Top 8 Disneyn pronssikauden elokuvat

Disneyn leffoista voisi taas jatkaa kausittain niiden paremmuusjärjestykseen laittamista. Tällä kertaa vuorossa on pronssikauden elokuvat, johon kuuluvat Aristokatit, Robin Hood, Nalle Puh, Pelastuspartio Bernard ja Bianca, Topi ja Tessu, Hiidenpata, Basil Hiiri - mestarietsivä ja Oliver ja kumppanit.

8. NALLE PUH

Tuntui hankalalta päättää, laitanko viimeiselle sijalle Nalle Puhin, Oliver ja kumppanit vai Hiidenpadan. Tosiaan, rehellisesti sanottuna pidän näitä kolmea elokuvaa aikalailla yhtä keskinkertaisina. Kuitenkin kun mietin, mitä kustakin elokuvasta muistan, niin Nalle Puhista en todellakaan muista enää mitään, ja pidin sitä myöskin tylsimpänä. Tässä leffassa ei vain yksinkertaisesti tapahtunut mitään mielenkiintoista, itse luultavasti jäin kaipaamaan selkeämpää juonta sekä jonkinlaista koukkua. Asiaan varmasti vaikuttaa paljon se, etten ole nähnyt tätä lapsena. Pidin kuitenkin lapsena oikein paljon siitä tv-ohjelmasta (Nalle Puhin uudet seikkailut) sekä Nasun suuri -elokuvasta. Olisikin ihanaa, jos Disney plussaan lisättäisiin tuo tv-ohjelma! Olisi todella nostalgista katsoa sitä niin monen vuoden jälkeen.

7. OLIVER JA KUMPPANIT

Oliver ja kumppanit -leffan olen nähnyt lapsena, mutta jo silloin pidin sitä melko yhdentekevänä elokuvana. Pahiksena toimiva Jysky tosin onnistui aikoinaan jopa hieman aiheuttamaan ahdistuksen tunteita, sen verran synkästi toteutettu konna on kyseessä. En kuitenkaan koe hahmoja enkä juonta kovin hyvinä tai muistettavina, enkä vain oikein viihdy teoksen ääressä. Olen katsonut Oliver ja kumppanit viimeksi arvostelua varten melkein kolme vuotta sitten, enkä välittäisi katsoa sitä enää uudelleen.

6. HIIDENPATA

Hiidenpataa katsoessa harmitti se, että leffassa oli paljon potentiaalia olla hyvä, mutta lopputulos oli hyvin keskinkertainen. Pidin todella paljon siitä, kuinka Disney lähti tässä hieman tavallista synkemmille teille. Kuitenkin juoni ja pahiksen toteutus eivät ole lopulta parhaimmasta päästä. Toki Hornansarven ulkoinen olemus on karmiva, mutta hahmon muu toteutus jää hyvin ontoksi. Muutkaan hahmot eivät ole muistettavia, ja juoni tosiaan jää hyvin ohueksi ja unohdettavaksi. Kuitenkin viihdyin Hiidenpadan ääressä paremmin kuin Nalle Puhin tai Oliver ja kumppaneiden, joten siksi se pääsi korkeammalle sijalle kuin ne.

5. TOPI JA TESSU

Topi ja Tessu on kyllä sellainen Disney-leffa, josta en ole aivan sataprosenttisen varma, olenko nähnyt sen lapsena vai en. Jotkin kohtaukset nimittäin tuntuivat tutuilta, mutta emme kuitenkaan koskaan omistaneet leffaa. Ehkä sitten olen kenties joskus kuunnellut sitä äänikirjana lapsena. Topi ja Tessu sijoittuu minulla Disney-leffojen joukossa "kelvolle"-tasolle. Kyseessä on ihan mukava leffa, mutta ei kuitenkaan niitä, joka olisi tehnyt minuun isomman vaikutuksen. Pidän siitä, kuinka leffa esittelee Topin ja Tessun ystävyyden realistisella tavalla ottaen huomioon, kuinka metsästyskoira ja kettu oikeasti luonnossa käyttäytyisivät. Lopetus on melko koskettava, mutta samalla myös hyvin toteutettu. Huumoria leffassa on ihan kivasti, etenkin ne linnut olivat hauskoja, ja myös Hilma-tädin kautta toteutettu huumori oli onnistunutta.

4. PELASTUSPARTIO BERNARD JA BIANCA

Pelastuspartio Bernard ja Bianca on minulle itse asiassa lapsuudesta hyvinkin tuttu kirjan muodossa. Kyseessä oli ehdottomasti yksi lempi-iltasaduistani! Pidin tarinan jännittävästä juonesta ja sympaattisista hahmoista. Leffan olen katsonut vasta aikuisena, ja pidin siitäkin. Hieman synkemmissä ja surullisemmissa merkeissä tällä kertaa liikutaan, mikä on toisaalta mielestäni ihan kivaa vaihtelua verrattuna jatkuvaa iloa raikuviin klassikoihin. Loistavaa huumoria leffassa tarjoavat alligaattorit Brutus ja Nero. Etenkin se urkukohtaus on todella hauska! Madame Meduusa on hyvin inhottava pahis ja onnistunut sellainen, vaikka hän ehkä muistuttaakin vähän Cruella De Vileä. Penny-tyttö on hyvin suloinen ja sympatiat puolelleen keräävä, ja myös hiirihahmot Bernard ja Bianca ovat ihan onnistuneita.

3. BASIL HIIRI - MESTARIETSIVÄ

Basil Hiiren olen nähnyt myös vasta aikuisena. Ensimmäisellä katselukerralla leffa ei ihan sytyttänyt, ja syytän siitä kehnoa suomidubbia. Toisella katselukerralla nimittäin katsoin leffan enkkudubeilla, ja viihdyin sen ääressä oikein hyvin. Kyseessä on oikein jännittävä ja viihdyttävä seikkailu, joka pitää otteessaan. Hahmot myös ovat mielestäni hyvin luodut, etenkin itse nokkela Basil sekä yllättävän synkästi toteutettu pahis Ratigan. Alussa leffalla kestää hieman käynnistyä kunnolla, mutta juonen edetessä monia jännittäviä ja hauskojakin tapahtumia riittää.

