sunnuntai 25. joulukuuta 2022

Arvostelu: Guillermo Del Toron Pinokkio, Kaksoset, Pahuus ja Nuoren naisen muotokuva

Koska yksittäisiin arvostelupostauksiin ei minulta oikein tunnu löytyvän motivaatiota, tein mieluummin tällaisen arvostelukoosteen neljästä leffasta, jotka olen hiljattain katsonut. Arvostelemistani elokuvista katsoin Pinokkion, Kaksoset ja Pahuuden Netflixistä. Nuoren naisen muotokuvan taas lainasin kirjastosta, mutta se näyttäisi olevan katsottavissa ilmaiseksi Yle Areenassa.

Guillermo Del Toron Pinokkio ~ Guillermo Del Toro's Pinocchio


Guillermo Del Toron Pinokkio on stop motion -animaationa toteutettu tulkinta klassikkosadusta. Tänä vuonna on ilmestynyt myös Disneyn remakeversio, jota en ole nähnyt, mutta josta voi arvata että kyseessä on vain taas sieluton rahastus. Guillermo Del Toron Pinokkio sen sijaan on kerännyt kehuja. Omaa mielenkiintoani leffa ei kuitenkaan koko pitkän kestonsa ajan jaksanut pitää kovin hyvin yllä. Hyvin verkkaista menoa on tiedossa kahden tunnin ajan, vaikka toki sydäntä, jännitystä ja huumoria löytyy. Laulut olivat mielestäni leffan isoin heikkous. Ne olivat hyvin tylsiä, ja elokuva olisikin toiminut paljon paremmin ilman niitä. Moraali ja opetukset ovat kohdallaan, mutta tunnetasolla filmi ei tehnyt minuun kovin isoa vaikutusta. Oma makuni Pinokkiosta kallistuu enemmän Disneyn piirretyn puolelle, enkä oikein usko että tulen tätä versiota uudelleen katsomaan, vaikka se ihan kelpo olikin.


Kaksoset ~ De Tweeling


Kaksoset on vuonna 2002 ilmestynyt luxemburgilais-alankomaalainen elokuva. Se sijoittuu 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle, ja etenkin toisen maailmansodan vaikutus korostuu siinä. Kaksoset Lotte ja Anna erotetaan toisistaan heidän vanhempiensa kuoltua, ja aikuisena he yrittävät löytää toisensa sekä korjata välejään. Filmi käsittelee muun muassa vihaa ja katkeruutta, mikä kumpuaa toisen maailman sodan vaikutuksista tarinan hahmoihin. Elokuva tuntui muuttuvan aina vain paremmaksi mitä pidemmälle se eteni, ja sen teemat onnistuvat puhuttelemaan katsojaa. Erittäin hyvä ja koskettava tarina on kyseessä.


Pahuus ~ Ondskan


Pahuus on vuonna 2003 ilmestynyt ruotsalainen elokuva, jossa seurataan päähenkilöä nimeltä Erik. Erik erotetaan koulusta hänen ongelmallisen käyttäytymisen vuoksi, minkä syyt näkyisivät piilevän erittäin huonossa isäpuoli-poika suhteessa. Isäpuoli nimittäin on kotona Erikiä kohtaan suoraan sanoen sadistinen, eikä pojan äiti tunnu ottavan kyseiseen asiaan minkäänlaista kantaa. Erik aloittaa opiskelut sisäoppilaitoksessa, jossa uudet ongelmat odottavat. Nimittäin opiskelijoiden hallitus pitää siellä kuria ja rankaisee muita kuinka lystää. Filmissä nähty epäoikeudenmukaisuus sai todenteolla suonen sykkimään otsallani. Tästä huolimatta kyseessä on erinomainen elokuva, joka piti otteessaan alusta loppuun asti.


Nuoren naisen muotokuva ~ Portrait de la jeune fille en feu


Nuoren naisen muotokuva on vuonna 2019 ilmestynyt ranskalainen elokuva, joka sijoittuu 1700-luvulle. Nuori taiteilija Marianne saa tehtäväkseen maalata muotokuvan Héloïsesta. Aiemmissa maalausyrityksissä ongelmia on aiheuttanut Héloïsen kieltäytyminen olla maalattavana. Siispä Mariannen tulisi tehdä maalaus ilman että tämä tietää asiasta. Filmi on hyvin vähäeleinen, mutta onnistuu, kummallista kyllä, olemaan oikeinkin vangitseva. Vaikka juonikaan ei sinänsä ole lopulta kovin ihmeellinen, on leffan tunnelma ja hahmot sen verran hyvin luodut, että paketti imaisee katsojan onnistuneesti mukaansa. Kahden nuoren naisen välille kehittyy syvempiäkin tunteita, ja lopetus on hyvin katkeransuloinen. Kaikkien makuun elokuva tuskin on, mutta itse yllätyksekseni pidin tästä erikoisesta teoksesta. 



