Belle-anime (2021) saapuu tänä vuonna Suomeen

Belle (Ryû to Sobakasu no Hime) on ehdottomasti tällä hetkellä eniten odottamani animaatioleffa, oikeastaan se on ollut sitä jo viime kesästä asti jolloin se sai ensi-iltansa Japanissa! Anime-elokuvahan on siis Mamoru Hosodan käsialaa, ja hänen muita teoksiaan ovat The Girl who leapt through time, Summer wars, Wolf children, The Boy and the beast/Poika ja peto ja Mirai. 

Hosodan tuotannosta Belle vaikuttaisi muistuttavan eniten Summer warsia, sillä tässäkin tapauksessa teemana pyörii ilmeisesti internet. Elokuva on ottanut vaikutteita ranskalaisesta sadusta Kaunotar ja hirviö, minkä jo hieman leffan nimestäkin pystyi arvaamaan. 

Bellen ensi-ilta Suomessa on 18.2.2022. Voit katsoa englanninkielisellä tekstityksellä trailerin tästä. (Cinema Mondon traileriin pääset tästä.)

Odotan leffaa oikein innolla ja positiivisin mielin, vaikka Hosodan edellinen teos Mirai ei oikein omaan makuuni uponnutkaan. Ainakin visuaalisesti elokuva vaikuttaa oikein kauniilta, ja on mielenkiintoista sitten nähdä millä tavalla internet-teemaa hyödynnetään tarinassa. 

Minkälaisia odotuksia teillä on Bellestä?

Kuva: www.wikipedia.com

Top 9 vuoden 2021 elokuvat

Uusi vuosi on hiljattain alkanut, joten sen kunniaksi voisi koota jonkinlaista Top-listaa nähdyistä leffoista kuten viime vuonnakin tein. Jälleen kerran aika monta ns. "tärkeää" filmiä on minulla näkemättä, joten aika pieni Top-lista on siis luvassa. Lasken mukaan sellaisetkin leffat, jotka periaatteessa ovat vuodelta 2020, mutta jotka saivat ensi-iltansa Suomessa 2021. Ja näkemiäni elokuvia ovat Sound of Metal, Minari, The Father, Aya ja noita, Raya ja viimeinen lohikäärme, Luca, Encanto, The Unforgivable ja Cruella. Eli 9 leffaa laitan tässä sitten paremmuusjärjestykseen ja samalla kerron mielipiteeni niistä.

9. AYA JA NOITA

Studio Ghibli tunnetaan erityisesti sen hienoista, mielikuvituksellisista ja moniulotteisista leffoista, mutta Aya ja noita tekee poikkeuksen olemalla ensimmäinen todellinen mätä Ghiblin tuotannossa. Elokuvan huonon animaatiotyylin olisin vielä voinut suodattaa alas, mutta kun punainen lanka puuttuu täysin ja hahmot jäävät ohuiksi, niin ei kovin pitkälle kyllä pötkitä. Omasta mielestäni tämä ei edes tuntunut kokonaiselta elokuvalta, vaan pikemminkin avausjaksolta johonkin animaatiosarjaan.

(Lue arvostelu tästä.)

8. LUCA

Luca oli melkoinen pettymys minulle, kun kyseessä on kuitenkin pääosin laadukkaita filmejä luonut Pixar. Leffassa ei ollut minkäänlaista kiinnostavuutta, että se olisi jaksanut pitää mielenkiintoni koko keston ajan yllä. Juonta tarinassa hädin tuskin mielestäni oli, ja hahmotkaan eivät tuntuneet kovin kummoisilta. Lisäksi leffa muistutti mielestäni liikaa Disneyn Pientä merenneitoa. 

(Lue arvosteluni tästä.)

7-6. RAYA JA VIIMEINEN LOHIKÄÄRME & ENCANTO

En oikein osaa päättää, kummasta pidin enemmän: Raya ja viimeinen lohikäärmeestä vai Encantosta. Siispä ne ovat ainakin toistaiseksi aika tasoissa minulla. Molemmat leffat olivat ikäviä pettymyksiä minulle, vaikka odotukseni eivät kovin korkealla aluksi edes olleetkaan. Kumpikin leffa kärsi pahiten siitä, että tarinassa ei ole lainkaan jännitystä, koukuttavuutta ja syvyyttä. Molempien juonet jäivät hyvin ohuiksi, kesyiksi ja ennalta-arvattaviksi. Rayassa eniten päänsärkyä aiheutti lohikäärme Sisu, joka oli aika ärsyttävä. Encantossa taas pitkäveteiset musikaalinumerot laskivat nautittavuustasoa. Hyvin keskinkertaisia teoksia molemmat, ja toivon että jossain vaiheessa Disney panostaisi taas paremmin animaatioleffoihinsa.