2. ROBIN HOOD

Robin Hood on kyllä yksiä hauskimpia Disney-leffoja! Olen nähnyt elokuvan jo lapsena, ja pidin siitä jo silloin. Itse Robin Hood on oikein mainiosti luotu hahmo, jonka oveluuksia (hyväntahtoisia sellaisia) mielellään seurailee samalla nauraen. Muutkin hahmot kuten Pikku John ja Marian ovat hyvin onnistuneita tapauksia. Ja tietysti prinssi Juhanan peukun imemiselle tuli lapsena kovasti naurettua, ja kyseessä on kyllä yhä yksiä hauskimpia pahiksia. Tässä leffassa on myös mielestäni yksi romanttisimmista animaatiokohtauksista, nimittäin se kohtaus jonka aikana kuullaan Love -laulu. Robin ja Marian ovat todellakin hyvin söpö kettupari!

1. ARISTOKATIT

Aristokatit olen myös nähnyt jo lapsena, ja sekin on mielestäni ehdottomasti yksiä hauskimpia Disney-leffoja! Se on myös mielestäni paras Disneyn pronssikauden elokuvista. Siinä yhdistyy mukavasti monet seikat: persoonalliset ja mieleenpainuvat hahmot, mukaansatempaava juoni, huumori ja hyvät laulut. Leffassa on monia hauskoja seikkoja, joista pidän: Madamen ja Georgen välinen hassuttelu, Thomas O'Malleyn aikaansaama huumori, kömpelö pahis Edgar sekä tohelot koirat Napoleon ja Lafayette. Ja sitten on tietysti vielä ne hauskat hanhet Amelia ja Abigail sekä Waldo-setä. Pidän myös kovasti O'Malleyn ja Herttuattaren välisestä suhteesta, joka on mielestäni yllättävänkin kypsästi luotu sellainen. Siinä mielessä kyseessä on ehkä jopa yksiä Disneyn onnistuneimpia romansseja.

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn pronssikauden elokuvat?

Kuvat: www.imdb.com

Disney-prinssit huonoimmasta parhaimpaan

Joulukuussa loin Disney-prinsessat huonoimmasta parhaimpaan -listan, ja siinä hieman vihjailinkin tekeväni prinsseistä vastaavanlaisen listan. Ja taas sitä sai huomata, että maku on hieman muuttunut sen jälkeen kun tein Tier-listan (päätinkin lopulta jopa poistaa kyseisen postauksen, koska mielipiteiden muuttuminen oli sen verran iso). Toisaalta tässä listassa pysähdyin kunkin hahmon kohdalla kunnolla miettimään tarkemmin, miksi pidän tai en pidä hahmosta, mikä sekin varmasti vaikutti järjestyksen muuttumiseen. Disney-prinsseiksi lasketaan aika usein seuraavat hahmot: Lumikin prinssi, Tuhkimon prinssi, Phillip, Erik, Hirviö, Aladdin, John Smith, Shang, Naveen, Flynn ja Kristoff. Hieman tuntuu hassulta, että John Smith ja Shang lasketaan mukaan, mutta esim. Tarzania ei. Näyttäisi myös vaihtelevan, lasketaanko Kristoffia mukaan vai ei, mutta halusin joka tapauksessa ottaa hänet messiin. 

Tästä listasta tulee varmasti hieman erilainen verrattuna prinsessat-listaan, sillä tässä keskityn paljon kunkin hahmon kohdalla myös siihen, kuinka viehättäväksi mieshahmon koen. Eipäs muuta kuin aloittamaan!

11. LUMIKIN PRINSSI

Lumikin prinssi päätyi Lumikin tavoin viimeiseksi listalla. Tällä mieshahmolla ei juurikaan luonnetta ole, sillä hän ei esiinny leffassa kuin kahdesti ja nekin hetket ovat aika nopeasti ohi. Ulkonäöltään Lumikin prinssi on ihan kohtalainen, selvästi piirtotyyli ei ollut ensimmäisessä Disney-leffassa vielä hioutunut huippuunsa hahmojen animoinnin osalta. Hieman koen aika epäromanttiseksi prinssin ja Lumikin ensikohtaamisen: tyyppi vain ilmestyy paikalle kuin tyhjästä ja alkaa yhtäkkiä laulamaan. Puhumattakaan loppukohtauksesta... Prinssi ja Lumikki eivät edes tunteneet toisiaan, ja silti prinssi suutelee Lumikkia (tai pikemminkin tämän ruumista). Näin modernista näkökulmasta katsoen en siis oikein viehäty tästä prinssistä, ja muutenkin hahmo on ihan täysin ilman luonnetta.

10. TUHKIMON PRINSSI

Tuhkimon prinssi ei jää Lumikin prinssistä kauas, sillä hänkin on täysin ilman luonnetta (lukuunottamatta Tuhkimo 3 -elokuvaa). Koen hänet kuitenkin hieman miellyttävämmäksi kuin Lumikin prinssin. Prinssi näkee Tuhkimon ensimmäisen kerran tanssiaisissa, joissa hän on hyvin tylsistynyt. Hän ei näytä vähääkään olevansa kiinnostunut juhliin kutsutuista naisista, kunnes yhtäkkiä hän huomaa kauempana oleskelevan neitokaisen. Tuhkimon ja prinssin tanssikohtaus on mielestäni hyvin kaunis! Hieman kuitenkin harmittaa, että prinssin luonne jää ihan sivusuuhun. Plussaa olisikin ollut, että prinssi olisi itse ollut etsimässä Tuhkimoa sen sijaan, että palvelijat hoitivat kyseisen homman hänen puolesta. 

9. JOHN SMITH

Olen aina kokenut John Smithin aikalailla neutraaliksi hahmoksi. Hän ei vain ole niitä mieleenpainuvimpia mieshahmoja. Pidän hänen ja Pocahontasin välisestä suhteesta, etenkin Colours of the Wind -laulun aikana on mukavaa seurata Smithin suhtautumisen muuttumista luontoon ym. liittyen. Loppupuolella hahmo on myös jopa valmis luopumaan omasta hengestään Thomasin ammuttua Kocoumin, mikä on aika iso juttu. Jotain maustetta hänen luonteestaan jää kuitenkin puuttumaan. Ehkä se on huumorintaju/hauskuus mikä John Smithistä jää uupumaan, ja pidän huumorintajua melko tärkeänä luonteenpiirteenä.

