapers/

Arvostelu: True blood kausi 1

TRUE BLOOD

KAUSI 1

Ilmestymisvuosi: 2008

Jaksojen lkm: 12

Ikäraja: 16

(Koko teksti on spoilerivapaa)

True blood on niitä sarjoja, jotka ovat pysyneet todellisina kestosuosikkeina minulla. Innostus vampyyrijuttuihin alkoi joskus 12-vuotiaana Twilightista (kyllä, tästäkin tuli joskus pidettyä, nyt ihmettelen että miksi), teini-ikäisenä sitten alkoi kuume Vampyyripäiväkirjojen kanssa ja myöhemmin myös True bloodin kanssa.

Tästähän on siis alunperin kirjasarja, jonka ensimmäistä osaa aloin sitten mielenkiinnosta lukemaan. Pian kuitenkin huomasin, että siitähän on tv-sarjakin, ja tietenkin se tv-sarja sitten houkutteli enemmän. Olen jälkeenpäin silti lukenut sarjan ensimmäisen kirjan, ja se oli oikein hyvä. Ensimmäinen kausi seuraakin sitä melko uskollisesti, ainoa ero on ihan viimeisessä kohtauksessa, jossa kirjasta yksi lempihahmoistani jätettiin pois. Mutta pitemmittä puheitta, tämä on pysynyt uskollisesti yhtenä suosikkisarjanani (paras vampyyriaiheinen mitä tiedän) eikä tätä oikein voi olla katsomatta vähintään kahden vuoden välein.

JUONI

True bloodin tarina sijoittuu pikkukaupunkiin nimeltä Bon Temps. Päähenkilönä seurataan Sookie Stackhousea, joka omaa telepaattisia kykyjä eli kykenee siis lukemaan muiden ajatuksia. Ainoan poikkeuksen siihen vaikuttaisi tekevän vampyyrit, mikä pidemmän päälle ajateltuna on ihan järkevää (kuolleitahan he ovat). Sookie työskentelee tarjoilijana Merlotte's:n baarissa, jonka omistaa Sam Merlotte, ja eräänä päivänä sinne saapuu vampyyri Bill Compton. Sookie haluaa tietenkin väistämättä tutustua tuohon muukalaiseen, jonka seurassa hän voi olla kuulematta tämän ajatuksia. 

Sookien ja Billin lisäksi muutakin draamaa ja ihmissuhteita riittää kovasti jo ensimmäisen kauden aikana. Yhdeksi (sivu)juoneksi muodostuu myös murhamysteeri. Joku vaikuttaisi harrastavan vampyyrien kanssa tehtailevien naisten kuristamista, mikä tuo omalta osaltaan jännitystä mukaan.

Tarinan maailmasta vielä sen verran, että ihmiset ja vampyyrit pyrkivät siis elämään sopusoinnussa. Eli poikkeuksellisesti sarja, jossa vampyyrit eivät ole salaisuus. Nimi true blood tulee kirjaimellisesti keinotekoisesta verestä, jota vampyyrit juovat sen sijaan että tappaisivat ihmisiä ravinnokseen (ainakin jokseenkin, heheh).

HAHMOT

Sookie Stackhouse (Anna Paquin) on siis päähenkilö, ja pääosin ihan hyvin onnistunut sellainen. Ensimmäisissä jaksoissa Anna Paquin tosin vaikuttaa jonkin verran jäykältä roolissaan, mutta loppua kohti hänen hahmonsa muuttuu uskottavammaksi. Tietyt ilmeet ja irvistykset tosin eivät välillä mene oikein läpi (ainakaan minulla). Mutta onneksi sivuhahmot saavat hyvin paljon ruudun aikaa, ja ovatkin paljon mielenkiintoisempia tapauksia muutenkin. Sookie tosiaan osaa lukea muiden ajatuksia erottaen niin visuaalisia kuvia kuin myös puheita muiden päiden sisältä. Kyseinen taito tulee olemaan hyödyksi muun muassa murhaajan selvittämisessä. Sookie osaa myös pitää puolensa ja on hyvin itsenäinen.

