Arvostelu: Tuulen laakson Nausicaä ~ Kaze no Tani no Naushika (1984)

TUULEN LAAKSON NAUSICAÄ

Ohjaus: Hayao Miyazaki

Pääosissa: Sumi Shimamoto, Gorô Naya, Yôji Matsuda, Iema Kayumi, Hisako Kyôda ja Ichirô Nagai

Genre: animaatio, fantasia, seikkailu

Kesto: 1h57min

Ikäraja: 12

Tuulen laakson Nausicaä (Kaze no Tani no Naushika) on Hayao Miyazakin ohjaama anime-elokuva, joka sai ensi-iltansa Japanissa 11.4.1984 juuri ennen Studio Ghiblin perustamista. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa vasta 26.9.2008, ja se on saanut jopa Maailman luonnon säätiön suosituksen. Tuulen laakson Nausicaä on periaatteessa elokuva, josta kaikki alkoi. Sen saavuttama suosio sai Hayao Miyazakin sekä hänen yhteistyökumppaninsa Isao Takahatan perustamaan Studio Ghiblin. Elokuva perustuu Miyazakin samannimiseen, mutta tarinaa paljon pidemmälle vievään mangaan. Idean animeen Miyazaki sai japanilaisesta sadusta nimeltä "Prinsessa joka rakasti hyönteisiä". Koska Tuulen laakson Nausicaästa tuli hyvin tärkeä elementti Ghiblin synnylle, lasketaan se usein osaksi heidän tuotantoaan.

Tarina sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa maapallo on ihmisten saastuttama ja jättiläishyönteisiä täynnä. Suuri tuho alkoi "Tulen seitsemän päivää"-nimellä kutsutussa sodassa, jossa kaupungit paloivat poroksi levittäen saastepilviä ympäriinsä. Kehittynyt teknologia tuhoutui ja valtaosa maanpinnasta muuttui hedelmättömäksi joutomaaksi. Saastemeri ja sienirihmasto leviävät myrkyttäen ilmaa ja tekemällä alueista asuinkyvyttömiä ihmisille. Asiaa ei helpota alati jatkuvat valtioiden keskinäiset sodat.

Tuulen laakso on alue, jota merituulet suojelevat pitäen saastemyrkyt toistaiseksi poissa. Siellä asuu prinsessa nimeltä Nausicaä, jolla on intohimoinen suhde niin jättiläishyönteisiä kuin myös yleisesti luonnon horjuvaa tasapainoa kohtaan. Hän haluaa selvittää, mikä tai kuka on saanut aikaan tuon kaiken saasteen, joka vain jatkaa leviämistään. Tasapainon löytäminen ihmisen ja luonnon välille tuntuu kovin mutkikkaalta ja jopa mahdottomalta tavoitteelta. Sota ja viha jatkaa kasvamistaan, elokuvassa etenkin Tolmekialaisten ja Pejiteläisten välillä. Tolmekialaiset uhkaavat myös Tuulen laaksoa, ja pian Nausicaä onkin kaiken tuon sotaisan sotkun keskellä. Nausicaän yrittäessä etsiä ratkaisua tuohon kaikkeen, on hänellä myös omat henkiset taistelunsa, kuten vihan hallitseminen. Tuhoaminen ja tappaminen ovat kuitenkin asioita, joiden hän ei ehdottomasti halua enää jatkuvan. 

Nausicaä on ehdottomasti se suurimmalla intohimolla tehty hahmo Miyazakilta ikinä. On varmasti vaikeaa kehitellä päähenkilö, jonka pitäisi toimia rauhansovittelijana, mutta joka ei päätyisi kuitenkaan liian pyhimykseksi. Nausicaä on rauhallinen, muita kuunteleva, empaattinen ja yksinkertaisesti parhaansa yrittävä ihminen. Hän on hyvin kauniisti toteutettu roolimalli minkä ikäisille tahansa, sekä yllättävän inhimillinen hahmo niin hyvine puolineen kuin myös vikoineen.

Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. Ohmut, herra Yupa, Asbel, Kushana sekä Kurotowa. Ohmut ovat jättiläishyönteisistä eniten keskiöön nouseva laji, joita kohtaan Nausicaä kokee erityistä yhteyttä. Herra Yupan tapaamme jo elokuvan alkutuntumilla, jossa Nausicaä pelastaa tämän vihaisen Ohmun kimpusta hyönteispillin avulla. Yupa toimii elokuvassa niin Nausicaän apuna kuin myös tukena. Asbel on Pejitestä kotoisin oleva prinssi, johon päähenkilömme yhdessä kohtauksessa törmää. Hän päätyy myös suureksi avuksi Nausicaälle. Kushana on Tolmekian prinsessa ja Kurotowa hänen sotilasjoukkonsa johtaja. Kushana toimii elokuvassa ehkä hieman näkökulmasta riippuen jonkin sortin "vihollisena". Kurotowa taas vaikuttaa hieman valtaa himoitsevalta ovelalta ketulta. Kyseiset hahmot ovat hyvin mielenkiintoisia tapauksia. Kushana ei vaikuta läpeensä ilkeältä ihmiseltä, etenkin näin mangan lukeneena voin sen todeta. Mangan edetessä hänestä jopa kehkeytyi yksi lempihahmoistani.

Teknisellä tasolla Tuulen laakson Nausicaä ei ole vielä huipussaan, jos radikaalisti Miyazakin myöhempiin elokuviin vertailee. Animaatiotyyli on omaan makuuni jo hyvin kaunista ja Ghiblimäistä, mutta tietyt maisemat sekä otukset ovat hieman karkeammalla kädellä luotuja. Toisaalta jos tosissaan miettii aikaa ja tilannetta, johon elokuva sijoittuu, kuuluu maisemien melko karuja ollakin. Äänitehosteet ovat ehkäpä se suurin heikkous, sillä ne kuulostavat korvaan melko oudoilta ja hiomattomilta. 

Ja nyt sitten siihen ehkäpä yhteen parhaimpaan osuuteen. Tämä on se Miyazakin elokuva, jonka myötä Joe Hisaishin ura elokuvasäveltäjänä alkoi. Tässä animessa saamme siis kuulla ensimmäistä kertaa hänen kauniita sävellyksiään. Niistä ehdottomasti omaan korvaani eeppisin on Legend of the wind, eli periaatteessa elokuvan alkutunnari. Aah, mitkä kylmät väreet siitä saankaan. 

Tuulen laakson Nausicaä oli aluksi se Hayao Miyazakin elokuva, jota kohtaan minulla oli alhaisimmat odotukset. Vaikka elokuva vasta Miyazakin toinen kokopitkä elokuva onkin (Cagliostron linna on ensimmäinen), on siitä muodostunut yksi vahvimmista animeklassikoista itselleni. Miyazakin samanniminen manga on kuitenkin omissa silmissäni se ehdoton mestariteos, eikä tämä elokuva ihan sen tasolle yllä. Loppuratkaisu on tavallaan aika helppo, mutta periaatteessa sen jälkeen vasta yksi vaihe on päättynyt ja seikkailu yhä jatkuu - tarinan keskeinen konflikti on yhä läsnä eikä luonnon ja ihmisen välinen suhde ole todellakaan korjattu. Vaikka manga viekin ehdottomasti voiton, on Tuulen laakson Nausicaä -elokuvassa jotain tavattoman lumoavaa ja sympaattista, että sen jaksaa katsoa yhä uudestaan ja uudestaan. Ehkäpä tällaiset post-apokalyptiset asetelmat kiehtovat itseäni suuresti.

Ps. Jos leffa sytytti, suosittelen mangan lukemista lämpimästi!

Faktoja:

• Elokuva julkaistiin Yhdysvalloissa alun perin nimellä Warriors of the Wind New World Picturesin toimesta. Yhtiö muokkasi leffaa merkittävän paljon tehden siitä perinteisemmän toimintaseikkailun. Leffasta leikattiin n. 25 minuutin verran tärkeitä kohtauksia pois, ja joitakin dialogeja käännettiin tahallisesti väärin muuttaen tai yksinkertaistaen tiettyjä tarinan elementtejä.  Täten uudessa versiossa ei huomioitu ekoteema lainkaan, osa nimistä muutettiin (esim. Nausicaästa tuli prinsessa Zandra) ja Ohmuista annettiin aggressiivisempi vaikutelma niinkuin ne olisivat vain vihollisia. Myöhemmin Warriors of the Wind korvattiin Walt Disneyn tekemällä uusintadubbauksella.
• Warriors of the Wind-sovituksen seurauksena Hayao Miyazaki epäröi elokuviensa julkaisemista Japanin ulkopuolelle. Hän määräsikin hyvin ankaran ehdon Ghiblin elokuvien levitykseen liittyen: niitä ei saisi editoita lainkaan. Kun myöhemmin Harvey Weinstein pyysi Miyazakilta lupaa tehdä leikatun version Prinsessa Mononokesta, lähti Miyazaki vihaisena tapaamisesta pois. Useita päiviä myöhemmin Toshio Suzuki lähetti Weinsteinin toimistoon japanilaisen katana-miekan viestittäen, että leikkauksia ei saa tehdä ("NO CUTS"). Myöhemmin Prinsessa Mononoke julkaistiin Yhdysvalloissa ilman leikkauksia.
• Nausicaän nimi tulee Homersin Odysseuksen prinsessasta ja tarkoittaa "laivojen polttajaa" ("burner of ships").
• Elokuva perustuu Miyazakin kirjoittamaan samannimiseen seitsenosaiseen mangaan, mutta vain kahteen volyymiin niistä. Miyazaki aloitti mangan kirjoittamisen 1982 ja sai sen valmiiksi 1994.
• Ohmu tarkoittaa "ötököiden kuningasta" japaniksi; se on lyhenne sanasta "Ô-mushi" ("big/great insect").
• Sana Mehve (liituri jolla Nausicaä lentää) tulee saksankielisestä sanasta "Möwe", mikä tarkoittaa lokkia.

Lähteet: www.wikipedia.com, www.imdb.com

Arvostelu: Räyhä-Ralf ~ Wreck-It Ralph (2012)

RÄYHÄ-RALF

Ohjaus: Rich Moore
Pääosissa: John C. Reilly, Sarah Silverman, Jack McBrayer ja Jane Lynch
Genre: animaatio, seikkailu, komedia

Kesto: 1h41min
Ikäraja: 7

"I don't wanna be the bad guy anymore."

Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph) on Disneyn 51. klassikkoelokuva. Se sai Suomessa ensi-iltansa 15.2.2013. Elokuvalle on tehty myös jatko-osa nimeltä Räyhä-Ralf valloittaa internetin (Ralph breaks the internet), mutta sitä minun ei ole tullut katsottua ainakaan toistaiseksi.

Elokuva sijoittuu pelien maailmaan, jossa päähenkilö Räyhä-Ralf on pahiksen roolissa pelissä nimeltä Fix-It Felix Jr. Ralfin tehtävänä on murskata rakennukset valtavilla käsillään, ja Fixari-Felix, pelin sankari, korjaa kaiken entiselleen. Loppuhuipennukseksi Ralf heitetään aina rakennuksen katolta alas maahan, loppu hyvin kaikki hyvin. Ralf on kuitenkin kyllästynyt olemaan pahis, koska sen seurauksena hän jää kaikesta hyvästä paitsi. Hän joutuu asumaan kaatopaikalla ilman ystäviä, kun kaikki muut pelin hahmot asustavat isossa talossa. He jopa viettävät pelin 30-vuotispäivää ilman Ralfia. Eräänä päivänä Ralf keksii, että hänen pitäisi vain todistaa muille, että tämä ansaitsee tulla huomioiduksi. Hän lähtee toisen, toiminnallisemman pelin sisään voittaakseen mitalin, mutta mutkien kasvaessa matkalla hän päätyykin Sugar rush-nimiseen pikkulasten peliin. Siellä hän tapaa Nelli Karamellin, joka ilkikurisesti vie häneltä juuri ansaitun mitalin omia tarpeitaan varten. Pian selviää, että Nelli onkin hyvin syrjitty omassa pelissään. Muut lapset kiusaavat häntä, ja jopa paikan "pomo", Karkkikunkku, on sitä mieltä, että Nelli ei edes kuuluisi kyseiseen paikkaan. Pelissä on ideana kilpailla karamelliautoilla, ja voittaja on ensimmäisenä maaliviivan ohittava. Syy Nellin ilkeilyille onkin siis ihan hyvin perusteltua, ja saadakseen mitalin takaisin Ralf päättää auttaa häntä. Päästäkseen kilpailuihin mukaan Nellin on rakennettava oma auto sekä voitettava peli. Niinpä he yhdessä käyvät toimeen, mutta Karkkimaan kuningas ei ole tästä kovin iloissaan. Pian alkaakin selvitä, että Sugar rushissa on selvästi jotain hämärää tekeillä.