8. ERIK

Olen kokenut Erikin aina hieman sellaiseksi, että hänen luonnetta olisi kiva päästä näkemään enemmänkin. Joudun nimittäin myöntämään, että en koe tätä mieshahmoa kovin muistettavaksi. Jotain oleellista jää puuttumaan kuten John Smithinkin kohdalla. Erik rakastuu Arieliin tai ehkä pikemminkin tämän ääneen, kun neitokainen pelastaa hänet. Hän on niin pakkomielteinen kuulemastaan lauluäänestä, että ei meinaa antaa mykkä-Arielille mahdollisuutta. Lopussa Erik kuitenkin todistaa olevansa rohkea ja päättäväinen yrittäessään pelastaa Arielia Ursulan kynsistä. Myös alkupuolella hahmosta huomaa, että hän välittää muista, kun hän lähtee pelastamaan Max-koiraa liekeissä olevasta laivasta. Erik on pääosin ihan onnistunut hahmo, tietyissä kohdissa jopa hurmaavakin, mutta kuitenkin jään luonteen puolesta kaipaamaan jotain enemmän. 

7. SHANG

Shang ei itse asiassa myöskään syvene luonteensa puolesta leffassa hirveästi, mutta voin kuitenkin sanoa pitäväni hänestä. Aluksi Shang on hyvin tiukka, mikä on ymmärrettävää, sillä hänen pitää yrittää saada sotilaat hyvin koulutettua. Pinginä esiintyvä Mulan ei aluksi vaikuta hänen silmissään kovin lupaavalta tapaukselta, mutta myöhemmin hän alkaa luottamaan tähän. Shangista löytyy myös hieman herkempi puoli, mikä näkyy kohtauksessa, jossa selviää että hänen isänsä menehtyi taistelussa. Ja loppupuolella hahmosta huomaa, että hän on reilu ja kunnioittaa Mulania säästämällä tämän hengen. Olihan tietysti Mulan kuitenkin pelastanut hänenkin hengen. Ulkonäöltään Shang on mielestäni komea (ja lihaksikas, hahah), ja luonteenkin puolesta hän on oikein mainio.

6. PHILLIP

Phillip on ensimmäinen Disney-prinssi, jolla on jo hieman enemmän ruutuaikaa elokuvassa. Aiemmin en hirveästi ole piitannut tästä prinssistä, miksi yllätyinkin että päätin lopulta sijoittaa hänet näin korkealle. Pidän Phillipin hauskuudesta, ja koen hänet hyvinkin viehättäväksi. Etenkin Phillipin ja hänen hevosen väliset kanssakäymiset ovat huvittavaa seurattavaa. Phillipin kohtaaminen Auroran kanssa on kuitenkin valitettavan pinnallinen, kuten myös Lumikin ja Tuhkimon elokuvassa. Phillip ilmestyy Lumikin prinssin tavoin kuin tyhjästä, mutta tällä kertaa sentään hahmot onneksi kuitenkin puhuvat kohtauksen aikana toisilleen. Phillip ei suostu toimimaan isänsä toiveiden mukaan, vaan pitää päättäväisesti haluamastaan kiinni ja todistaa myös olevansa rohkea taistellessaan Pahatarta vastaan. Phillip on kaiken kaikkiaan siis oikein mainio hahmo, vaikka ihan kärkijoukkoon hän ei listalla pääsekään.

5. HIRVIÖ

Tier-listalla Hirviö oli jopa kakkosena, mutta nyt tämä mies sai ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Hirviössä ehdottomasti parasta on hänen kokemansa hahmokehitys, mitä on mielenkiintoista seurata. Se tuo hahmoon syvyyttä, ja hänen ja Bellen välinen suhdekaan ei ole ihan sieltä tyypillisimmästä päästä. Kuitenkin kun mietin, että viehättyisinkö Hirviöstä, niin joudun myöntämään että leffan alkupuolella nähdyt luonteenpiirteet eivät saisi minua todellakaan vakuuttuneeksi. Itse en voisi millään sietää äkkipikaisuutta ja huutamista, joten ne ovat tämän hahmon kohdalla kyllä iso miinus. Pidän Hirviöstä kuitenkin oikein paljon sen jälkeen, kun Belle pelastaa hänet. Hänestä alkaa selvästi tulla esiin lempeämpiä luonteenpiirteitä, joita en Bellen asemassa voisi itsekään vastustaa. Tiivistettynä kyseessä on erittäin hyvin luotu hahmo, jossa on kuitenkin miinuksensa.

4. FLYNN RIDER / EUGENE

Flynn Rider tuntuu olevan hyvinkin monien naisten suosikki, enkä kyllä ihmettele sitä. Onhan tämä mieshahmo hyvin komea, hauska, flirttaileva ja nokkela. Flynnissa parasta on ehdottomasti hahmokehitys: hän on aluksi ahne rosvo, mutta Tähkäpäähän tutustuessa hän huomaa, mikä on oikeasti tärkeää. Hänen ja Tähkäpään välinen suhde ei ala suoraanpäätä romanttisesti, vaan leffa antaa hahmoille ensin aikaa tutustua toisiinsa. Vaikka Flynn tosiaan aluksi vaikuttaa välittävän vain itsestään, paljastuu hänestä myöhemmin paljon hyviä piirteitä, ja hän aidosti välittää Tähkäpäästä. Ja kuka nyt ei nauraisi Flynnin ja Maximus-hevosen välisten kanssakäymisten aikana. Tiivistettynä kyseessä on oikein hurmaava ja hauska mieshahmo!

3. ALADDIN

Aladdin on aivan ihana hahmo! Hän on hyvin auttavainen, lempeä, nokkela ja hauska. Lisäksi hän ei ajattele vain itseään vaan huomioi myös muut. Ja onhan hän nyt hyvin komea. Kuitenkin miinuksena koen Aladdinissa hänen vilpillisyytensä: hän ei kerro Jasminelle totuutta edes silloin, kun Jasmine sitä yrittää häneltä kysyä. Itse en Jasminen tavoin voisi sietää valehtelemista. Toisaalta Aladdin luultavasti ajatteli, että ei voisi kelvata prinsessalle jos ei olisi oikea prinssi. Kyseinen seikka tekee hahmosta ihan mukavalla tavalla epätäydellisen. Kuitenkin toivoisin, että Aladdin olisi kertonut Jasminelle totuuden viimeistään siinä kohtaa, kun Jasmine sitä yritti häneltä kysyä. Aladdinissa on kuitenkin sen verran sympaattisuutta ja hurmaavuutta, että hän lukeutuu suosikkeihini. Itsellenikin kelpaisi ehdottomasti taikamattoajelu, jolle Aladdin Jasminen vie!