Kuvat: www.imdb.com

torstai 15. joulukuuta 2022

Disney-prinsessat huonoimmasta parhaimpaan

Vaikka minulta löytyykin jo tier-listat Disneyn nais- ja mieshahmoista, tuntui kutkuttavalta tehdä lista, jossa laittaisi Disneyn prinsessat paremmuusjärjestykseen (mieshahmoista voisi itse asiassa tehdä jossain vaiheessa vastaavanlaisen listan). Tuntuu myöskin, että mielipiteeni on ehtinyt jonkin verran muuttua siitä, kun loin kyseiset tier-listat, ja haluaisin syventyä miettimään mielipidettäni Disneyn naishahmoista enemmän. Ja lasken tosiaan mukaan vain ne naishahmot, jotka yleensä lasketaan Disney-prinsessoiksi. Niitä ovat Lumikki, Tuhkimo, Aurora, Ariel, Belle, Jasmine, Pocahontas, Mulan, Tiana, Tähkäpää, Merida, Anna, Elsa ja Vaiana. Tai niin olen ainakin ymmärtänyt, että nämä neitokaiset lasketaan yleensä Disney-prinsessoiksi? Hieman näyttää vaihtelevan, lasketaanko Raya mukaan vai ei, joten päätin lopulta jättää hänet pois listalta. En muutenkaan edes muista Raya ja viimeinen lohikäärme -leffasta paljoa mitään, joten ehkä se on ihan hyväkin ratkaisu.

Muistutuksena, että lista on tietysti vain oma mielipiteeni, ja pyrin tuomaan kaikista näistä naisista hyviä puolia esille, vaikka en juuri kyseisestä hahmosta hirveästi välittäisikään. :)

14. LUMIKKI

Lumikin konservatiivisuus on ikävä kyllä kaukana nykypäivästä, joten hän päätyi alimmaksi tällä listalla. Koen muutenkin hahmon jotenkin hieman etäiseksi elokuvassaan (johtuen varmaankin juuri konservatiivisuudesta). Lisäksi Lumikin liika sinisilmäisyys ei ole kovin hyvä piirre. Toisaalta kyseessä on tietysti ensimmäinen Disney-prinsessa, ja silloin on eletty toisenlaista aikaa. Täysin huono hahmo kyseessä ei ole, ja hyviä puolia hänessä onkin ehdottomasti positiivisuus, ystävällisyys ja hyväntahtoisuus.

13. AURORA

Aioin aluksi sijoittaa Auroran alimmalle sijalle, koska hän on periaatteessa unessa ainakin puolet leffansa kestosta, mutta jotenkin koen hänet kuitenkin hieman miellyttävämpänä hahmona kuin Lumikin. Lisäksi plussaa hahmossa on tämän kaunis lauluääni. Aurorassa hyviä puolia ovat myöskin lähinnä ystävällisyys ja positiivisuus, mikä johtuu varmasti siitä, että hahmo ei saa lopulta hirveästi ruutuaikaa elokuvassa. Ulkonäöltään tämä prinsessa on tietysti hyvin kaunis, etenkin hänen kiharat hiuksensa ovat aivan ihanat.

12. MERIDA

Merida on jo hahmo, josta löytyy todella vahvoja piirteitä: hän uskaltaa tuoda mielipiteensä julki, yrittää voida olla oma itsensä eikä suostu pakkoavioliittoon. Meridan kapinallisuus on mielestäni samaan aikaan sekä hyvä että huono asia. Hyvä se on siinä mielessä, että hän ei nimenomaan suostu asettumaan tietynlaiseen muottiin. Toisaalta kyseinen kapinallisuus tekee Meridasta leffan aikana välillä ärsyttävän. Lisäksi hänessä on jonkin verran sinisilmäisyyttäkin, kun hän luottaa liian helposti tapaamaansa noitaan. Meridan luonne on melko tulinen ja ehkä jopa liiankin kiukuttelun puolelle menevä minun makuuni. Neitokaisen vahvat piirteet ja itsenäisyys ovat kuitenkin todella ihailtavia, ja siksi ymmärrän että hän saattaa olla joillekin jopa se suosikkiprinsessa.