(Lue Raya ja viimeinen lohikäärme arvostelu tästä. Lue Encanto arvostelu tästä.)

5. MINARI

Minari on siitä erikoinen elokuva, että siinä ei periaatteessa niinkään ole juonta, vaan siinä yksinkertaisesti seuraillaan päähahmojen sopeutumista uuteen maahan. Siispä perhe hieman siinä samalla etsii tietänsä. Hyvin rauhallista mutta silti mielenkiintoista seurattavaa kaiken kaikkiaan. Elokuva osaa lämmittää sydäntä ja koskettaa. Itselleni pieneksi ongelmaksi muodostui ainoastaan se, että toivoin sisällöllisesti jotain vielä enemmän. 

4. CRUELLA

Cruella on Disneyn uusin remake-elokuva, ja erittäin positiivisesti yllättävä sellainen! Aluksi suhtauduin siihen melko varauksellisin mielin, sillä yleisesti ottaen en hirveämmin välitä näistä live action sovituksista. Ainoastaan Risto Reipas ja Nalle Puh on sellainen, jota on tullut ilolla uudelleenkatsottua, kun taas muiden remake-leffojen kohdalla alun tuoreus on hiipunut melkein kokonaan pois ensikatselun jälkeen. Toivottavasti näin ei käy Cruellan kohdalla, sillä ainakin sen yhden katselun jälkeen voin sanoa pitäväni tästä paljon. Tarina ei ole täysin ennalta-arvattava ja hahmot ovat loistavia. Jos jostain haluaisin valittaa (mitä jostain syystä en arvostelussani huomannut mainita), on elokuvan pitkä kesto, eli pientä tiivistämisen varaa olisi ollut.

(Lue arvosteluni tästä.)

3. THE UNFORGIVABLE

The Unforgivable on viimeisin katsomani leffa tältä listalta, ja se yllätti minut hyvin positiivisesti. Tarinassa seurataan päähenkilöä nimeltä Ruth, joka vapautuu vankilasta. Syynä 20 vuoden vankeuteen on poliisin murhaaminen. Nyt vapautumisen jälkeen Ruth yrittää koota elämäänsä uudelleen kasaan ja etsiä pikkusiskonsa, jota hän ei ole nähnyt vankilaan joutumisen jälkeen. Filmi etenee melko rauhallisesti eteenpäin, mutta sen tunnelmassa oli jotain, mikä piti minut visusti otteessaan koko keston ajan. Lisäksi jännityksellä odotti, mitä tarinan edetessä menneisyydestä ja keskeisistä hahmoista vielä paljastuu. Etenkin lopun käänne onnistui todella yllättämään.

2. SOUND OF METAL

Sound of Metal kertoo miesrumpalista, jota uhkaa vähitellen tapahtuva kuuroutuminen. Leffan aikana on mielenkiintoista seurata, kuinka päähenkilön suhtautuminen tähän melko vakavaan elämänmuutokseen muuttuu. Vaikka kovin selkeää juonta ei elokuvassa ole, on siihen onnistuttu luomaan vahva keskittyminen päähenkilön hahmokehitykseen. Tunnetta ei filmistä todellakaan puutu, ja etenkin lopussa tarina onnistuu koskettamaan katsojaa yllättävänkin paljon. Ja se lopetus oli todellakin mielestäni mahtava!

 1. THE FATHER

Vuoden 2021 parhaimmaksi leffaksi päätyi omissa kirjoissani Anthony Hopkinsin tähdittämä The Father. Kyseessä on yllättävän realistisesti muistisairauden etenemistä kuvaava teos, joka onnistuu todella imaisemaan mukaansa ja koskettamaan paljon. Etenkin jos omaa kokemusta vaikkapa omista muistisairaista vanhemmistaan tai isovanhemmistaan, saattaa tarina todella iskeä tunteisiin. Tarinaa seurataan dementiaa sairastavan isän näkökulmasta, minkä vuoksi tarinankuljetus on tarkoituksellisesti melko sekavaa. Toisaalta se juuri tekeekin leffasta hyvin mestarillisen. Odotankin innolla että voisin katsoa elokuvan jossain vaiheessa uudelleen, jolloin se myöskin varmasti avautuu vielä paremmin...