2. KRISTOFF

Aiemmin en ole tainnut nostaa Kristoffia jalustalle, mutta viimeksi kun katsoin Frozenin huomasin, kuinka ihana hahmo kyseessä onkaan! Aluksi Kristoff saattaa tuntua hieman kylmältä, mutta ulkokuoren alta paljastuu hyvinkin paljon muista välittävä ja sydämellinen persoona. Plussaa Kristoffissa on myös huumorintaju, ja ulkonäöltään hän on mielestäni hyvin söpö. Pidän myös siitä, kuinka ihastuessaan Annaan hän ei kuitenkaan mitenkään tuputa itseään tälle, vaan on valmis hyväksymään sen, että Anna saattaa hyvinkin haluta Hansin.

1. NAVEEN

Suosikkiprinssini ei ole muuttunut sitten Tier-listan, vaan Naveen on yhä ykkösenä! Kyseessä on yksinkertaisesti aivan ihana, hauska ja flirttaileva komistus! Mutta ehdottomasti parasta Naveenissa on hahmokehitys, mitä pääsemme leffan aikana seuraamaan. Prinssi ei aluksi oikein meinaa ottaa vastuuta mistään ja haluaisi vain pitää hauskaa, mutta tavatessaan melkeinpä päinvastaisesti käyttäytyvän Tianan, alkavat kumpikin hahmo kehittyä täydentämällä toisiaan. Naveen on tosiaan onnistunut hurmaamaan minut kaikista eniten, enkä oikein usko että Disneyltä tulisi koskaan vastaan mieshahmoa, joka veisi ykköspaikan häneltä. Naveenin huumorintaju ja luonteen syveneminen leffan edetessä ovat vain aivan parasta. Jopa sammakkona tämä mieshahmo onnistuu säilyttämään hurmaavuutensa.

Kuvat: Disney Wiki

Edit: 3.5.2024

Arvostelu: Kala nimeltä Wanda, Pianistin sivunkääntäjä, The Menu, Piina ja Mother

Pienen mietiskelyn jälkeen päätin jatkaa tätä "arvostelen useamman leffan yhdessä postauksessa" -tyyliä. Olen huomannut, että motivaatio ja aika kirjoittamisen suhteen on enemmän tämän tyylin puolella, kuin että kirjoittaisin arvostelut yksittäisiin postauksiin. Toivottavasti tyylin vaihdos ei teitä lukijoita haittaa.

Tällä kertaa arvostelussa olisi seuraavat leffat: Kala nimeltä Wanda, Pianistin sivunkääntäjä, The Menu, Piina ja Mother.

Kala nimeltä Wanda ~ A Fish Called Wanda (1988)

Näin Kala nimeltä Wandan ensimmäisen kerran ehkä joskus yläasteikäisenä, ja voi että kuinka mehevät naurut väänsinkään katsoessani tätä! Yhä uusintakatseluillakin leffa jaksaa naurattaa, ja siitä onkin muodostunut yksi suosikkileffoistani. 

Leffa alkaa timanttien ryöstökohtauksella, ja vaikka hahmot alkuun antavat ymmärtää työskentelevänsä yhdessä, alkaa pikkuhiljaa paljastua juonittelua. Ryöstöjoukosta George (Tom Georgeson) joutuu pidätetyksi, joten Wanda (Jamie Lee Curtis) lähestyy tämän asianajajaa Archiea (John Cleese) vilpillisin aikein. Kuitenkin Wandan ja Archien välille alkaa kehittyä ihan oikeitakin tunteita.  Juoni jaksaa sekä jännittää että naurattaa. Show'n varastaa ehdottomasti Otto (Kevin Kline), jonka repliikit ovat vähintäänkin muistettavia. Muutkin hahmot, kuten änkytyksestä kärsivä Ken (Michael Palin), pääsevät loistamaan omalla tavallaan ja onnistuvat olemaan muistettavia. Tarinaa on hankala avata tämän enempää ilman spoilereita. Suosittelen kuitenkin leffan katsomista, etenkin jos yhtään sattuu pitämään komedioista.

"Don't ever call me stupid." -Otto

Pianistin sivunkääntäjä ~ La Tourneuse de Pages (2006)

Pianistin sivunkääntäjän olen myös nähnyt ensimmäisen kerran monta vuotta sitten, ja se on kyllä aina välillä käväissyt mielessäni. En kuitenkaan millään muistanut leffan nimeä. Yhtenä päivänä kuitenkin keksin googlettaa juonen kuvausta, ja eipä leffan nimen löytäminen lopulta kovin vaikeaa ollutkaan. Ja sitten tietysti kiireen vilkkaa lainasin sen kirjastosta uudelleenkatselua varten.

Pianistin sivunkääntäjä kertoo nuoresta naisesta nimeltä Mélanie (Julie Richalet, Déborah François), joka yrittää lapsena kovasti läpäistä konservatorion koesoiton. Tuomariston johtaja rouva Fouchécourt (Catherine Frot) alkaa kirjoittamaan huoneeseen kesken kaiken tulleelle henkilölle nimikirjoitusta, mikä häiritsee Mélanien keskittymiskykyä. Kun häntä kehotetaan jatkamaan pianon soittamista keskeytyksestä huolimatta, ei loppuosuus koesoitosta suju kovin hyvin. Mélanie alkaa tuntea kostonhimoa Fouchécourtia kohtaan epäonnistumisensa takia, ja aikuisena hän päätyykin hoitamaan naisen poikaa. Fouchécourt ei tunnista Mélanieta vuosien takaa, ja vähitellen nuori nainen pääsee kostamaan tälle. Hän ryhtyy Fouchécourtin sivunkääntäjäksi, mistä leffan nimi tuleekin.