11. ELSA

Olen yhä sitä mieltä, että Elsa kaipaisi enemmän ruutuaikaa Frozenissa, mutta pidän kuitenkin siitä, kuinka yllättävän samaistuttavalta hän saattaa tuntua. Annan ja Elsan vanhemmat eivät todellakaan toimineet leffassa kovin hyvin, mikä sai Elsan vain ahdistuneeksi ja sosiaalisesti eristäytyneeksi. Siispä ei mikään ihme, että salaisuuden paljastuttua Elsa vain haluaisi paeta, vaikka hänellä olisikin samalla vastuu valtakunnastaan. Elsasta löytyy kyseisen draamakaaren lisäksi tietysti siistit taikavoimat, itsenäisyyttä, ja muutenkin kyseessä on mukavan moderni naishahmo. Kuitenkin hahmo jää minun makuuni leffassa liian etäiseksi.

10. TUHKIMO

Vaikka Tuhkimon leffa sijoittuukin samanlaiseen konservatiiviseen maailmaan kuin Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja Prinsessa Ruusunen, on Tuhkimo onnistuttu tekemään mielestäni hyvinkin inhimilliseksi hahmoksi. Vaikka hän ei niinkään ole kovin aktiivinen toimija omassa leffassaan, löytyy hänestä mielestäni vahvuutta siinä mielessä, että hän jaksaa kestää häneen kohdistuvaa julmaa kohtelua. Hän myöskin jaksaa pysyä positiivisena eikä menetä toivoaan, että asiat vielä jonain päivänä paranisivat. Toki voisi hieman miettiä, että miksi Tuhkimo ei sitten vain paennut kurjuuttaan, mutta jotenkin koen että hahmo ehkäpä oli vähän kuin "vankilassa" omassa kodissaan isänsä kuoltua. Tuhkimo on hahmona siis mielestäni hyvinkin pidettävä, vaikka häntä toivoisi näkevän leffassaan enemmänkin.

9. VAIANA

Vaianassa on hyvin paljon samaa kuin Meridassa: hän haluaa voida kulkea omaa tietänsä muiden vastusteluista huolimatta. Vaianassa tämä on toteutettu mielestäni paremmin, sillä hänen luonteessaan on enemmän tietynlaista tasapainoisuutta ja rauhallisuutta. Jostain syystä kuitenkin kun mietin suosikkejani Disneyn prinsessoista, Vaiana ei ole ihan niitä ensimmäisiä hahmoja joita mieleeni tulee. Hänestä on kyllä helppo pitää, mutta en koe häntä lopulta kovin muistettavaksi. Hänessä hyviä puolia ovat kuitenkin ehdottomasti sitkeys ja seikkailunhalu. Ja pakko vielä mainita, että pikkulapsena Vaiana on aivan mahdottoman suloinen!

8. ARIEL

Arielista löytyy kovastikin kapinallisuutta ja intohimoa seurata unelmiaan. Kapinallisuus ei kuitenkaan onneksi mene liikaa ärsyttävyyden puolelle tässä leffassa. Hieman tietynlaista naiiviutta Arielissa kuitenkin on, mikä on jonkinasteinen miinus. Toisaalta kun miettii hahmon ikää, niin naiivius jopa hieman kuuluu asiaan ja on ihan luonnollista. Arielissa mielestäni parasta on ehdottomasti tämän hauskuus, jonka pääsemme näkemään hänen muututtuaan väliaikaisesti ihmiseksi. Lisäksi tietynlainen eloisuus (erityisesti hänen ollessa mykkänä) tekee hänestä mielestäni hyvin muistettavan. Ariel on kaiken kaikkiaan hahmona mielestäni erittäin mainio, vaikka hänessä joitakin miinuksia onkin.