Räyhä-Ralfin hahmot ovat mielestäni oikein hyvin onnistuneita tapauksia. Itse Ralf on selvästi yllättävän herkkä sekä muista välittävä heppu, joka tosiaankaan ei ansaitse muilta vastaanottamaansa laiminlyöntiä. Nelli on aluksi hieman ärsyttävä tapaus, mutta hänen tarinansa avautuessa tätä käy hyvin sääliksi. Lapset tietysti ovat mitä ovat, kuten Ralf itsekin sanoo. Loppujen lopuksi tuolla kaksikolla onkin yllättävän paljon yhteistä, kun sitä miettii. Molemmat ovat syrjittyjä omassa pelissään, ja haluaisivat enemmän huomiota. Nellin tapaus on tietysti vielä traagisempi, etenkin pelin historian valjetessa katsojalle. Muita keskeisiä hahmoja ovat Karkkimaan kuningas, Fixari-Felix sekä kersantti Calhoun. Karkkimaan kuningas, kuten aiemmin jo totesinkin, on Nelliä syrjivä pelinsä pomo. Kingi vaikuttaa ensin hieman hauskan ja pahaa enteilevän sekoitukselta, mutta varsinkin aikuiselle katsojalle välittyy heti se tunne, että ahaa, tuo onkin se elokuvan oikea pahis. Ennalta-arvattavuus on siis heti aistittavissa, mutta onneksi ihan kaikkea ei tuosta karkkihepusta heti paljasteta. Fixari-Felix on oikein seurallinen toveri, joka lähtee Ralfia etsimään tämän kadotessa heidän pelistään. Matkallaan hän tapaa kersantti Calhounin, ja rakastuu tähän ensisilmäykseltä. Parivaljakosta muodostuukin leffan eniten huumoria tuottava osuus, ja minuun se ainakin tepsi erittäin hyvin. 

Animaatiotyyliltään elokuva on loppupeleissä jopa hieman erilainen verrattaessa muihin Disneyn 3D/CGI animoituihin klassikoihin. Itse taisin tuosta syystä ensisilmäykseltä luullakin kyseessä olevan Pixarin elokuva, mutta hupsis, tulikin erehdyttyä. Disneyn klassikoksi Räyhä-Ralf on mukavan silmäänpistävä teos uusilla ideoillaan. Toki "paha vastaan hyvä" -kaava tässäkin toistuu, kuten aina, mutta jokin tässä vain veti puoleensa. Luulisin, että suurin syy siihen on ehdottomasti hyvin luodut hahmot sekä rikas huumorintaju. Lisäksi leffa osaa olla koskettavakin parissa kohtauksessa. Ja vaikka elokuvan pahis on liiankin ennalta-arvattavissa, itselleni loppuhuipennuksessa paljastetut asiat tulivat melko täydellisinä yllätyksinä. 

Ääninäyttely (siis alkuperäinen) on hyvin onnistunutta, eikä siitä ole juurikaan mitään moitittavaa. Suomenkielisestä dubbauksesta en valitettavasti osaa sanoa yhtikäs mitään, koska olen katsonut elokuvan vain alkuperäisillä äänillä. Elokuva ei poikkeuksellisesti olekaan musikaali, vaan sisältää taustamusiikkia aina välillä. Oma suosikki musiikkiosuuteni on Rihannan tähdittämä Shut up and drive, jonka aikana Nelli harjoittelee uudella autollaan kilpailua varten. 

Räyhä-Ralf on aivan loistava elokuva! Se on hyvin huumorintajuinen sekä hieman lämpöä ympärilleen levittävä tuotos. Minulla oli aluksi omat ennakkoluuloni sitä kohtaan, mutta yllätyksekseni elokuva päätyi jopa yhdeksi parhaaksi, joita olen Disneyltä nähnyt. Vaikka elokuvassa on selvää ennalta-arvattavuutta, onnistuu se olemaan oikein taattua laatua, joka viihdyttää aivan varmasti niin lapsia kuin aikuisiakin. 

Lähteet: fi.wikipedia.org, en.wikipedia.org

Arvostelu: Your name. ~ Kimi no na wa. (2016)

YOUR NAME.

Ohjaus: Makoto Shinkai
Pääosissa: Ryunosuke Kamiki, Mone Kamishiraishi, Ryo Narita, Aoi Yûki, Nobunaga Shimazaki, Kaito Ishikawa ja Masami Nagasawa
Genre: animaatio, romanttinen, draama, scifi
Kesto: 1h52min
Ikäraja: 7

"Toisinaan itken herätessäni aamulla..." -Mitsuha

"En koskaan muista, mitä unta näin..." -Taki

"...Mutta tunne, että olen menettänyt jotain jatkuu vielä pitkään heräämisen jälkeen."