Kuvat: www.wikipedia.com

Arvostelu: Encanto (2021)

 ENCANTO

Ohjaus: Jared Bush, Byron Howard, Charise Castro Smith

Pääosissa: Stephanie Beatriz, Maria Cecilia Botero, John Leguizamo

Genre: animaatio, komedia, draama

Kesto: 1h 42min

Encanton päähenkilönä toimii nuori kolumbialainen tyttö nimeltä Mirabel, joka on perheessään ainoa jolla ei ole taikavoimia. Madrigalin perhe asustaa taianomaisessa talossa, eläväisessä kylässä, ihmeiden täyttämässä lumotussa paikassa nimeltä Encanto.  Pian selviää, että Encantoa ympäröivä taika on vaarassa, sillä talossa näkyy outoja halkeamia ja taikaa ylläpitävä kynttilä meinaa sammua. Mirabel aikoo tietenkin selvittää, miksi taika meinaa kadota ja haluaisi pelastaa Encanton.

Mirabel on oikein positiivinen pirteyspakkaus huolimatta siitä, että hän on perheessään ainoa tavallinen. Muilta perheenjäseniltä löytyy mm. parantamisen kykyjä, ylivoimakkuutta sekä muodonmuutostaitoja. Hieman ärsyttävyyden rajoilla moni perheenjäsen meinaa keikkua, sillä he suurimmaksi osaksi kohtelevat Mirabelia tylysti tämän tavallisuuden vuoksi. Mirabelista nimittäin vaikuttaa heidän näkökulmasta katsoen olevan vain haittaa, kun hän ei omaa taikavoimia. Erityisesti Abuela sekä Mirabelin sisko Isabela onnistuvat käymään hermoille. Molemmista hahmoista löytyy onneksi elokuvan edetessä hyviäkin puolia, mutta kyseiset kehityskaaret ovat aika kiireellä sutaistuja.

Itse asiassa koko elokuva tuntuu harmillisen kiireessä tehdyltä. Itse Encantoa ei kunnolla pohjusteta ja syvennetä, mikä loisi siitä toimivamman ja ymmärrettävämmän paikan kokonaisuudessa. Liian moni asia jää ilman vastausta, eikä niitä oikein katsojana pysty itse päättelemäänkään. Juoni taasen on uskomattoman lattea ja ohut, vailla minkäänlaista erikoisuutta. Alussa filmi vaikuttaa hyvin lupaavalta, mutta kokonaisuus ei lopulta oikein jätä mitään käteen, eikä seuraavana päivänä tohdi edes kunnolla muistaa mitä elokuvassa tapahtui.

Musikaali Encanto on, ja valitettavasti sen laulut ovat yllättävän pitkäpiimäisiä eivätkä ne edistä jo valmiiksi keskinkertaiselta tuntuvaa juonta millään lailla. Laulut ovat kuin taukoja elokuvassa, joten ne tekevät katselukokemuksesta aika tasapaksun. Niihin ei oikein tunnu olevan kunnolla panostettu, ja ne vaipuvat aikalailla heti unholaan sen jälkeen kun ne on kuullut.

Encanto on harmillisen keskinkertainen disney leffa, joka ei oikein herättänyt minussa tunteita suuntaan tai toiseen. Tietyt kohtaukset onnistuivat kyllä hieman naurattamaan ja koskettamaan, mutta ne eivät paljoa pelasta. Kokonaisuus jäi aika oudolla tapaa keskeneräiseksi, ja liian moni asia liittyen filmin maailmaan ja juoneen jäi leijumaan ilmaan ilman vastausta. Itse juoni on melko lattea ja ohut, aivan kuin siihen ei olisi edes kunnolla panostettu. Musikaalinumerot taasen ovat aivan käsittämättömän turhauttavia ja tuntuvat kuin tauoilta leffassa. Hahmot eivät myöskään aikaansaa lopulta kovin isoa vaikutusta. Seuraavana päivänä filmistä ei oikein tohdi enää muistaakaan paljoa, ja se tuskin koskaan houkuttelee minua katsomaan sitä uudelleen. Tänä vuonna ilmestynyt Raya ja viimeinen lohikäärme ja Luca olivat myös hyvin yllätyksettömiä ja keskinkertaisia, eikä auta muu kuin toivoa että jossain vaiheessa Disney panostaisi taas paremmin animaatioleffoihinsa. Live action filmi Cruella sentään onnistui yllättämään positiivisesti.