7. TÄHKÄPÄÄ

Tähkäpäästä löytyy myös jonkin verran naiiviutta, mikä toisaalta ei ole yllätys: onhan hän viettänyt koko elämänsä tornissa ennen seikkailuun lähtöä. Kaksin karkuteillä -leffan aikana on aina todella mukavaa seurata, kuinka Tähkäpää hahmona muuttuu jonkin verran: hän oppii luottamaan Flynn Rideriin ja tajuaa millaisessa eristyksessä hän on elänyt. Tähkäpäässä hyviä puolia ovat ainakin innostuneisuus (vaikka se meneekin välillä hieman överin puolelle) ja sinnikkyys. Hän ei tosiaan helposti luovuta hankaluuksien astuessa eteen. Plussaa Tähkäpäässä on ehdottomasti myös tämän monet harrastukset, joihin pystyn jopa hieman samaistumaan.

6. ANNA

Tässä kohtaa oikeastaan voisi sanoa alkavan hahmot, joiden järjestykseen laittaminen ei ole kovin helppoa, sillä pidän heistä paljon! Anna on mielestäni ihanan hauska ja eritoten inhimillinen hahmo. Häntä ei kovin usein nosteta jalustalle Frozenista puhuttaessa, mutta omiin suosikkeihini hän kuitenkin lukeutuu. Aivan kuten Elsan kohdalla jo mainitsin, heidän vanhempansa eivät tehneet todellakaan parasta mahdollista ratkaisua eristäessään sisaruksia toisistaan ja muista ihmisistä. Ei siis mikään ihme, että monta vuotta neljän seinän sisällä asuneena Anna on hieman sinisilmäinen ja luottaa liian helposti tuiki tuntemattomaan Hansiin. Kuitenkin Anna pääsee leffan aikana kehittymään hahmona erityisesti tavatessaan Kristoffin sekä yrittäessään korjata välejään Elsan kanssa. Anna on jollain tavalla piristävän erilainen verrattuna muihin prinsessoihin, ja hänestä on mielestäni erittäin helppo pitää!

5. POCAHONTAS

Pocahontas on mielestäni kaikista aikuismaisimmalta tuntuva Disneyn prinsessa. Hänestä löytyy selvästikin enemmän vakavuutta verrattuna listan muihin naisiin, vaikka täysin totinen hahmo ei kyseessä onneksi kuitenkaan ole. Pocahontasissa pidän hänen päättäväisyydestään ja tahdosta kulkea omaa polkuaan. Hän kuitenkin haluaa kunnioittaa isäänsä, vaikka samalla vastahakoisesti suhtautuu siihen, että hänen täytyisi naida Kocoum. Varsinkin loppupuolella hahmosta huomaa, että hän selvästikin haluaa kantaa vastuun joka hänelle johtajan tyttärenä kuuluu, vaikka hän sen vuoksi joutuukin hyvästelemään rakastamansa miehen. Pocahontasista on siis helppo pitää (vaikka tämä Disneyn versio ei historiallisesti paikkansa pitävä olekaan), ja hän todellakin todistaa leffassa omaavansa vahvan selkärangan ja tietävänsä mitä haluaa.

4. BELLE

Belle tuntuu olevan hyvinkin monien suosikki Disneyn prinsessoista, ja kuvailisinkin tätä hahmoa sanalla "klassikko". Itse pidän Bellessä eniten siitä, että häneen pystyy hyvinkin helposti samaistumaan. Kyläläiset pitävät häntä hieman outona, eikä hän oikein sulaudu muiden joukkoon. Belle unelmoikin pääsevänsä kauas pois ja seikkailemaan, ja pystyn samaistumaan siihenkin oikein hyvin! Muita hyviä puolia hahmossa ovat ainakin lempeys, henkinen vahvuus ja se, että hän arvostaa enemmän sisäistä kuin ulkoista kauneutta.

3. JASMINE

Jouduin hillitsemään sisäistä lastani, jotta en sijoittaisi Jasminea sijalle 2, vaikka aluksi meinasin etten kykene siihen. Kyseessä kun on lapsuuden lemppariprinsessani Disneyltä. Kuitenkin kaksi naishahmoa ansaitsevat mielestäni korkeamman sijan, joten Jasmine sai nyt ottaa hieman askeleen taaksepäin.

Mutta itse asiaan. Kuten jo mainitsin, kyseessä on lapsuuden suosikkiprinsessani, ja pidän Jasminesta yhä kovasti. Hänessä on mukavasti juuri niitä piirteitä, mistä on helppo pitää: itsenäisyyttä, rohkeutta sanoa oma mielipiteensä sekä halu kuunnella omaa sydäntänsä. Pidän myös siitä, kuinka ennakkoluuloton Jasmine on Aladdinia kohtaan.  Lisäksi Jasmine todistaa elokuvan aikana olevansa hyvinkin nokkela. Ja mitä tyylikkyyteen tulee, niin tässä prinsessassa on kyllä todella sitä!