Your name. (Kimi no na wa.) on Japanissa 26.8.2016 ensi-iltansa saanut Makoto Shinkain ohjaama anime-elokuva. Se sai Suomessa ensi-iltansa 21.4.2017 Cinema Mondon levittämänä. Elokuva saavutti nopeasti suuren suosion, ja se meni jopa Henkien kätkemän yli top-listoilla maailmanlaajuisesti eniten tuottaneena anime-elokuvana.

Maalla asuva Mitsuha on kyllästynyt pikkukyläänsä, jossa ei ole kaupungille ominaisia piirteitä, ei edes kahvilaa. Hän unelmoi tulevaisuudestaan Tokiossa, ja toive käykin pian toteen, mutta hieman erikoisella tavalla. Tai no, sanoohan Mitsuha itse ääneen, että haluaisi elellä poikana Tokiossa. Ja niin siis käy: seuraavana aamuna Mitsuha herää kuin herää tokiolaispoika-Takin kehossa, ja niin edessä on totutteleminen uusiin asioihin; erilaiseen kouluun, ystäviin sekä kehoon. Taki taas herää Mitsuhan kehossa, ja molempien ensireaktiot ja -hämmennykset ovat hulvattomia. Kumpikin kirjaimellisesti tutkii uutta puolta itsestään, ja totutteleminen vie aikansa. Aluksi he luulevat nähneensä vain unta, mutta ystävien reaktiot paljastavat , että he oikeasti vaihtavat kehoja keskenään. Niinpä he opettelevat jättämään viestejä toiselle minälleen, jotta selviytyisivät aina uuden vaihdoksen tapahduttua. Jonkin ajan kuluttua heille kasvaa halu oikeasti tavata tuo toinen henkilö. Niinpä elokuvan kevyempi puoli jääkin sikseen, kun siirrytään vähän syvällisempiin aiheisiin. Etenkin käänne, joka elokuvassa tapahtuu, tärähtää katsojaan selventäen, että kyseessä ei ole vain hauska kehojenvaihto-komedia.

Elokuva painottaa lähinnä päähenkilöitä, mutta sivuhahmot tuovat mukavaa lisätäytettä ja -komediaa mukaan. Mitsuhan puolelta tutustumme eniten hänen isoäitiinsä, pikkusiskoonsa Yotsuhaan sekä hänen ystäviinsä Tessieen ja Sayakaan. Isoäiti vaikuttaa vahvasti kulttuuriperinteitä kunnioittavalta ihmiseltä, esim. opettaen lapsenlapsilleen erilaisia käsitteitä. Erityisimmän roolin käsitteistä saa musubi, joka nousee uudestaan esille elokuvan loppuratkaisua kohti. Yotsuha vaikuttaa oikein reippaalta ja jopa hieman "vahtivalta" siskolta, koska hänet nähdään joka aamu herättämässä Mitsuhaa. Kehonvaihdoksen aikana herätys keskeyttääkin lähinnä Takin "puuhat" eikä suinkaan hänen uniaan, mikä onkin huvittavaa katseltavaa. Tessie ja Sayaka ovat oikein mukavia ystävyksiä Mitsuhalle, ja joiden merkitys elokuvan juoneen hieman kasvaa lopussa. Takin puolelta emme pääse sen tarkemmin tutustumaan muihin kuin neiti Okuderaan. Toki nähdään myös hänen isänsä ja ystävänsä, mutta kyseiset hahmot jäävät selvästi enemmän etäälle. Neiti Okudera työskentelee samassa ravintolassa kuin Taki, ja on oikein lempeän oloinen, poikien katseita keräävä neitokainen. Kaksikolla on vuoronperään jopa pieniä ihastuksen tunteita toisiaan kohtaan. Okuderan tunteiden herääminen on kuitenkin lähinnä Mitsuhan aikaansaannosta, kun tämä käy mm. kahvilla hänen kanssaan ja näyttää tälle "naisellisen puolensa". Sitä onkin hauska seurata, ja sillä viestitetään selvästi identiteettirajojen rikkomisesta.