Elokuvan tiedot: www.imdb.com, www.wikipedia.com

Kuvat: www.wikipedia.com, https://fullcirclecinema.com/2021/11/27/encanto-review/, https://fi.pinterest.com/amp/pin/encanto-in-2021--742812532301239917/

Arvostelu: Rakkautta ennen aamua ~ Before Sunrise (1995)

 RAKKAUTTA ENNEN AAMUA

Ohjaus: Richard Linklater

Pääosissa: Ethan Hawke, Julie Deply

Genre: draama, romanssi

Kesto: 1h 41min

Amerikkalainen Jesse ja ranskalainen Celine tapaavat toisensa junassa sattumalta. Jesse on matkalla Wieniin, Celine kotikaupunkiinsa Pariisiin. Junamatkalla he toistensa kanssa juteltuaan huomaavat viihtyvänsä keskenään ja päättävät viettää yhdessä loppupäivän ja yön Wienissä. 

Katsoin Rakkautta ennen aamua ensimmäisen kerran puolisen vuotta sitten, ja yllätyin kuinka erilainen rakkauselokuva on verrattuna muihin näkemiini. Leffa kiertää monet tyypilliset kliseet kaukaa eikä niinkään keskity pelkkään hempeilyyn, vaan sen sijaan tarina painottaa päähahmojen välistä keskustelua. Celinen ja Jessen dialogit sisältävät niin arkista rupattelua kuin ihan syvällisiäkin ajatuksia mm. rakkaudesta, omista kokemuksista ja elämän rajallisuudesta. Tietyt keskustelut saattavat herättää katsojassa ihan omia ajatuksiakin ja olla jopa samaistuttavia.

Jo junassa Celine ja Jesse tuntuvat pitävän toisistaan, ja niin Jesse uskaltaa pyytää Celineä seuraksi Wieniin. Siispä Celine lähtisi takaisin Pariisiin vasta aamulla. Vaikka elokuvan tapahtumat rajoittuvatkin tosiaan aikalailla alle vuorokauteen, ehtii se luoda paljon sisältöä. Hahmojen väliset kanssakäymiset onnistuvat aidosti kiinnostamaan ja imaisevat mukaansa, ja ennen kuin huomaakaan sitä on ihan emotionaalisella tasolla kaikessa mukana. Sen vuoksi leffan lopetus onnistuu koskettamaan, vaikka Celine ja Jesse hieman lupailevatkin tapaavansa toisensa uudelleen puolen vuoden päästä. 

Rakkautta ennen aamua on erinomainen elokuva, ja siitä onkin muodostunut yksi suosikkielokuvistani. Uusintakatselujenkin aikana en voi kuin ihmetellä, kuinka filmi onnistuu pitämään katsojan koukussaan kiinni, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin vain yhteen iltaan ja kerronta etenee rauhalliseen tahtiin. Leffa onnistuu herättämään monenlaisia ajatuksia liittyen mm. siihen mitä rakkaus on, kuinka elämän rajallisuus tekee ajasta arvokasta ja vaikka mitä muuta. Syvällisen pohdinnan lisäksi pidän siitä, kuinka molempien hahmojen kokemuksia avataan hyvin todenmukaisella tavalla, tehden heistä helposti samaistuttavia. 

Aiemmin pidin Rakkautta ennen auringonlaskusta jopa hieman enemmän kuin tästä trilogian ekasta osasta, mutta nyt uusintakatselujen jälkeen tuntuu että ensimmäinen osa vie kuitenkin voiton. Kolmannesta osasta eli Rakkautta ennen keskiyöstä en pitänyt läheskään yhtä paljon, mutta se toisaalta vaatisi kyllä jo uusintakatselun. Ehkä voisi sitten jossain vaiheessa laittaa tämän trilogian filmit paremmuusjärjestykseen...

Elokuvan tiedot: www.imdb.com

Kuvat: www.wikipedia.com, www.indiewire.com

Top 8 vuoden 2011 animaatioelokuvat

Olenkin jo tehnyt Top-listan vuoden 2001 animaatioelokuvista, joten miksenpäs tekisi vastaavanlaista Top-listaa vuoden 2011 animaatioista. Kaikkia sen vuoden animaatiofilmejä en ole nähnyt enkä luultavasti aio katsoakaan (ihan vain motivaation puutteen vuoksi), ja siksi listaltani ne sitten puuttuvat (niitä taisivat näin nopeasti vilkuilemalla olla ainakin Happy feet 2 ja Smurffit). Olen katsonut yhteensä kahdeksan animaatioleffaa, jotka ovat ilmestyneet vuonna 2011, ja niitä ovat...

8. AUTOT 2

Voi Autot 2. Tuntuu, että aikalailla kaikki Pixar-fanit pitävät tätä studion heikoimpana tekeleenä, enkä yhtään ihmettele miksi. Minulla ei oikeastaan ole edes paljoa kommentoitavaa tästä elokuvasta, koska se oli niin puuduttavan tylsä. Tämä ja Autot 3 ovat sellaisia Pixarin filmejä, joiden katseleminen on todellista ajanhaaskausta näin suoraan sanottuna. Animaatiotyyli sentään on ihan kelpoa katseltavaa.