2. MULAN

Mulan on todella nokkela hahmo, enkä ihmettele jos jollekulle hän on ihan se numero ykkönen! Monien muiden listan naisten tavoin Mulan haluaisi kulkea omaa polkuaan velvollisuuksista huolimatta. Tässä tapauksessa hahmo ei kuitenkaan oikein tiedä, missä se oma polku mahtaa olla. Kyseistä teemaa kuvaakin hienosti Reflection -laulu. Vaikka aluksi Mulan onkin melko epävarma ja jopa hieman kömpelö, kasvaa hänestä itsevarma ja rohkea tyyppi! Lisäksi hänestä löytyy paljon sydäntä, ja hän on aina valmis auttamaan muita. 

1. TIANA

Suosikkiprinsessani ei ole muuttunut sitten tier-listan, vaan se on yhä Tiana! Tiana on yksinkertaisesti aivan ihana hahmo. Hän on hyvin määrätietoinen, intohimoinen ja vahva oman tiensä kulkija. Vastapainoksi hänestä löytyy myös sydäntä ja lempeyttä, vaikka se kultainen keskitie työn tekemisen ja rentoutumisen väliltä häneltä hieman puuttuukin. Onkin ihanaa päästä seuraamaan Tianan hahmokehitystä hänen tutustuessaan Naveeniin. Tiana on minulle se kaikista samaistuttavin Disney-prinsessa, ja muutenkin pidän hahmosta todella paljon!

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn prinsessat?


Kuvat: www.imdb.com

perjantai 2. joulukuuta 2022

Suzume no Tojimari -elokuvan ensi-iltaa odotellessa

 

Tuskin olen ainoa, joka jo aivan innoissaan odottaa Makoto Shinkain uutuusanimen Suzume no Tojimarin saapumista Suomeen! Elokuva on saanut ensi-iltansa Japanissa tämän vuoden marraskuussa, ja sen kansainvälinen ensi-ilta olisi tarkoitus olla vuoden 2023 alkupuolella. Elokuvan traileriin pääset tästä. Olen fiilistellyt leffaa jo etukäteen kuuntelemalla sen Theme songia, ja ei voi kyllä muuta sanoa kuin että Radwimps-yhtye on jälleen kerran saanut aikaan mahtavan soundtrackin! Saa nähdä, millainen leffakokemus ensi vuoden puolella sitten odottaa.

Sitten asiasta toiseen. Blogini on ollut melko hiljainen jo pitkän aikaa, ja syynä on melkoisesti aikaa vievät opiskelut. Pikkuhiljaa varmaan kuitenkin palailen blogini ääreen kunhan aikaa ja motivaatiota kirjoittamiselle taas löytyy.

Edit 4.4.2023: Elokuva saa ensi-iltansa Suomessa 21.4.-23 (Lähde: https://m.imdb.com/calendar/?region=FI&ref_=ttrel_33)


Elokuvan tiedot: www.wikipedia.com
Kuva: www.imdb.com

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Top 8 Disneyn hopeakauden elokuvat

Disneyn klassikoista kirjoittaminen on minulla nyt kyllä tosiaankin tainnut vaihtua arvosteluista Top-listoihin. Ehkäpä pidän lopulta enemmän listojen luomisesta, sillä yhden arvostelun kirjoittaminen vie melko paljon aikaa. Etenkin kun kirjoittelen tänne blogiini sen verran mitä opiskelujen ohessa ehdin ja jos vain ideoita löytyy. Tosin eipä sitä olekaan arvostelematta tältä listalta kuin sijoilla 4. ja 2. olevat elokuvat, ja kultakauden leffoista minulla on arvostelematta Dumbo ja Fantasia. Kaikki renesanssiajan filmit taas olen arvostellut. Disney revival era-listalla ainoastaan Nalle Puh on sellainen, jota en ole arvostellut.
 
Mutta jaarittelut sikseen, haluan ehdottomasti jatkaa tätä Disneyn klassikoiden paremmuusjärjestykseen laittamista kausittain! Syynä yksinkertaisesti se, että se on paljon helpompaa kuin että laittaisi kaikki klassikot (joita on tällä hetkellä 60) järjestykseen. Tällä kertaa on vuorossa Disneyn hopeakauden elokuvat. Disneyn hopeakauteen kuuluvat Tuhkimo, Liisa Ihmemaassa, Peter Pan, Kaunotar ja Kulkuri, Prinsessa Ruusunen, 101 Dalmatialaista, Miekka kivessä ja Viidakkokirja.