Elokuvaa oli erittäin mielenkiintoista katsoa, kun siitä ei muistanut kuin pätkiä sieltä täältä sekä juonen idean. Leffa onnistui yhä säväyttämään ja se oli mielestäni erittäin hyvä. Kuitenkin hahmojen osalta jäin kaipaamaan jotain hieman enemmän. Erityisesti Mélanien koston motiivi olisi kaivannut mielestäni enemmän syvyyttä alleen, sillä tällaisenaan se tuntuu jopa melko yliampuvalta. Ehkä alkukohtaus olisi voinut siis kestää hieman kauemmin. 

The Menu (2022)

Aioin alun perin mennä katsomaan The Menun elokuvateattereihin, mutta kyseinen suunnitelma jäi toteutumatta. Onneksi leffa kuitenkin ilmestyi Disney+ -palveluun, josta katsoinkin sen melkein heti. Tarina alkaa siitä, kun Margot (Anya Taylor-Joy) lähtee poikaystävänsä Tylerin (Nicholas Hoult) seuraksi saarelle, jossa ravintolaa pyörittää erikoinen keittiömestari nimeltä Julian Slowik (Ralph Fiennes). Heidän ja muidenkin ravintolassa vierailevien on tarkoituksena päästä nauttimaan hyvin erikoisesta menusta, jonka harva pääse kokemaan. 

Leffa alkaa hyvin tavallisesti, mutta jonkin ajan kuluttua mikään ei ole enää sitä miltä aluksi vaikutti. Juoni lähtee kulkemaan hyvin erikoisia latuja pitkin, ja hahmojen tapaan saa ihmetellä, että onko juuri nyt tapahtuva asia totta vai esitystä. The Menu on kyllä yksi niistä elokuvista, jonka juonta en lähtisi liikaa availemaan, vaan se kannattaa katsoa niin, että siitä tietää mahdollisimman vähän etukäteen. Erittäin erikoinen, oudolla tavalla hauska, jännittävä ja melko kauhistuttavakin elokuva on kyseessä.

Piina ~ The Misery (1990)

Piina saa kunnian olla jo kolmas leffa tässä postauksessa, jonka olen nähnyt ensimmäisen kerran nuorempana. Ja tuolloin tämä oli jopa melko traumatisoiva katselukokemus. En ole katsonut sen jälkeen leffaa kuin vasta hiljattain. Sen sijaan olen lukenut Stephen Kingin kirjan pari vuotta sitten, johon tämä leffa pohjautuu. 

Piina kertoo kirjailija Paul Sheldonista (James Caan), joka eräänä lumimyrskyisenä päivänä ajautuu autollaan pois tieltä. Paulin onneksi, tai pikemminkin kauhuksi, hänet pelastaa hänen vannoutunein fani Annie Wilkes (Kathy Bates). Annie auttaa ja huolehtii Paulista kotonaan, joka sijaitsee syrjässä. Paulin jalat haavoittuivat onnettomuudessa pahasti, joten hän on vuoteensa (ja Annien talon) vanki. Pian selviää, että Anniella ei ollut missään vaiheessa aikomuksena ottaa yhteyttä sairaalaan tai Paulin omaisiin, vaikka aluksi ykkösfani näin lupaileekin. Samalla pikkuhiljaa Annien todellinen luonne, joka osaa pahimmillaan olla hyvinkin kauhistuttava, paljastuu Paulille. 

Piina onnistui yhä olemaan hyvin piinaava elokuva. Kyseessä on psykologinen trilleri-/kauhuelokuva, joka pitää tiukasti otteessaan alusta loppuun asti. Paulia käy monet kerrat sääliksi, ja katsojana pystyy tuntemaan, kuinka pelottavaa on olla ennalta-arvaamattomasti käyttäytyvän, hullun fanin armoilla. Annieta näyttelevä Kathy Bates on ehdottomasti elokuvan todellinen tähti. Hiljattain kirjan lukeneena joudun kuitenkin myöntämään, että leffa ei ihan yllä sen tasolle, vaikka erinomainen onkin. Suosittelen ehdottomasti siis myös kirjan lukemista, se on vielä brutaalimpi ja piinaavampi.

Mother (2009)

Eteläkorealainen leffa Mother on jo hyvän tovin odotellut katselulistallani vuoroansa, ja katsoinkin sen juuri. Kun nuori mies nimeltä Do-Joon (Won Bin) joutuu syytetyksi murhasta, yrittää hänen äitinsä tehdä kaikkensa todistaakseen poikansa syyttömyyden. Äiti on poikansa yksinhuoltaja ja hieman ylisuojelevainen. Do-Joon taas on omituisen jälkeenjäänyt ja joutuu jo leffan alussa ties minkälaisiin ongelmiin. 

Odotukseni Motheria kohtaan olivat melko korkealla, onhan leffa kuitenkin kerännyt kovasti kehuja. Harmikseni tämä teos päätyi minulle isoksi pettymykseksi. Koko keston ajan odotin, että jotain koukuttavampaa tapahtuisi, mutta missään vaiheessa juoni ei oikein jaksanut imaista mukaansa. Hahmotkin olivat suurimmaksi osaksi sellaisia, että heistä ei välitä. Ainoastaan Do-Joonin äiti jäi mieleeni, mutta tämäkin hahmo jäi melko etäiseksi minun makuuni. Syynä voi olla toki myös hieman kulttuuriset seikat joita ei aina ymmärrä, mutta hahmojen käyttäytymisissä, etenkin Do-Joonin osalta, ei ollut mielestäni aina järkeä. Hieman myös ihmettelin, kuinka Do-Joon vaikutti vain hyvin välinpitämättömältä sen suhteen, että joutui vankilaan. Leffa oli muutenkin lopulta melko yllätyksetön, ja miinusta tuottaa myös ajoittainen sekavuus ja tyhjäkäynti. 

Jos eteläkorealaiset leffat kiinnostavat, niin suosittelen mieluummin katsomaan samalta ohjaajalta vuonna 2019 ilmestyneen Parasiten. Paras katsomani eteläkorealainen leffa on kuitenkin tähän mennessä ehdottomasti The Handmaiden (2016), joka on eri ohjaajalta.