Bill Compton (Stephen Moyer) on siis ensimmäinen vampyyrituttavuutemme. Itse en pidä tyyppiä kovin hottiksena, heheh. Se pokaali menee ehdottomasti eräälle toiselle. Stephen Moyer on Paquinin tavoin aluksi hieman jäykkä, mutta roolisuoritus vain paranee paranemistaan kauden edetessä. Heidän välinen suhde onnistuu myös olemaan uskottava, koska heti ensimmäisenä he eivät hyppää sänkyyn. Bill on hyvä tyyppi ja kohtelee Sookieta hyvin, mutta ei kuitenkaan lukeudu niihin suosikkihahmojeni joukkoon.

Sam Merlotte (Sam Trammell) on yllättäen sellainen tapaus, josta oppii pitämään hyvinkin paljon sarjan edetessä. Muistelen, että en kauden alussa juurikaan välittänyt hänestä. Etenkään, kun kolmiodraamakuvio (Sookie+Bill+Sam) muistutti etäisesti niin Twilightista kuin myös Vampyyripäiväkirjoista. Onneksi Samille keksitään kuitenkin muutakin puuhaa kuin vain Sookien perässä roikkuminen. Siitä hatunnostoa sarjan tekijöille. Samista selviää myös salaperäisiä asioita, joita en viitsi spoilata.

Lafayette (Nelsan Ellis) kuuluu ehdottomasti suosikkihahmoihini! Hän on hyvin hauska tapaus ja osaa pitää puolensa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hänen tietyt dialogit onnistuvat aina naurattamaan niin mukavasti. Lafayette on Sookien ystävän Taran serkku, ja hän työskentelee myös Merlotte's:n baarissa. Hän kaupittelee vampyyrin verta, johon myös Sookien veli Jason sotkeutuu.

Eric Northman (Alexander Skarsgård), vampyyri, on se kuuluisa tapaus, jolle annan hottispokaalin. Hän on helposti paras syy katsoa tätä sarjaa. Eric ei vielä ensimmäisessä kaudessa omaa kovin suurta roolia. Hän työskentelee omassa baarissaan Fangtasiassa (Toratasiassa, näin hauskasti suomeksi käännettynä).

Muita hahmoja:

Jason (Ryan Kwanten), joka on hieman tomppeli veli sekä rakastaa naida jokaista vastaan tulevaa naista.

Tara (Rutina Wesley), joka on välillä ärsyttävä ja välillä taas ei. Hän on melko tempperamenttinen tapaus näin lyhyesti sanottuna.

Pam (Kristin Bauer van Straten), vampyyri, joka Ericin tavoin työskentelee Fangtasiassa.

Andy (Chris Bauer), joka poliisina tutkii murhamysteeriä.

Ja monia muitakin hahmoja on, mutta niiden luettelemiseen menisi hyvä tovi.

VAMPYYRIEN TOTEUTUS

Yksi suuri syy siihen, miksi tämä on paras näkemäni vampyyriaiheinen filmatisointi, on ehdottomasti vampyyrien toteutus. He eivät esimerkiksi kimmellä auringon valossa toisin kuin Twilightissa. He kirjaimellisesti palavat auringossa, ja siksi myös nukkuvat päivät arkuissa. Vampyyrien kuoleminen on melko erikoisesti päätetty; he kirjaimellisesti muuttuvat epämääräiseksi verimurskaksi kuoltuaan (vrt. Vampyyripäiväkirjoissa vampyyrin kuoltua hänestä tulee jokin ihmeen nukke).

ARVIO

True blood kausi 1 ei mielestäni ala kovin lupaavasti, mutta selkeä ylämäki on viimeistään puolessa välissä odotettavissa. Se johtuu varmasti päähahmojen roolisuoritusten paranemisesta sekä siitä, että enemmän mielenkiintoisia seikkoja paljastuu. Olen muutenkin aina pitänyt enemmän seuraavista kausista. Ja koska Eric on ehdoton suosikkihahmoni, ja hänen osuus sarjan edetessä kasvaa, niin on se myös osasyynä tuohon. Kömpelöstä alustaan huolimatta tämä ensimmäinen kausi on oikein hyvin onnistunut ja koukuttava. Sen jälkeen jää janoamaan lisää kausia.

Lähteet: www.imdb.com