8. MIEKKA KIVESSÄ

Miekka kivessä on seuraavan leffan kanssa ainoat hopeakauden klassikot, joita en ole nähnyt lapsena. Nostalgiavaikutus siis puuttuu kokonaan. Miekka kivessä on mielestäni valitettavan kehno disneyelokuva: siitä nimittäin tuntuu puuttuvan juoni kokonaan, ja leffa tuntuu alkavan kunnolla vasta loppupuolella, kun se jo sitten loppuu. Huumoria kyllä teoksesta löytyy, etenkin Merlinin ja Matami Mimmin taistelu oli viihdyttävää katsottavaa. Mutta kokonaisuutena kyseessä on yksiä tyhjimpiä disneyleffoja, eikä minua huvittaisi katsoa sitä toista kertaa.

7. VIIDAKKOKIRJA

Kun monia disney-klassikoiden listauksia katselee, niin hyvin monesti Viidakkokirja on niissä melko korkealla, jopa Top 10:ssä. Itse en oikein ymmärrä, mikä tässä leffassa niin hienoa on. Vai voisiko se sitten johtua nostalgiasta monen disneyfanin kohdalla? Olen tosiaan nähnyt Viidakkokirjan vasta aikuisena, ja olen ekasta katselukerrasta lähtien pitänyt sitä vain oikein kelpona. Siinä riittää hauskoja hetkiä, siinä on pääosin hyviä lauluja, ja hahmot itse Mowglia lukuunottamatta jaksavat kiinnostaa. Kuitenkin sisältöön mahtuu muutamia melko tylsiäkin hetkiä, ja pahis Shere Khanin toteutus voisi olla hieman synkempikin.

6. LIISA IHMEMAASSA

Muistelen katsoneeni tätä leffaa tosi monestikin lapsena. Silti siinä myöskin oli paljon ärsyttävyyksiä, etenkin pahiksena toimiva Hertta kuningatar on mielestäni yksiä ärsyttävimpiä disneyhahmoja. Nyt aikuisena siedän leffan ärsyttävyyksiä kuitenkin paremmin, ja löytyyhän sitä Hertta kuningattaren puolelta ihan huvittaviakin juttuja. Pääosin pidän Liisa Ihmemaassa-elokuvaa oikein viihdyttävänä klassikkona, mutta mitään isoa suosikkia siitä ei ole minulle muodostunut.

5. TUHKIMO

Tuhkimo on hopeakauden leffoista sellainen, josta haluaisin pitää enemmänkin. Muut hahmot kuin itse Tuhkimo tuntuvat saavan enemmän ruutuaikaa, mikä haittaa leffan sujuvuutta välillä. Etenkin hiiret ja Lucifer tuntuvat vievän liikaakin huomiota itse olennaisesta. Sen sijaan Kuningas ja Suurherttua ovat oikein mainioita hahmoja ja hauskaa seurattavaa. Prinssi jää harmillisesti yhtä ontoksi kuin Lumikissakin. Tuhkimo itse on kuitenkin suosikkini vanhemmista disney-prinsessoista, koska hänellä on jo selvästikin enemmän luonnetta, mikä tekee hänestä Lumikkia ja Auroraa samaistuttavamman.

4. KAUNOTAR JA KULKURI

Kaunotar ja Kulkuri on oikein viehättävä tarina kahden koiran välisestä romanssista. Leffassa ei oikeastaan niinkään tunnu olevan juonta, vaan hahmot vain oleskelevat ja tekevät asioita. Kaunotar itse on mielestäni oikein onnistunut hahmo, ja etenkin pentuna hän on suloinen! Hänen ja Kulkurin romanssi on toteutettu yllättävänkin realistisen tuntuisesti, sillä se ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Leffan spagettikohtaus on todella romanttinen, ja samaan aikaan taustalla soiva Bella notte on kaunis ja tarjoaa ihanat kylmät väreet.