Päähenkilöiden välille on onnistuttu luomaan kaunis aika- ja välimatkan erottama yhteys, joka alkaa ensin hauskasti, mutta syvenee elokuvan edetessä. Tässä useasti elokuvan katsoneena olen pannut merkille, että yksi tärkeä visuaalinen seikka kuvastaa heidän yhteyttään aivan ainutlaatuisesti: punainen, Mitsuhan punoma nauha, joka nähdään useaan otteeseen joko hänen hiuksiinsa sidottuna tai sitten Takin ranteessa. Myös elokuvan loppukohtauksessa nähtävät portaat taitavat kyseistä nauhaa kuvastaa punaisilla kaiteillaan. Enempää en viitsi asiaa avata, jotta säästytään spoilereilta.

Animaatiotyyli on erittäin kaunista. Vaikka silmäni on animen suhteen ehkä hieman enemmän mieltynyt Studio Ghiblin ulkoasuun, osaa Shinkai todellakin luoda omaan tyyliinsä hahmot sekä maisemat upeasti. Elokuvan musiikin on tuottanut yhtye Radwimps, ja heitä ei voi kuin kehua. Ensimmäisellä katselukerralla rock-musiikki särähti aavistuksen verran ikävästi korvaani, mutta olen jotenkin oppinut mukauttamaan sen osaksi elokuvan modernimpaa tyyliä. Parhaimmat musiikkiosuudet ovat kuitenkin yhä ne ns. "rauhallisemmat" kappaleet. Oma suosikkini on ehdottomasti Sparkle, joka saa minulla aivan kylmikset aikaan. Myös Katawaredoki sekä Date/Theme of Mitsuha ovat kauniita sävellyksiä, joita opettelee mielellään pianollakin soittamaan.

Your name. on ajansaatossa saavuttanut erityisen paikan sydämessäni. Muistelen aluksi aikaerojen hahmottamisen olleen hieman sekavaa, mutta jo toinen katselukerta avasi asioita paljon. Elokuva viestittää kauniisti, kuinka joskus tunnemme kaipuuta tuntemattomalla tavalla. Myös unien ja todellisuuden välille herää ehkä hieman kysymyksiä: Miten tiedämme varmasti, jos unessa tapahtunut olikin totta? 

Kyseessä on hieman aavistuksen verran tyhjyyden tunteen jättävä romanttinen elokuva, mutta ehdottomasti vain hyvällä tavalla! Your name. on mielestäni ainutlaatuisen kaunis mestariteos, jolle yksi katselukerta ei riitä.

Elokuvan tiedot: fi.wikipedia.org

Fiilistelyä: Weathering with you (Tenki no ko)

Taivaalta ei putoakaan meteoriitti, vaan kaksi ihmistä

Japanissa jo 19.7.-19 ensi-iltansa saanut Shinkain uutuus tulvehtii viimein tänne Suomenkin elokuvateattereihin. On tosiaankin ihanaa, että anime-elokuvat ovat saaneet jo hieman enemmän huomiota täälläkin. Itse olen odottanut jo kesästä asti malttamattomana kyseisen elokuvan saapumista, ja ilokseni voin kertoa sen ensi-illan olevan 13.3.

Hodoka ja Hina

Mitä tiedämme jo etukäteen

Elokuvan nimi on Weathering with you (Tenki no Ko), jonka ohjannut Makoto Shinkai tunnetaan parhaiten hänen edellisestä teoksestaan  Your name (Kimi no na wa), joka nousi yhdeksi suosituimmaksi animeksi ikinä. Weathering with you kertoo kotoaan karanneesta Hodokasta, joka tapaa tytön nimeltä Hina. Hinalla on ilmeisesti yliluonnollisia voimia hallita säätä. Hän kykenee mm. muuttamaan sateen kauniiksi auringonpaisteeksi. Tokiossa onkin satanut jo taukoamatta monta kuukautta, ja säätyttö näyttäisi olevan avain ongelmaan. Luonnonvoimiin puuttumisella on kuitenkin hintansa.

Elokuva tuntuu olevan pääosin romanssiaiheinen anime kuten edeltäjänsä Your name. Vaikuttaisi myös siltä, että elokuva ottaa kantaa ilmastonmuutokseen. Elokuvan musiikin tuottajana toimii jälleen yhtye Radwimps, ja olenkin jo fiiliksissä kuunnellut kappaletta Grand escape, joka soi trailerin taustamusiikkina. Weathering with you tuleekin sitten olemaan minulle ihka ensimmäinen animeleffa, jonka näen valkokankaalta.

Traileri:

Lisää tietoa elokuvasta:

• https://www.finnkino.fi/event/303383/title/weathering_with_you/
• https://m.imdb.com/title/tt9426210/

Lähteet: en.wikipedia.org, www.imdb.com