7. CHILDREN WHO CHASE LOST VOICES

Makoto Shinkai tuli tunnetuksi suositun Your name -animeleffan myötä. Hänen tuotantonsa on ollut mielestäni aika ailahtelevaista, vaikka Your name todellinen mestariteos onkin. Children who chase lost voices on hyvin tasapaksu ja hitaasti etenevä seikkailu, jossa ei oikein suurimmaksi osaksi tunnu tapahtuvan mitään merkityksellistä. Hahmotkin jäävät ohuiksi, ja omaperäisyyttä tarinasta puuttuu paljon. Leffan aloitus on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen ja lupaava, miksi harmittaakin että sen jälkeen alkaa hyvin tasainen alamäki. 

6. RANGO

Rango on oikeastaan varmaankin objektiivisesti hyvä leffa, mutta omaa mielenkiintoani se ei oikein kunnolla napannut. Senkin aloitus oli kyllä todella mielenkiintoinen ja lupaava, mutta jossain vaiheessa aloin vain tylsistymään sen ääressä. Tarina sijoittuu autiomaahan ja villiin länteen, jossa kameleonttilisko Rango seikkailee. Mukana on komediaa ja jännitystä, ja joidenkin mieleen leffa varmastikin saattaa olla.

5. NALLE PUH

En ole mikään Nalle Puh -elokuvien suuri fani. Sen sijaan pidin lapsena kyllä siitä Tv-ohjelmasta kovasti sekä Nasun suuresta elokuvasta. Vuoden 2011 Nalle Puh on ihan kelpoa katseltavaa, jossa tutut sympaattiset hahmot lämmittävät mieltä, ja mukana on kivasti huumoriakin. Kovin mieleenpainuva se ei kuitenkaan lopulta ole, mutta kyllä sen kertaalleen positiivisin mielin katsoi.

4. SAAPASJALKAKISSA 

Saapasjalkakissa on tuttu hahmo Shrek-elokuvista. Jopa niin suosittu hahmosta taisi tulla, että sen ansiosta hänestä tehtiin ihan oma elokuvakin. Saapasjalkakissa kertoo nimikkohahmonsa syntytarinan, ja luvassa onkin toimiva joskin hyvin ennalta-arvattava seikkailu. Jossain määrin yllätyin positiivisesti katsoessani tätä, mutta pahis olisi voinut olla mielestäni parempi. Huumoria filmistä ei kuitenkaan jää puuttumaan.

3. HOTARUBI NO MORI E

Hotarubi no mori e on suhteellisen pidetty animeleffa, vaikka en itse ihan sen hypetykseen päässyt. Voi olla, että odotin hahmoilta hieman enemmän syvyyttä, sillä lyhyen keston vuoksi jäin kaipaamaan jotain vielä enemmän. Silti kyseessä on oikein sympaattinen ja hieman koskettavakin tarina kahdesta ystävyksestä. Liikaa juonta en lähtisi availemaan, jotta en spoilaisi mitään niiltä jotka eivät ole tätä nähneet...

2. KUNG FU PANDA 2

Olen vasta hiljattain katsonut kaksi ensimmäistä Kung Fu Pandaa. Tämä jatko-osa oli yllättävän toimiva, vaikka pidinkin ensimmäisestä osasta kyllä enemmän. Päähenkilö Po saa viimein tietää enemmän menneisyydestään ja oikeista vanhemmistaan. Toiminnallista seikkailua on taas luvassa kera maittavan huumorin ja mainioiden hahmojen. Ykkösosan tapaan tässäkin on onnistuttu saamaan kuitenkin huumorin vastapainoksi myös hieman koskettavuutta etenkin lopussa.

1. KUKKULAN TYTTÖ, SATAMAN POIKA

Gorô Miyazakin maine ei kovin hyvä ole, etenkin vuoden 2006 Maameren tarinoiden ja nyt suht tuoreen Aya ja noidan vuoksi. Silti mies onnistui tekemään yllättävänkin hienon animeleffan vuonna 2011. Kukkulan tyttö, sataman poika ei ole fantasiaa pursuava Ghibli, vaan hyvin maanläheinen slice of life kouludraamaromanssi. Se sisältää silti mainiota huumoria, koskettavuutta ja sympaattisia hahmoja. Myös mukaansatempaava tunnelma ja upea soundtrack ansaitsevat mainintansa.

Kuvat: www.wikipedia.com, www.imdb.com