Kuvat: www.imdb.com

Arvostelu: Guillermo Del Toron Pinokkio, Kaksoset, Pahuus ja Nuoren naisen muotokuva

Koska yksittäisiin arvostelupostauksiin ei minulta oikein tunnu löytyvän motivaatiota, tein mieluummin tällaisen arvostelukoosteen neljästä leffasta, jotka olen hiljattain katsonut. Arvostelemistani elokuvista katsoin Pinokkion, Kaksoset ja Pahuuden Netflixistä. Nuoren naisen muotokuvan taas lainasin kirjastosta, mutta se näyttäisi olevan katsottavissa ilmaiseksi Yle Areenassa.

Guillermo Del Toron Pinokkio ~ Guillermo Del Toro's Pinocchio

Guillermo Del Toron Pinokkio on stop motion -animaationa toteutettu tulkinta klassikkosadusta. Tänä vuonna on ilmestynyt myös Disneyn remakeversio, jota en ole nähnyt, mutta josta voi arvata että kyseessä on vain taas sieluton rahastus. Guillermo Del Toron Pinokkio sen sijaan on kerännyt kehuja. Omaa mielenkiintoani leffa ei kuitenkaan koko pitkän kestonsa ajan jaksanut pitää kovin hyvin yllä. Hyvin verkkaista menoa on tiedossa kahden tunnin ajan, vaikka toki sydäntä, jännitystä ja huumoria löytyy. Laulut olivat mielestäni leffan isoin heikkous. Ne olivat hyvin tylsiä, ja elokuva olisikin toiminut paljon paremmin ilman niitä. Moraali ja opetukset ovat kohdallaan, mutta tunnetasolla filmi ei tehnyt minuun kovin isoa vaikutusta. Oma makuni Pinokkiosta kallistuu enemmän Disneyn piirretyn puolelle, enkä oikein usko että tulen tätä versiota uudelleen katsomaan, vaikka se ihan kelpo olikin.

Kaksoset ~ De Tweeling

Kaksoset on vuonna 2002 ilmestynyt luxemburgilais-alankomaalainen elokuva. Se sijoittuu 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle, ja etenkin toisen maailmansodan vaikutus korostuu siinä. Kaksoset Lotte ja Anna erotetaan toisistaan heidän vanhempiensa kuoltua, ja aikuisena he yrittävät löytää toisensa sekä korjata välejään. Filmi käsittelee muun muassa vihaa ja katkeruutta, mikä kumpuaa toisen maailman sodan vaikutuksista tarinan hahmoihin. Elokuva tuntui muuttuvan aina vain paremmaksi mitä pidemmälle se eteni, ja sen teemat onnistuvat puhuttelemaan katsojaa. Erittäin hyvä ja koskettava tarina on kyseessä.

Pahuus ~ Ondskan

Pahuus on vuonna 2003 ilmestynyt ruotsalainen elokuva, jossa seurataan päähenkilöä nimeltä Erik. Erik erotetaan koulusta hänen ongelmallisen käyttäytymisen vuoksi, minkä syyt näkyisivät piilevän erittäin huonossa isäpuoli-poika suhteessa. Isäpuoli nimittäin on kotona Erikiä kohtaan suoraan sanoen sadistinen, eikä pojan äiti tunnu ottavan kyseiseen asiaan minkäänlaista kantaa. Erik aloittaa opiskelut sisäoppilaitoksessa, jossa uudet ongelmat odottavat. Nimittäin opiskelijoiden hallitus pitää siellä kuria ja rankaisee muita kuinka lystää. Filmissä nähty epäoikeudenmukaisuus sai todenteolla suonen sykkimään otsallani. Tästä huolimatta kyseessä on erinomainen elokuva, joka piti otteessaan alusta loppuun asti.

Nuoren naisen muotokuva ~ Portrait de la jeune fille en feu

Nuoren naisen muotokuva on vuonna 2019 ilmestynyt ranskalainen elokuva, joka sijoittuu 1700-luvulle. Nuori taiteilija Marianne saa tehtäväkseen maalata muotokuvan Héloïsesta. Aiemmissa maalausyrityksissä ongelmia on aiheuttanut Héloïsen kieltäytyminen olla maalattavana. Siispä Mariannen tulisi tehdä maalaus ilman että tämä tietää asiasta. Filmi on hyvin vähäeleinen, mutta onnistuu, kummallista kyllä, olemaan oikeinkin vangitseva. Vaikka juonikaan ei sinänsä ole lopulta kovin ihmeellinen, on leffan tunnelma ja hahmot sen verran hyvin luodut, että paketti imaisee katsojan onnistuneesti mukaansa. Kahden nuoren naisen välille kehittyy syvempiäkin tunteita, ja lopetus on hyvin katkeransuloinen. Kaikkien makuun elokuva tuskin on, mutta itse yllätyksekseni pidin tästä erikoisesta teoksesta. 

Kuvat: www.imdb.com

Disney-prinsessat huonoimmasta parhaimpaan

Vaikka minulta löytyykin jo tier-listat Disneyn nais- ja mieshahmoista, tuntui kutkuttavalta tehdä lista, jossa laittaisi Disneyn prinsessat paremmuusjärjestykseen (mieshahmoista voisi itse asiassa tehdä jossain vaiheessa vastaavanlaisen listan). Tuntuu myöskin, että mielipiteeni on ehtinyt jonkin verran muuttua siitä, kun loin kyseiset tier-listat, ja haluaisin syventyä miettimään mielipidettäni Disneyn naishahmoista enemmän. Ja lasken tosiaan mukaan vain ne naishahmot, jotka yleensä lasketaan Disney-prinsessoiksi. Niitä ovat Lumikki, Tuhkimo, Aurora, Ariel, Belle, Jasmine, Pocahontas, Mulan, Tiana, Tähkäpää, Merida, Anna, Elsa ja Vaiana. Tai niin olen ainakin ymmärtänyt, että nämä neitokaiset lasketaan yleensä Disney-prinsessoiksi? Hieman näyttää vaihtelevan, lasketaanko Raya mukaan vai ei, joten päätin lopulta jättää hänet pois listalta. En muutenkaan edes muista Raya ja viimeinen lohikäärme -leffasta paljoa mitään, joten ehkä se on ihan hyväkin ratkaisu.