3. PRINSESSA RUUSUNEN

Prinsessa Ruusunen on ehdottomasti hopeakauden elokuvista kaikista taiteellisin sen upean animaatiotyylin ja hienon musiikin ansiosta! Tuntuu hassulta, että pikkutyttönä en oikein pitänyt siitä, mutta tässä nyt sitten kuitenkin sijoitan sen jopa näin korkealle. Prinsessa Ruusunen on itse asiassa tällä hetkellä suosikkini vanhemmista prinsessaleffoista, koska sen kerronta on Lumikkiin ja Tuhkimoon verrattuna sujuvampaa, ja turhat kohelluskohtaukset on jätetty minimiin. Silti tästäkin leffasta löytyy miinuksensa: Aurora ei ole päähahmona kovin kummoinen, ja tarinan romanssi on hyvin kiirehditty. Satuna Prinsessa Ruusunen on kuitenkin viehättävä ja tunnelmallinen, ja Pahatar on oikein onnistunut pahis. Mainiota huumoria mukaan tuovat haltiatarkummit sekä kuninkaat.

2. 101 DALMATIALAISTA

Pidin 101 Dalmatialaisesta lapsena, ja pidän siitä yhä oikein paljon. Kyseessä on vain yksinkertaisesti yksiä viihdyttävimpiä disneyleffoja, koska siitä löytyy mainiosti huumoria ja jännitystä. Pahiksena toimiva Cruella De Vil on erittäin onnistunut, etenkin tämän pahislaulu Rogerin esittämänä on aina huvittavaa seurattavaa. Tietysti myös itse Anita ja Roger ovat oikein hurmaava pari. Eläinhahmot Pongoa lukuunottamatta eivät ole kovin muistettavia, mutta toimivat silti tarinassa hyvin. 

1. PETER PAN

Joudun myöntämään, että ellei minulla olisi niin vahvaa nostalgista sidettä Peter Paniin, se tuskin olisi ykkösenä. En kuitenkaan mahda itselleni (enkä sisäiselle lapselleni) mitään. Voisin silti kuvitella että ilman nostalgiaakin nauttisin tästä: kyseessähän on yksiä hauskimpia disneyleffoja etenkin Kapteeni Koukun ansiosta! Lisäksi tässä filmissä on vain sitä todellista disneytaikaa. Haaveilin aina lapsena että osaisin lentää kuten Peter Pan, ja että pääsisin itsekin Mikä-Mikä-Maahan. Löytyyhän sitä leffasta etenkin nyt aikuisena heikkouksiakin: itse Peter ja muutama muu hahmo nimittäin onnistuvat olemaan välillä melko ärsyttäviä. Kapteeni Koukku taasen taitaa olla nykyään suosikkihahmoni leffasta, ja kyseessä onkin yksi suosikkipahiksistani. 

Mihin järjestykseen te laittaisitte Disneyn hopeakauden elokuvat?


Kuvat: www.imdb.com


lauantai 19. helmikuuta 2022

Arvostelu: Belle ~ Ryû to Sobakasu no Hime (2021)

 BELLE


Ohjaus: Mamoru Hosoda
Pääosissa: Kaho Nakamura, Ryô Narita, Shôta Sometani, Tina Tamashiro, Lilas Ikuta, Ryôko Moriyama
Genre: anime, seikkailu, draama
Kesto: 2h 1min

Belle on Mamoru Hosodan uusin animeleffa, jonka saapumista Suomeen olen ehtinyt jo kovasti odotella. Hosodan muita animetuotoksia ovat Digimon: The Movie, The Girl Who Leapt Through Time, Wolf Children, The Boy and the Beast ja Mirai.

Tarinan päähenkilönä toimii lukiolaistyttö Suzu, joka on luonteeltaan ujo ja hieman syrjäänvetäytyvä. Suzu menetti äitinsä lapsena, ja hän kokeekin yhä surua siitä. Pian Suzu liittyy osaksi U-virtuaalimaailmaa, jossa hän esiintyy alter egonsa muodossa. Hänen alter egonsa on Bell, vaikkakin U:ssa hän saa uuden nimen "Belle". Ujo tyttönen uskaltaa vihdoinkin tulla kuorestansa ulos kun ei tarvitse esiintyä omana itsenään, ja virtuaalimaailmassa hänestä tuleekin hyvin suosittu laulaja. Suzu toteaakin, että pystyy viimein taas laulamaan. Äitinsä menetettyään hän ei siihen ollut kyennyt kuin vasta nyt. Jonkin ajan kuluttua tarina saa twistiä, kun U:ssa kuvioihin astuu Lohikäärme, jota pidetään virtuaalimaailmassa pelottavana uhkana. Näin itse "Kaunotar ja hirviö"-kuvio tulee esille, ja elokuvahan on ottanutkin jonkin verran kyseisestä sadusta vaikutteita.