Muistutuksena, että lista on tietysti vain oma mielipiteeni, ja pyrin tuomaan kaikista näistä naisista hyviä puolia esille, vaikka en juuri kyseisestä hahmosta hirveästi välittäisikään. :)

14. LUMIKKI

Lumikin konservatiivisuus on ikävä kyllä kaukana nykypäivästä, joten hän päätyi alimmaksi tällä listalla. Koen muutenkin hahmon jotenkin hieman etäiseksi elokuvassaan (johtuen varmaankin juuri konservatiivisuudesta). Lisäksi Lumikin liika sinisilmäisyys ei ole kovin hyvä piirre. Toisaalta kyseessä on tietysti ensimmäinen Disney-prinsessa, ja silloin on eletty toisenlaista aikaa. Täysin huono hahmo kyseessä ei ole, ja hyviä puolia hänessä onkin ehdottomasti positiivisuus, ystävällisyys ja hyväntahtoisuus.

13. AURORA

Aioin aluksi sijoittaa Auroran alimmalle sijalle, koska hän on periaatteessa unessa ainakin puolet leffansa kestosta, mutta jotenkin koen hänet kuitenkin hieman miellyttävämpänä hahmona kuin Lumikin. Lisäksi plussaa hahmossa on tämän kaunis lauluääni. Aurorassa hyviä puolia ovat myöskin lähinnä ystävällisyys ja positiivisuus, mikä johtuu varmasti siitä, että hahmo ei saa lopulta hirveästi ruutuaikaa elokuvassa. Ulkonäöltään tämä prinsessa on tietysti hyvin kaunis, etenkin hänen kiharat hiuksensa ovat aivan ihanat.

12. MERIDA

Merida on jo hahmo, josta löytyy todella vahvoja piirteitä: hän uskaltaa tuoda mielipiteensä julki, yrittää voida olla oma itsensä eikä suostu pakkoavioliittoon. Meridan kapinallisuus on mielestäni samaan aikaan sekä hyvä että huono asia. Hyvä se on siinä mielessä, että hän ei nimenomaan suostu asettumaan tietynlaiseen muottiin. Toisaalta kyseinen kapinallisuus tekee Meridasta leffan aikana välillä ärsyttävän. Lisäksi hänessä on jonkin verran sinisilmäisyyttäkin, kun hän luottaa liian helposti tapaamaansa noitaan. Meridan luonne on melko tulinen ja ehkä jopa liiankin kiukuttelun puolelle menevä minun makuuni. Neitokaisen vahvat piirteet ja itsenäisyys ovat kuitenkin todella ihailtavia, ja siksi ymmärrän että hän saattaa olla joillekin jopa se suosikkiprinsessa.

11. ELSA

Olen yhä sitä mieltä, että Elsa kaipaisi enemmän ruutuaikaa Frozenissa, mutta pidän kuitenkin siitä, kuinka yllättävän samaistuttavalta hän saattaa tuntua. Annan ja Elsan vanhemmat eivät todellakaan toimineet leffassa kovin hyvin, mikä sai Elsan vain ahdistuneeksi ja sosiaalisesti eristäytyneeksi. Siispä ei mikään ihme, että salaisuuden paljastuttua Elsa vain haluaisi paeta, vaikka hänellä olisikin samalla vastuu valtakunnastaan. Elsasta löytyy kyseisen draamakaaren lisäksi tietysti siistit taikavoimat, itsenäisyyttä, ja muutenkin kyseessä on mukavan moderni naishahmo. Kuitenkin hahmo jää minun makuuni leffassa liian etäiseksi.

10. TUHKIMO

Vaikka Tuhkimon leffa sijoittuukin samanlaiseen konservatiiviseen maailmaan kuin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Prinsessa Ruusunen, on Tuhkimo onnistuttu tekemään mielestäni hyvinkin inhimilliseksi hahmoksi. Vaikka hän ei niinkään ole kovin aktiivinen toimija omassa leffassaan, löytyy hänestä mielestäni vahvuutta siinä mielessä, että hän jaksaa kestää häneen kohdistuvaa julmaa kohtelua. Hän myöskin jaksaa pysyä positiivisena eikä menetä toivoaan, että asiat vielä jonain päivänä paranisivat. Toki voisi hieman miettiä, että miksi Tuhkimo ei sitten vain paennut kurjuuttaan, mutta jotenkin koen että hahmo ehkäpä oli vähän kuin "vankilassa" omassa kodissaan isänsä kuoltua. Tuhkimo on hahmona siis mielestäni hyvinkin pidettävä, vaikka häntä toivoisi näkevän leffassaan enemmänkin.

9. VAIANA

Vaianassa on hyvin paljon samaa kuin Meridassa: hän haluaa voida kulkea omaa tietänsä muiden vastusteluista huolimatta. Vaianassa tämä on toteutettu mielestäni paremmin, sillä hänen luonteessaan on enemmän tietynlaista tasapainoisuutta ja rauhallisuutta. Jostain syystä kuitenkin kun mietin suosikkejani Disneyn prinsessoista, Vaiana ei ole ihan niitä ensimmäisiä hahmoja joita mieleeni tulee. Hänestä on kyllä helppo pitää, mutta en koe häntä lopulta kovin muistettavaksi. Hänessä hyviä puolia ovat kuitenkin ehdottomasti sitkeys ja seikkailunhalu. Ja pakko vielä mainita, että pikkulapsena Vaiana on aivan mahdottoman suloinen!

8. ARIEL

Arielista löytyy kovastikin kapinallisuutta ja intohimoa seurata unelmiaan. Kapinallisuus ei kuitenkaan onneksi mene liikaa ärsyttävyyden puolelle tässä leffassa. Hieman tietynlaista naiiviutta Arielissa kuitenkin on, mikä on jonkinasteinen miinus. Toisaalta kun miettii hahmon ikää, niin naiivius jopa hieman kuuluu asiaan ja on ihan luonnollista. Arielissa mielestäni parasta on ehdottomasti tämän hauskuus, jonka pääsemme näkemään hänen muututtuaan väliaikaisesti ihmiseksi. Lisäksi tietynlainen eloisuus (erityisesti hänen ollessa mykkänä) tekee hänestä mielestäni hyvin muistettavan. Ariel on kaiken kaikkiaan hahmona mielestäni erittäin mainio, vaikka hänessä joitakin miinuksia onkin.

7. TÄHKÄPÄÄ

Tähkäpäästä löytyy myös jonkin verran naiiviutta, mikä toisaalta ei ole yllätys: onhan hän viettänyt koko elämänsä tornissa ennen seikkailuun lähtöä. Kaksin karkuteillä -leffan aikana on aina todella mukavaa seurata, kuinka Tähkäpää hahmona muuttuu jonkin verran: hän oppii luottamaan Flynn Rideriin ja tajuaa millaisessa eristyksessä hän on elänyt. Tähkäpäässä hyviä puolia ovat ainakin innostuneisuus (vaikka se meneekin välillä hieman överin puolelle) ja sinnikkyys. Hän ei tosiaan helposti luovuta hankaluuksien astuessa eteen. Plussaa Tähkäpäässä on ehdottomasti myös tämän monet harrastukset, joihin pystyn jopa hieman samaistumaan.

6. ANNA

Tässä kohtaa oikeastaan voisi sanoa alkavan hahmot, joiden järjestykseen laittaminen ei ole kovin helppoa, sillä pidän heistä paljon! Anna on mielestäni ihanan hauska ja eritoten inhimillinen hahmo. Häntä ei kovin usein nosteta jalustalle Frozenista puhuttaessa, mutta omiin suosikkeihini hän kuitenkin lukeutuu. Aivan kuten Elsan kohdalla jo mainitsin, heidän vanhempansa eivät tehneet todellakaan parasta mahdollista ratkaisua eristäessään sisaruksia toisistaan ja muista ihmisistä. Ei siis mikään ihme, että monta vuotta neljän seinän sisällä asuneena Anna on hieman sinisilmäinen ja luottaa liian helposti tuiki tuntemattomaan Hansiin. Kuitenkin Anna pääsee leffan aikana kehittymään hahmona erityisesti tavatessaan Kristoffin sekä yrittäessään korjata välejään Elsan kanssa. Anna on jollain tavalla piristävän erilainen verrattuna muihin prinsessoihin, ja hänestä on mielestäni erittäin helppo pitää!

5. POCAHONTAS

Pocahontas on mielestäni kaikista aikuismaisimmalta tuntuva Disneyn prinsessa. Hänestä löytyy selvästikin enemmän vakavuutta verrattuna listan muihin naisiin, vaikka täysin totinen hahmo ei kyseessä onneksi kuitenkaan ole. Pocahontasissa pidän hänen päättäväisyydestään ja tahdosta kulkea omaa polkuaan. Hän kuitenkin haluaa kunnioittaa isäänsä, vaikka samalla vastahakoisesti suhtautuu siihen, että hänen täytyisi naida Kocoum. Varsinkin loppupuolella hahmosta huomaa, että hän selvästikin haluaa kantaa vastuun joka hänelle johtajan tyttärenä kuuluu, vaikka hän sen vuoksi joutuukin hyvästelemään rakastamansa miehen. Pocahontasista on siis helppo pitää (vaikka tämä Disneyn versio ei historiallisesti paikkansa pitävä olekaan), ja hän todellakin todistaa leffassa omaavansa vahvan selkärangan ja tietävänsä mitä haluaa.

4. BELLE

Belle tuntuu olevan hyvinkin monien suosikki Disneyn prinsessoista, ja kuvailisinkin tätä hahmoa sanalla "klassikko". Itse pidän Bellessä eniten siitä, että häneen pystyy hyvinkin helposti samaistumaan. Kyläläiset pitävät häntä hieman outona, eikä hän oikein sulaudu muiden joukkoon. Belle unelmoikin pääsevänsä kauas pois ja seikkailemaan, ja pystyn samaistumaan siihenkin oikein hyvin! Muita hyviä puolia hahmossa ovat ainakin lempeys, henkinen vahvuus ja se, että hän arvostaa enemmän sisäistä kuin ulkoista kauneutta.

3. JASMINE

Jouduin hillitsemään sisäistä lastani, jotta en sijoittaisi Jasminea sijalle 2, vaikka aluksi meinasin etten kykene siihen. Kyseessä kun on lapsuuden lemppariprinsessani Disneyltä. Kuitenkin kaksi naishahmoa ansaitsevat mielestäni korkeamman sijan, joten Jasmine sai nyt ottaa hieman askeleen taaksepäin.

Mutta itse asiaan. Kuten jo mainitsin, kyseessä on lapsuuden suosikkiprinsessani, ja pidän Jasminesta yhä kovasti. Hänessä on mukavasti juuri niitä piirteitä, mistä on helppo pitää: itsenäisyyttä, rohkeutta sanoa oma mielipiteensä sekä halu kuunnella omaa sydäntänsä. Pidän myös siitä, kuinka ennakkoluuloton Jasmine on Aladdinia kohtaan.  Lisäksi Jasmine todistaa elokuvan aikana olevansa hyvinkin nokkela. Ja mitä tyylikkyyteen tulee, niin tässä prinsessassa on kyllä todella sitä!

2. MULAN

Mulan on todella nokkela hahmo, enkä ihmettele jos jollekulle hän on ihan se numero ykkönen! Monien muiden listan naisten tavoin Mulan haluaisi kulkea omaa polkuaan velvollisuuksista huolimatta. Tässä tapauksessa hahmo ei kuitenkaan oikein tiedä, missä se oma polku mahtaa olla. Kyseistä teemaa kuvaakin hienosti Reflection -laulu. Vaikka aluksi Mulan onkin melko epävarma ja jopa hieman kömpelö, kasvaa hänestä itsevarma ja rohkea tyyppi! Lisäksi hänestä löytyy paljon sydäntä, ja hän on aina valmis auttamaan muita. 

1. TIANA

Suosikkiprinsessani ei ole muuttunut sitten tier-listan, vaan se on yhä Tiana! Tiana on yksinkertaisesti aivan ihana hahmo. Hän on hyvin määrätietoinen, intohimoinen ja vahva oman tiensä kulkija. Vastapainoksi hänestä löytyy myös sydäntä ja lempeyttä, vaikka se kultainen keskitie työn tekemisen ja rentoutumisen väliltä häneltä hieman puuttuukin. Onkin ihanaa päästä seuraamaan Tianan hahmokehitystä hänen tutustuessaan Naveeniin. Tiana on minulle se kaikista samaistuttavin Disney-prinsessa, ja muutenkin pidän hahmosta todella paljon!

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn prinsessat?

Kuvat: www.imdb.com