Elokuva menee aikalailla heti suoraan asiaan esittelemällä päähenkilön taustan selkeästi. Suzu on oikein mainiosti kirjoitettu hahmo, ja etenkin juuri hänen ujouteen ja syrjäänvetäytymiseen on hyvin helppoa samaistua. Mutta vielä enemmän pidän siitä, että hahmo uskaltaa olla sisäisesti oma itsensä vasta U-virtuaalimaailmassa. Kyseinen seikka tuo kiehtovuutta ja lisää samaistumisen tarttumapintaa hahmon kasvutarinaan. Voisin itsekin kuvitella, että jonkinlaisessa virtuaalimaailmassa uskaltaisin olla alter egoni kuoren peitteenä rohkeampi, mitä Suzu on tässä tapauksessa laulamalla!


Tutuksi tulee varhain myös Suzun koulukaverit ja hänen hieman etäiseksi jäävä isä. Tosin Suzulla ei kovin läheiset välit isäänsä olekaan ja se myöskin perustellaan tarinassa hyvin. Virtuaalimaailman hahmot ovat tietysti se kiehtovampi puoli hahmogalleriasta, erityisesti itse Lohikäärme (/Hirviö). Vaikka muutamasta kohtauksesta tulee mieleen melko vahvasti disneyn Kaunotar ja hirviö, ei kyseinen juonikuvio toimikaan romanssin elementtinä Bellessä. Itse asiassa tarina ei ole lainkaan romanssipainotteinen, vaan enemmänkin teemat käsittelevät sisäistä minuutta. 

Kyseiset teemat ja etenkin Suzun kasvutarina ovat erittäin hyvin toteutettuja ja onnistuvat koskettamaan. Sen sijaan se, miten Kaunotar ja hirviö -kuvio tuotiin tarinaan mukaan, ei toiminut mielestäni aivan niin luontevasti. Onneksi kuvion edetessä Bellen ja Lohikäärmeen välinen kanssakäyminen muuttuu kuitenkin pala palalta enemmän järkeenkäyväksi. Toisessa puoliskossa tuntuu silti auttamatta siltä, että leffaan on yritetty mahduttaa hieman liikaa tavaraa. Itselleni olisi aivan hyvin riittänyt seurailla vain Suzun hahmokehitystä U-virtuaalimaailman kautta. Lohikäärmeeseen (tai oikeastaan tämän oikeaan minään) liittyvä loppuratkaisu, jota en voi tässä paljastaa, jätti hitusen ristiriitaiset fiilikset. Kokonaisuudessaan leffa on kuitenkin varsin onnistunut paketti, vaikka sen toinen puolisko juonen kannalta hieman ontuukin.


Musiikki ja animaatiotyyli taas ovat suorastaan huippuluokkaa! Etenkin ne laulut olivat hyvin kaunista kuunneltavaa ja saivat minussa aikaan jopa kylmiä väreitä. Animaatiotyyli on Hosodan tapaan kaunista, ja etenkin U-virtuaalimaailma on kiehtovan näköiseksi luotu.

Tiivistettynä Belle on oikein hyvä ja viihdyttävä animeleffa. Päähenkilö Suzu on hyvin kirjoitettu ujonpuoleinen hahmo, johon pystyy helposti samaistumaan. U-virtuaalimaailma tuo erinomaisesti kiehtovuutta ja lisää samaistumisen tarttumapintaa kasvutarinaan. Kaunotar ja hirviö -kuvio voisi toimia tarinassa paremminkin, mutta sen sijaan sen tarjoama teema koskien kuoren alla piilevää todellista minää on hyvin toteutettu ja onnistuu koskettamaan. Tiivistämisen varaa olisi leffassa ollut, sillä tällaisenaan se on hieman turhan pitkä. Kokonaisuudessaan leffa jätti kuitenkin oikein hyvän fiiliksen, vaikka Hosodan parasta tuotantoa tämä ei mielestäni olekaan. (Oma suosikkini Hosodalta on muuten The Girl Who Leapt Through Time, joka myöskin on kasvutarina.)




Elokuvan tiedot: www.imdb.com
Kuvat: www.polygon.com, www.anime-planet.com, www.imdb.com